Ensin mulla oli jotain flunssan tyyppistä kuukausi sitten ja nenä vuoti kokoajan ja se oli kuiva ja kipeä ja tuli sitä sorkittua. Nenään tuli hirvee iso punainen näppylä, joka oli pari viikkoa ihan törkeä eikä sitä saanut peitettyä millään. Sitten sen jälkeen on kasvot "kukkineet" tai pikemminkin näppylöitä (kutiavia) on kasvanut kuin sieniä sateella kasvoille). Vieläkin tulee monta näppylää päivässä ja iho on ihan kuiva ja juonteet näkyvissä kun iho hilseilee. No varmaan jotain hormooninäppyjä tai sitten muin atooppinen iho on ottanut nokkiinsa tästä pitkästä talvesta.  

No ei se vielä mitään - tällä viikolla ollaan oikein urakalla sairasteltu. Oltiinhan me tuossa välissä jo pitkän kuukauden terveinä;-). Martille tuli maanantaina flunssa ja korkea kuume nousi ja hengitys rohisi pahan kuuloisesti. Käytettiin babyhaleria paljon. Martti nukkui tosi huonosti noi yöt kun oli kipee, niin me nukuttiin olohuoneen sohvalla, ettei Janne ja Vilho heräis joka kerta kun se herää. Silloin kun Martti ei huutanut yöllä, niin se oli rinnassa kiinni, eli oma nukkuminen oli vähän niin ja näin, varsinkin kun sohvalla nyt ei hirveen mukavasti nukuta vierekkäin. Mutta tissillä kun se nukkui niin ei rohissut niin pahasti hengitys kun siinä on parempi hengittää (tuttikin varmaan tekis saman jos kelpais). Päivisin se oli vaan sylissä ei voinut itse syödä mitään tai Vilhoakaan syöttää ilman että Martti huusi. Vessassa käynnistä puhumattakaan... No en muutenkaan saa mennä vessaan yksin kun Martti haluaa aina mukaan joka paikkaan, mutta nyt kipeenä oli entistä takertuvaisempi. No tietysti minä tulin sitten myös kipeeksi, kuten aina jos Martti tulee... No mulle tuli pieni flunssa vaan, mutta pääkipu ja pää täynnä räkää ja alituinen niistäminen ja tukkoisuus riittää saamaan mut ihan voimattomaksi ja nenähuuhtelukannua en voinut käyttää kun Martti ei antanut hetken rauhaa edes yöllä.  No onneksi flunssat meni nopeasti ohi, vielä räkää valuu, mutta kun jaksaa leikkiä niin on jo terve. Vilholla oi taas vaan vähän räkää, ei muuta oiretta. Rs-virusta on nyt tosi paljon liikkeellä ja sehän aiheuttaa pikkuvauvoille usein hengitysvaikeuksia, niin tosi moni on joutunut jäämään useammaksi yöksi sairaalaan. Onneksi ei tarvinnut tällä kertaa Marttia ajeluttaa keskellä yötä sairaalaan kuten silloin syksyllä pari kertaa. Vaikka terveyskeskukseen kyllä meinasin pari kertaa lähteä Marttia kuskaamaan spiiralla hengittämään, mutta kun seuraavana päivänä oli hiukan parempaan päin niin ajattelin, että huomenna on vielä parempi ja niinhän se oli ja se menikin sitten lopulta nopeasti ohi.

Siitä jatkuvasta tisuttelusta kun Martti oli kipeä varmaan seurasi se, että perjantaina kun olin useamman tunnin imettämättä kun olin kaupungilla hakemassa uusia rillejä, niin rinnat pakkautuivat ja illalla alkoi palella ja rintaan sattua. Tärisin ja hampaat kolisi kuin jääkalikat ja pyörrytti. Kuumetta oli, mutten mitannut kun vasta aamulla kun oli yli 38 astetta. Mulla on normaalilämpö 35 astetta (joskus jopa alle!) joten olen jo kuumeessa kun on 37 astetta, niin 38 asteessa alan jo houria ja olinkin näkevinäni kaikkea pelottavaa pimeässä kun yritin nukkua. Sitten mieleen jäi yksi ajatus ja kuumehorkassa vatvoin sitä asiaa ja samalla kiertelin sängyssä. Yritin irroittautua ajatuksessa mutta se ei onnistunut ja sama ajatus vaivasi koko yön... Paleli niin että piti yöllä olla pitkät kalsarit ja paita ja villatakki ja housut päällä ja kaksi peittoa ja viltti, silti palelin. Kaurapussi auttoi vähän, mutta se uni oli sellaista valveunta, kun jalkoja ja käsiä ja selkää ja kaikkia paikkoja särkee ja jalat sätkii kokoajan.

