Eilen oli Sarin valmistujaisjuhlat, joihin en muistanut ottaa kameraa mukaan. Harmittaa kun olisi saanut kivoja kuvia Vilhosta kummien kanssa. Sari valmistui elintarvikealan insinööriksi(? en muista oikeeta nimikettä) - aikamoinen saavutus.
Ville-kummi lähtee huomenna Tanskaan kuukaudeksi treenaamaan käsipallojoukkueeseen. Lähtevät Sarin kanssa yhdessä sitten syksyllä pariksi vuodeksi sinne, joten vietiin tanska-suomi sanakirja valmistujaislahjaksi. Paikalla oli Sarin äiti ja sisko, Ville, Roger, Eija, Kimi, Terhi, Basti ja meidän perhe ja myöhemmin oli Sarin kavereita tulossa.
Oli oikein mukavaa ja Ville oli tehnyt hyviä kakkuja ja Terhi kuuluisan voileipäkakun. Aika meni vaan niin nopeasti, että olisi pidempäänkin viihtynyt. Vähän haikea olo kun Ville lähtee nyt kuukaudeksi ja syksyllä lähtevät molemmat pidemmäksi aikaa. No kyllä varmaan tulevat käymään täällä välillä. Eihän se Tanska niin kaukana ole ja me ainakin mennään sinne käymään.

Minun piti tosiaan jo vähän ennen seitsemää lähteä seuraaviin juhliin, nimittäin omiin valmistujaisbileisiin. Oltiin "konttorirottien" kanssa Yasukon keittiössä Yliopistonkadulla olevassa janpanilaisessa ravintolassa. Minä olin valinnut sushilautasen, johon kuului kaikennäköisiä hienonnäköisiä riisipalleroita ja möykkyjä, joissa kalaa päällä tai sisällä ja mitä siihen nyt yleensä kuuluukin. Jossain oli jotain käärylettä riisipalleron päällä ja jossain sitä "levää" vai mitä se nyt onkaan...Misokeittoa oli ja wasabi-tahnaa, soijakastiketta, vihreää teetä ja kananmunasta tehty makea piiraan tapainen. Jälkiruokana oli juustokakkua, joka oli tosi hyvää ja kahvia tai teetä. 
Sushi oli hyvää, vaikka en siitä suolaisesta soijasta tykännyt. Misokeitto, jossa oli sipulia (kai?) oli kiinnostavan makuista, varmaan voisin tykätä jos vähän totuttelisin. Siitä kääryleriisijutusta en tykännyt, kun oli jotenkin makeaa ja imelää saman makuinen kuin joku kuivakakku, joka on kostutettu jollain konjakilla tms äklöllä ja kun ottaa siitä palasen niin miettii mihin piilottaa loput  kakusta, ettei tarvitse syödä...Itse riisimöykyt, joissa kalaa, olivat tosi hyviä, ihanan freshejä. Tikuilla en osannut syödä, joten sain semmoset "huijaustikut", jotka olivat päästä kiinni toisissaan, niillä oli helppo syödä. Niillä oikeilla tikuilla en osannut yhtään. Olen ennenkin kokeillut, mutta mun sormet on niin nakit, että niillä ei pysty mitään tekemään. (Ollaan joskus Jannen kans verrattu, että pystyykö esim. taivuttamaan nimetöntä tai keskisormea, niin ettei muut sormet taivu, niin mun oikea käsi on niin kanki, että sillä ei pysty, kun kaksi muutakin sormea taipuu väkisin, vasemmalla onnistuu paljon paremmin, vaikken vasenkätinen olekaan).  Ihan kiinnostava kokemus oli Yasukon keittiö kun en tosiaankaan koskaan ole maistanut japanilaista ennen. Olisi ollut myös mukava maistella kanaa, joka oli toisena vaihtoehtona, hyvää oli kuulemma. No täytyy varmaan joskus toiste mennä sinne syömään.

Meidän opettaja sai meidän luokalta lahjaksi "palkankorotuksen, kylpyläloman ja viskipullon" ja opintokortin, jossa opettajan "suorituskyky" oli arvioitu ja muutenkin siinä oli ihania kuvaavia kuvia kuten vauva joka istui potalla kannettava tietokone edessään (meidän ryhmään on syntynyt ainakin 4 lasta vuoden aikana). Palkankorotus oli euron kolikko ja viskipullo minipullo ja kylpyläloma eläkeläisten vesijumppalippu Kaarinan uimahalliin ja hoitona intialainen päähieronta...Niin ja tietysti kellukkeet uintia varten! Onkohan opettaja kävellyt kellukkeet käsissä kotiin viime yönä? Oli aika railakas ilta, joka jatkui varmaan vielä pitkään sen jälkeen kun minä lähdin 00:45 kotiin. Hauskaa oli ja kotiin lähteminen vähän harmitti, muttei harmittanut yhtään tänä aamuna;)
Oltiin Yasukon keittiön jälkeen Panimoravintola Koulussa, josta siirryttiin Old Bankiin.

Ja se vuosien takaa...
Edellispäivänä kun menin kirjanpitäjälle, näin Tiimarin edessä yhden vanhan kaverini siskon. En ollut ihan 100% varma joten en tehnyt mitään, mutta kun tulin kirjanpitäjän luota ja huomasin että hän oli vieläkin siellä, niin päätin kysyä, että onko hän Maijun sisko. Kyllä oli ja olin tosi iloinen että sain lähetettyä terveiset sitä kautta kun ei olla piiitkiin pitkiin aikoihin nähty ja olen usein miettinyt mitä Maijulle kuuluu. Joskus aikoinaan näin hänet kaupassa ja mulla oli kauhea kiire, eikä ollut kännykkää mukana enkä muistanut uutta numeroani kun piti se antaa jänelle, jäi kovasti harmittamaan ja sitten kävikin niin, että sen jälkeen ei nähty enää.

No Koulussa juteltiin meidän luokalta olevan Jannen kanssa lapsista ja perheestä ja kysyin minkä ikäiset pojat hänellä on niin hän sanoi ett 2 ja 4 ja siinä samassa hän sanoi, että hänen vaimonsa on muuten Paraisilta kotoisin, että satunko tuntemaan hänet. Kun hän sanoi vaimonsa - Maijun - nimen niin olin saada sydärin. Hän näytti vielä kuvankin Maijusta ja yhdestä pojasta ja mulla tuli melkein kyyneleet silmiin. Ajatella että tuli puheksi - yhtä hyvin olisi voinut koko keskustelu jäädä keskustelematta ja en olisi saanut tietää. Onneksi tuli puhuttua! Kun tuo Janne on ollut alusta asti niin kovin tutun näköinen. Kävi ilmi, että ollaankin tavattu joskus 10 vuotta sitten kun oltiin Maijun kanssa yksissä pippaloissa ja Janne ja Maiju aloittivat seurustelun silloin. Hassua hassua! Ihana tietää että Maijulla kaikki hyvin, sillä muistan hänet niin kilttinä ja mukavana kaverina että samanlaista saa kyllä hakea.

No nyt veneily kutsuu kun on niin ihana ilma!