Pikkumies on jo 3 kuukautta vanha. Tuntuu, että aika menee tosi nopeasti. Viikossa ei ehdi paljon mitään tehdä. Eikä pääse mihinkään kun on vähän niinku "jumissa" täällä kotona lasten kans kun Vilho on niin villi, ettei voi sen ja Martin kans kolmestaan suunnitella mihinkään menevänsä, muuta ku lenkille täällä kotona. Mutta mukavaa se silti on, ainutlaatuista aikaa ja pelkään, että aika menee liian nopeasti ja pian joudun laittamaan jomman kumman hoitoon ja menemään takaisin töihin.

Viime viikolla oltiin lääkärissä Martin yskän takia. Vaikkei se ole häiritsevää, niin silti pistivät röntgeniin ja verikokeisiin. Oli inhottava kokemus se verikokeiden otto. Hiljaa toivoin, että joku hoitaja olisi Marttia pitänyt paikallaan, mutta minun sylissä hän istui ja rääkyi niin kovaa kun verisuonta ei meinattu löytää pulleista käsivarsista ja kun löytyi niin ne pakenivat neulaa. Kolmannen kerran onnistui...Mullakin tuli itku siinä kun ajattelin kuinka inhottavaa kun kolme ihmistä pitää kiinni ja käsivartta kaivellaan neulalla.

Tänään oli Martin 3kk neuvola. Sai rokotteen. Ollut vähän itkuisempi kuin normaalisti sen jälkeen ja on puklaillut tosi paljon. Nyt nukkuu sikeästi. Neuvolakortissa lukee: "SULOINEN POIKA, JOKA KASVAA TODELLA HIENOSTI ÄIDINMAIDOLLA! kEHITTYY HIENOSTI MYÖS! ROKOTUS TÄNÄÄN. SUPPO TARV." Martin 3kk strategiset mitat:

pituus: 64cm

paino:7980g

pää: 43,3cm

Eli pitkä poika on ja isopäinen. Paino on nyt käyrällä +17%, joten ei mikään höyhensarjalainen.

Huvin vuoksi katsoin Vilhon 3kk mittoja, niin ne kuuluvat näin:

pituus:62,8cm

Paino:7170g

pää:43,4 (hassua että vain 1mm:n ero;))

Vilho oli hiukan kevyempi, mutta muistankin, että vasta 3kk:n jälkeen alkoi Vilho "kunnolla" pulskistua, kun silloin vasta imetys oikein alkoi ongelmitta sujua ja nythän ei ole mitään ongelmia ollut kun VIlho on pitänyt huolta maidon riittävyydestä´. Olen nyt antanut periksi ja nukuttanut Vilhon päikkäreille rinnalle, kun se siihen nukahtaa parissa minuutissa kun muuten saa tunnin ainakin lukea, jos edes silloin nukahtaa...Kai se tästä pikkuhiljaa rauhoittuu kun pahin mustasukkaisuus menee ohi, en jaksa kieltää kun se kerran on sille NIIN tärkeetä ja muuten tulee kauheita raivareita. Välillä on kyllä raivostuttavaa kun KOKOAJAN haluaisi rintaa silloin kun vauvakin saa...Mutta usein lukeminen kelpaa myös.