Tänä päivänä tuo on jatkunut. Iltaan asti olin ihan sänkypotilaana, en pystynyt lapsia nostamaan tai ruokaa laittamaan kun tavarat ei pysyny kädessä. Yritin ensin olla pirteä ja oli tarkoitus, että Janne olisi saanut mennä tekemään ulkohommia tänään, mutta sitten alkoi itkettää kun kuumeessa ajattelin, että on se nyt kumma ettei kuumeessa ja viikonloppunakaan saa levätä kun olisi kerran mahdollisuus. Janne ei mennytkään kuin vähäksi aikaa ulos ja sitten hoiti lapsia loppupäivän. Teki ruokaakin. Minä neuvoin lasagnen teossa. Tehtiin 2 laatikkoa että olis huomiseksikin riittänyt, mutta hän päättikin, että kun kerran on itse tehnyt niin syö niin paljon kuin haluaa, eli siitä jäi vaan yksi vajaa laatikollinen, mistä ei riitä edes molemmille huomiseksi . Sanoin, että syö lisäksi leipää, ettei tarvitse koko perheen ruokia syödä, mutta ei... Ja minä vielä otin vain pienen annoksen päivällä kun ajattelin, että riittää sit kaikille huomiseksi, ettei tarvitse laittaa ruokaa kun ollaan vajaakuntoisia.  

Yritin päivällä nukkua muttei onnistunut vaikka väsytti. Kuume saa jotenkin kropan niin kipuherkäksi, että ei pysty nukkumaan. Tuntuu kuin kokoajan joku silittäisi vastakarvaan... Nytkin on vielä lämpöä ja rinnassa on kipeä patti/patteja. Toivon niin että  kipu häviää huomisen aikana, muuten täytyy mennä lääkäriin, ettei pääse mitään paisetta kehittymään. Yleensä mulla on rintatulehdus mennyt aika nopeasti pois imettämällä, mutta tämä on kestänyt pidempään. Mutta saisi todenteolla loppua nää rintatulehdukset kun ei niitä yleensä tässä vaiheessa enää ole, vaan kuuluu yleensä siihen pikkuvauva-aikaan. No mulla onkin kaksi pikkuvauvaa, jotka on niin hanakasti kiinni rinnassa. Saisi ensinnäkin Vilho ensin itse vieroittaa itsensä ja sitten maito vähenisi eikä tulisi niin herkästi tulehdusta. Mielellään imetän Marttia vielä vaikka vuoden, kun se on kyllä kätevää, varsinkin kun on noita sairasteluja, niin se on paras lääke ja rauhoittaja. Mä oon kyllä huomannut, että usein sairastelukierten päätteeksi olen saanut tulehduksen, eli varmaan vastustuskyky on silloin heikko ja se iskee. Ja jos/kun en saa levätä kipeenä ollessani, niin aina tulee se. Harmittaa kun menee niin paljon aikaa sairasteluun. En ehdi hoitaa töitä kunnolla. Huomennakin olisi ollut tarkoitus mennä suursiivoomaan yksi mökki, mutta en uskalla mennä jos olen rintatulehduksessa vielä, sillä silloin pitää vaan levätä. Kyllä tuntuu kroppa niin väsähtäneeltä nyt, että tuntuu ettei ole toivoa ikinä saada tätä meidän huusholliakaan siistiksi tällaisen sairastelun jälkeen, kun tekee vain ne pakollisimmat ja jää kaikki korjaamatta. Pöydillä on vanhaa ruokaa ja lattialla tavaraa ja törkyä kun Vilho heittelee eikä sitä voi aina vahtia että mihin kaappiin se menee kaivelemaan ja kun pitää säästää energiaa lasten hoitoon, ei kertakaikkiaan jaksa siivota jälkiä. Jannekaan ei jaksa hoitaa noita kodin siivoamisia kun silläkin on juuri nyt töissä rankka vaihe, eli fyysisesti raskasta työtä tekee koko päivän ulkona, niin sotkut saa vaan olla. Toivottavasti kukaan ei vaan tule meille nyt kylään kun on kuin sikolätti. No hyvin äkkiä sitä taas jaksaa kun vaan kokonaan tervehtyy. Vaikka nyt tuntuu siltä, ettei koskaan tervehdy. Kauhistuttaa vaan sitä rästien määrää joka viikon aikana ehtii kasaantua kun ei lelun lelua ole jaksanut nostaa...!!!

Kun yks rummuttaa lautasta niin toinen tekee perässä.

Martti haluaa muuten itse jo syödä . Nipistää suun kiinni jos sillä ei ole omaa lusikkaa kädessä ja kääntää pään pois. Jos antaa lusikan sille, niin se ottaa itse ruokaa ja pistä suuhun, samalla voi auttaa vähän ja tehokkaammin lusikoida ruokaa suuhun.

Ja sit ollaan retkellä pöydän alla. "Hinausauto" mukana (Vilho hinaa kaikkia esineitä auton perässä, niinku Puuha Pete). Marttikin osaa ajella tuolla autolla ja pääsee siitä poiskin.

Martti alkoi muuten yhtäkkiä kuukausi sitten viihtyä Vilhon kanssa kahdestaan. Siihen asti piti aina olla mukana, muuten tuli itku joka asiasta kun Vilho hipaisikin. Lyhyitä hetkiä iltaisin ne leikkivät yhdessä, mutta vain hetken, usein juuri ennen nukkumaanmenoa. Nyt on mahtavaa kun saa jotain tehtyä ilman että ihan kokoajan tarvii olla siinä vieressä. Vieläkään en voi mennä vessaan yksin, mutta kun olen samassa huoneessa niin menee hyvin tai kun pojat leikkivät takahuoneessa niin voin olla työhuoneessa. Vieläkin Martti on väsyneenä ihan sylivauva, mutta sekin on nyt helpottanut kun Martti nukkuu enää yhdet päikkärit, niin ei tule kahta lyhyempää unenpätkää ja unillekin nukahtaa helpommin ja aikaisemmin. Elämä siis helpottuu kokoajan, mutta sitten tulee aina näitä lisähaasteita kuten Vilhon uhma ja mites sitten kun Marttikin kasvaa ja siitäkin tulee yhtä touhukas.

Tässä taas autoleikkejä - näistä leikeistä äiti tykkää.

Leipuripoika.

Ruuvaillaan.

Tässä omatoimileipurit ovat tehneet kokkelia salin lattialle... Molemmat ihan munassa.

Kiva kiva. Tämmöstä sattuu kun äitin on vastattava työpuheluihin... No onneks en pienestä nipota.

Eikä karkkeja voi piilottaa liian hyvin, Vilho löytää ne sillä aikaa kun äiti on siivoomassa munasotkuja... Ja Martilla suu täynnä karkkia ja käsi ojossa pyytää lisää.

Ukki on hauska leikkikaveri ja hyvä hoitaja. Tai Kaa kuten Martti häntä kutsuu (välillä tulee ihan Kallekin mutta yleisempi on tuo Kaa tai Kaae).

(Voi tää jäi kääntämättä.) Martin mielipuuha on riuhtoa vimmalla digiboxin johtoja ja kun kieltää alkaa hän nauraa ja hytkyä, melkein pomppia innostuksesta. Videoita on myös kiva levitellä lattialle ja kaikkea muutakin mitä ollaan jemmattu kaappeihin. Martti on oikea tutkimusmatkailija. Keittiössäkin ruokakaapit kiinnostavat paljon enemmän kuin lelulaatikko. Martti tykkää myös kovasti läträtä veden kanssa ja aina jos vahingossakin jää kylppärin ovi auki, niin se vipeltää sinne ja menee tonkimaan lattiakaivoja ja joskus on kylpyammeeseen jäänyt vedet niin silloin on ollut riemu irti ja Martti yltäpäältä märkä, niin ja pari kertaa on moppivesiämpärissäkin ehtinyt pulikoimaan... Ja vessan ovi jos jää auki Martti kiipeää korokepallin päälle ja yrittää avata kraanan. Se on hiukan vaarallista kun innostuksessa se helposti kaatuu taaksepäin kun ote irtoaa lavuaarista.

Viltsun keitos...

Tämän kattilan jätin kyllä pöydälle, mutta minulla tuli yksi puhelu taas ja jouduin menemään työhuoneeseen pariksi minuutiksi. Vilperi päätti jatkaa kokkailuja lattialla niin että Marakin saisi osallistua... Pojat vähän innostuivat...

Vilhon paidassa lukee aika osuvasti "here comes trouble".

Kaksi isoa täyttä munakennoa pojat tyhjensivät lattialle. No ukki juuri kertoikin, että sillä on munista ylituotantoa nyt... Munan siivoaminen lattialta ei muuten ollut ihan helppo juttu. Oli tosi liukas lattia kun yritin pojat pelastaa munakokkelin keskeltä. Vilho liukastui ja minäkin meinasin lentää, ei kannata kokeilla kotona...Onneksi sain Martin nukkumaan, niin sain rauhassa siivota.

Vilholla on nyt aikamoinen uhma (vai mikä ihme toimeliaisuusjakso tää on?) päällä ja jos se haluaa jotain niin se ottaa tuolin ja kiipeää pöydälle ja siitä kaappiin tai jääkaappiin. Jokin aika sitten se oli tosi kiltti eikä tehnyt tuhmuuksia, sillä se oli jo oppinut mitä saa ja mitä ei saa tehdä, mutta tämä eroaa siitä aiemmasta taaperoajan (silloin kun testasi että mitä kaikkea voi tehdä ja mitä ei saa jne) sotkemisesta siten, että se tietää mitä se ei saisi tehdä ja osaa tehdä kaiken salaa niin etten mä huomaa ja tosi määrätietoisesti vielä, että se päättää esim. että nytpä minä sotken muroilla ja sit se hakee tuolin ja hakee murot kaapista ja sit se ottaa jääkaapista maidon ja kaapista jonkin kulhon ja sit kaataa litran maitoa kulhoon (tai vielä kivempi - lattialle) ja sotkee sinne murot ja jos innostuu niin heittää vielä munia sekaan... Ja mikä hassua - usein se näyttää Martille kaikkia kepposia, paljon hauskempi tehdä kun on joku joka katsoo... Sitten ne yhdessä riehaantuvat ja murskaavat munia ja levittelevät niitä lattialle. Yksi vakio on se, että se on lukenut Nalle Puhia ja sitten menee keittiöön ja hakee sieltä hunajapurkin ja tunkee käden sinne purkkiin niinkuin Nalle Puhkin tekee. Mä oon alkanut lähettää sen "jäähylle" omaan huoneeseensa. Ihan vaan sanon, että "nyt riittää, mene takahuoneeseen" ja sit se pikkuhiljaa hiippailee takaisin sieltä. Olen myös pakottanut (ei oikein sovi tähän yhteyteen toi sana mut siis en ole väkipakolla pakottanut vaan enemmänkin kannustanut) Vilhon siivoamaan lelut lattialta. Se heittäytyy usein lattialle pitkäksi eikä tee yhtään mitään. Joskus se alkaa entistä enemmän viskomaan leluja. Sitten mä olen vain ottanut sitä kädestä kiinni ja ollaan yksitellen kerätty kaikki lelut laatikkoon niin että mä pidän mun kättä sen käden päällä. On kyllä tosi hidasta touhua ja nopeammin itse siivoaisi, mutta täytyyhän sen oppia... Lopulta se alkaa itsekin kerätä. Sekin tepsi kun sanoin, että nyt alan imuroimaan ja kaikki lelut mitkä on lattialla menee imuriin ja siitä roskiin. Sama toimi kun sanoin että lakaisen nyt lattiat ja kaikki tavarat lattialta menee kihveliin ja sit roskiin. Lelut olikin hetkessä kerätty!

 Jannen kanssa juteltiin tuossa kun tämä koti ei siis millään pysy siistinä vaikka minä siivoan täällä aina aamupäivän (yleensä ehdin siinä ajassa vaan siivota keittiön ja laittaa ruoan ja pyykit  ja eteinen olohuone ja takahuoneet jää) ja iltapäivän yritän enemmän touhuta poikien kanssa ja unien aikaan teen töitä. Aina kaiken siivoamisen jälkeen tulos on sama ja illalla on taas sotku... Päätettiin, että ruvetaan joka päivä yhdessä 15 minuutin ajan järjestelemään paikkoja ja siivoamaan. Siinä ajassa saa kahdestan paljon tehtyä kun lapset nukkuu eivätkä ole kokoajan sotkemassa lisää. Minä ehdotin, että joka toinen päivä olisi Jannen vuoro muistuttaa siivouksesta ja joka toinen päivä minun, mutta Jannen mielestä ei tarvita mitään vuoropäiviä. No arvatkaa onko kumpikaan ehdottanut? No jospa huomenna sitten...

 

 

 

 

Vähän kuvia tähän taidekurssin tuotoksista. Katotaan jos viitsin jotain selittää...

 

Venetsian kuvia olen ennenkin maalannut. Niissä kiinnostaa muodot ja erilaiset kuvakulmat. Yleensäkin maalaaminen lähtee mulla useimmiten inspiroivasta kuvasta tai jostain hienosta valosta (usein keittiössä on hieno valo!) tai muodosta. Jos ei ole tarpeeksi kiinnostava aihe niin ei valmistu... Mutta nykyään ei kotona tule maalattua, muuta kuin joskus yöllä jos on oikein kova inspis eikä malta nukkua, eli taidekurssilla vain maalaan, korkeintaan vähän korjailen niitä kotona. Tässä kuvassa erikoinen kuvakulma ja siitä syntyvä kiinnostava muoto - taivas - talot. Akvarelli, elmukelmun avulla taivaan kuviot. Tämä syntyi nopeasti, kun ensin yritin jotain kortteja tehdä, mutta niistä i tahtonut tulla mitään (jälkeenpäin kyllä niistäkin löysin hienoutta), niin ajattelin vähän sotata ajattelematta jos nyt vähän väärin menee.

 

Tämä on maalattu yhdestä valokuvakirjasta, jossa paljon kiinnostavia kuvia, en siis pyri täsmälleen samanlaiseen maalaukseen, vaan otan vähän mallia vaan, kun on niin vaikea maalata ilman mallia... Tämän kuvan valitsin koska meillä oli syksyllä erilaisia tekniikoita kurssilla ja tässä olen käyttänyt niistä ainakin paria, en edes muista mitä kaikkia, mutta ainakin oxgalla (härän joku sisäelin) jonka jotenkin olis pitänyt vaikuttaa tuohon väriin, mutta en huomannut mitään erityistä. Ei muutenkaan nuo eri tekniikat kauheasti innostanut, paitsi oli siellä joitakin hyviä kikkoja ja tehosteapuvälineitä mitä opittiin. Hyvä niissä harjoituksissa oli se, että ei kauheesti yrittänyt maalata jotain suurta taideteosta vaan vain "kokeili", niin huomaamatta ja ilman mitään paineita tuli helposti ihan onnistuneitakin maalauksia. Tämä jolle myöhemmin annoin nimen Liisa ihmemaassa, oli topsi kiva ja selkeä maalata.Väritkin ovat mun mielestä aika onnistuneet. Kuvissa ei oikein näy hyvin värit, vaikka itse asiassa tuossa ylemmässä kuvassa värit näyttävät paremmilta kuin oikeassa maalauksessa.

Keväällä meillä on ollut eri teemoja ja tässä alla oli teemana kangas. Tämäkin siitä samasta kirjasta. Ei löytynyt oikein muitakaan kiinnostavia missä olisi kangas tullut hyvin esille. Tämä ei ole vielä ihan valmis. Kasvot tarvitsevat vähän piirteitä ja mekossa on pari liian suoraa viivaa. Ja taustalle pitäis vielä jotain tehdä. Muuten olen kyllä tyytyväinen siihen että kangas todellakin tulee hyvin esiin tässä ja väri on aika mehevä lila. No saa nähdä jos on kiinnostusta jatkaa tän maalaamista joskus....

Tässä ajanpuutteesta johtuen kesken jäänyt maalaus, jonka teema oli lasi. Mua ei yhtään inspiroinut ne lasit mitä oli esillä, mutta ajattelin ihan harjoittelun vuoksi koettaa jäljitellä laseja. Ja ihan OK tuosta olisi varmaan tullut...

Tässä aiheena oli ihminen. Mallina Sallisen maalaus. Olen tähän aika tyytyväinen vaikka ei ole ihan valmis tämäkään. Silmät on liian lähekkäin ja kasvojen asento erilainen, enkä saanut kasvoja samannäköisiksi kuin alkuperäisessä taulussa, mutta ainakin ihmisen näköiseksi ja mikä tärkeää, tästä ei tullut mikään kiiltokuvatyttö vaan kaunistelematon kuva, kuten alkuperäinen maalauskin on... Tätä lähdin maalaamaan sillä asenteella, että sotketaan nyt vähän maalia ja jos siitä tulee jotain niin kiva, kun ei inspannut ruveta tarkkaan luonnostelemaan lyijykynällä. Kaulasta alaspäin olen tosi tyytyväinen, yhtä viivaa lukunottamatta, joka on liian pitkä. Kasvot on mitä on...Ehkä niihin vois lisätä vähän tarkkuutta, kun nyt näyttää siltä että katselisi ilman silmälaseja sitä.

Tämä on viimeisin maalaus. Joka olikin tosi haastava, kun aiheena oli kukat, enkä mä ole koskaan osannut maalata kukkia eikä ne mua oikeestaan kiinnostakaan sillä tavalla - vaikka puutarhuri olenkin! (No siksi valitsinkin viljelylinjan). Kukat on kyllä ihania mutta niiden maalaaminen ei vaan innosta. Siispä lähdin ihan vaan harjoittelumielessä maalaamaan. Tämä oli yksi harvoista kuvista, joita jaksoin katsella vähän pidempään. Luonnostelin ensin lyijärillä aika tarkkaan ja tuntui, että tästähän tuleekin jotain, mutta kun värit piti sotkea sinne, niin huomasin kuinka vaikeaa se on ja meinas pelkää sotkua tulla. Luulin jo että olin pilannut koko maalauksen, mutta kotona sain viimeisteltyä (ilman kuvamallia...), niin että tuli ihan OK näköiseksi. Itse asiassa tykkään lopputuloksesta tosi paljon ja kun tein taustasta vähän tummemman niin se on ihan kivan näköinen ja voisin tehdä pari samantyylistä kasvikuvaa ja kehystää... Mutta se oli niin työlästä kyllä, että mahdankohan vähään aikaan kukkia maalata. Kun pitää antaa valua, mutta ei niin paljon että tulee sotku. Ajatella että jotkut maalaa vain kukkia!

Tämä on kyllä mun mielestä "luonnossa" hienompi, tuli huonolla salamalla otettua, että tausta näyttää vaaleammalta.

 

 

 

Taikuri-Vilho

Vilho on saanut sen käsityksen, että minä käyn taikuri-kurssilla maalaamassa. Kurssin opettajan tytär on myös muskarissa ja nähtiin hänet yhtenä päivänä ja minä sanoin, että tässä on minun taideopettaja, niin Vilho katsoi suu pyöreänä ihmeityksestä sitä taikuriopettajaa.

Maustetaan meritaimenta. Oli lihava mutta niin lyhyt taimen, että se melkeen mahtui uunipellille kokonaisena. Pyrstö piti vaan leikata irti että mahtuisi kun en halunnut päätä ottaa pois kun siitä tulee hyvät aromit ja siinä on ne silmät, jotka haluan aina syödä, nam! Vilho auittoi ahkerasti maustamaan - varsinkin tilli oli maukasta ja pyrstö, jota myös maistoi. Tätä syötiin neljänä päivänä. Ensin uunilohta, sitten kalakeittoa ja vielä kalapastaa. Hyvää oli (kaikki paitsi se pasta).

Martti mammanpoika on nyt tosissaan ryhtynyt harjoittelemaan seisomista. Muskarissa kun oltiin ei suostunut yhtään istumaan vaan kaikki leikit piti tehdä seisten. Hassun kuuloista oli myös kun Martti lauloi kokoajan mukana kun laulettiin <3 mua nauratti niin etten itse pystynyt laulamaan kunnolla...

Martti heittää. Lempiharrastus nykyään on pallottelu. Vilhonkin kanssa leikitään "maalia", eteisessä, niin että rappusten alapuolelle jäävä "kolo" on maali ja Vilho toimii maalivahtina. Se se vasta on hauskaa, Martinkin mielestä on hauskaa katsella. Kohta se tulee jo mukaan peliin.

Vilho kysyy muuten aina Jannelta - oletko tuomari? -oletko pelimies? Ja kaikilta muiltakin kysyy jos ei keksi sillä hetkellä muuta sanottavaa, koska Vilhon suu käy kuin papupata. Minulle se sanoo aina "otatko lasit pois?" ja kun otan se sanoo "otitko lasit pois?" ja se on niin hauskaa... Viime päivinä Vilho on huudellut "Pauli-jätkä! Pauli-jätkä!" Ja se kysyy toistuvasti "mikä Pauli on?" ja vastaa itse "Pauli on punainen kilpa-auto". Vai oliko se Lauri...? Pikkuukkeleilla ja autoilla se jaksaa leikkiä ja nyt tuon Pauli (vai Lauri?)-buumin myötä se on ruvennut syöksähtelemään punaisella pikku autollaan ympäri talo hurjaa vauhtia.

Tänä iltana kylvyssä. Pojat tykkäsivät kylpeä vierekkäin omissa altaissaan. Marttikin pysyi hyvin tuossa pienessä istumassa. Nousee kyllä kokoajan pystyyn, että saa olla vahtimassa ettei liukastu. Martti riehaantui nauramaan ja huutamaan ääneen kun Vilho näytti miten vettä roiskutetaan ja lyödään kädellä. Sitten riemu oli irti ja vesi lensi niin että kamerakin kastui.

En muistanut kääntää kuvia...

Ei kovin riemukkaalta näytä, vähän rassulta, mutta hauskaa oli kuvista huolimatta.

Vilholla on jotain näppylöitä jaloissa, eniten reisissä ollut pari viikkoa. Nyt se ihottuma vai mikä lie, on levinnyt vatsaan ja selkäänkin. Kortisonia olen laittanut, mutta ei ainakaan vielä ole auttanut. Vaihdoin vaipat muumi-vaippoihin, kun pamperseista joskus ennen tullut vähän ihottumaa, vaikkei se sitä nyt ole koska pepussa ei ole juuri lainkaan, mutta silti ettei ylimääräistä ärsytä. Vilholla ei ole ollut kuin pari pientä näppyä tätä ennen (kun oli vesirokko). Näistä jotain epäilen syylliseksi: kaurapuuron päälle laitettu kaneli pari krt viime aikoina. Samaten kaupan hilloa ollaan pari krt syöty vähän lättyjen päällä ja siinä on lisäaineita, joista voi tulla nokkosrokko. Kolmas on maito, jota Vilho on viime viikkoina juonut vähän enemmän kuin normaalisti. Silti luulisi että näppylät häviävät nopeammin kun viime syönnistä on usemapi päivä...? Alan epäillä että se on joku rokko kun se on NIIN levinnyt. Tai joku sieni-infektio...