Soitin maanantai aamuna Tyksiin ja olivat kanssani samaa mieltä, että toi rv 37 on vähän myöhänen synnytystapa-arvio aika kun oli niin paljon ongelmia viime synnytyksessä. Joten sain torstaille ajan, eli tänään oltiin siellä ja sain vielä sen lääkärin kanssa jutella joka tuli viime hädässä vetämään Vilhon pihdeillä ulos. Oli kyllä ihanaa saada jutella sen kanssa! Kun se muisti just kuinka tiukassa se oli. Hän oli sitä mieltä vieläkin, että saman kokoinen jos on tulossa niin ehdottomasti leikataan.

Sanoi vielä mun lantion mitoista, että ovat kyllä naftit ja aika syvältä sai kaivaa pihdeillä että sai pojan ulos...ettei imukuppi ois mahtunu kun se oli niin syvällä...:( Kehui mua vielä urheudesta :). Mutta se lantion tuberväli, joka mulla röntgenin mukaan on vaan 8,7cm ei hänen mielestä pidä paikkansa, koska sitä on tosi vaikea mitata röntgenillä, vaan kädellä tuntee paremmin, niin se on kuulemma ainoa mikä mulla on hyvä... Sanoi vielä siitä kun Vilho oli virhetarjonnassa, että vaikkei olis ollut kasvotarjonnassa niin olis ollut tiukilla, että nelikiloinen vaan on liian iso mulle...
Jos ei nyt sitten lähde käyntiin tällä tai ensi viikolla niin ehdottomasti sektio oli hänen mielipiteensä ja jotenkin kyllä uskon, että hän tietää mistä puhuu, kun on monta kymmentä vuotta tehnyt noita hommia. Ja myös seuraavat sektiolla...
Siinä oli lääkäriopiskelija mukana jolle hän opasti miten sf-mitta mitataan mahan päältä oikeaoppisesti ja sanoi, että noi mun neuvolassa mitatut ovat kyllä vääriä ja sai itse tulokseksi vain 33 kun neuvolassa oli 37, kuulemma pitää rasvakudos työntää pois tieltä;). Oli ihan kiva kun siinä oli se opiskelija kun hän kysyi kaikenlaista ja ehkä lääkärikin vähän tarkemmin kertoi kun oli opiskelija siinä paikalla. Istukka näytti hieman jo kalkkeutuneen ja hän sanoi, että on se riski että lähtee etuajassa syntymään, mutta hyvin oli lapsivettä kohdussa. Kohdunkanava oli kyllä tosi takana, mitäköhän lie tarkoittaa? Ja vauvan pää on tosi matalalla. Eli ei ihme että painaa tonne alas niin kovasti. Mut hassua kun istuessa ei satu vaan vaan kun makaan tai jos pitkään kävelen. Pahiten tuntuu kun makaa. Kokoajan pakko kääntyä kyljeltä kyljelle kun nivuset tulee kipeiksi, mutta se itse kääntyminen vasta tekee tosi kipeää. Että yöt on aika vaivalloisia.
Painoarvioksi sai jostain kohtaa 3,7kg (nyt jo vaikka vaan rv 36+3) mutta antoi lopullisen painoarvion tälle hetkelle 3,3kg, eli suunnilleen saman kokoinen kuin Vilho olis synytessä, eli n. 4kg. Ja tosiaan uskoi, että koska nyt on niin matalalla vauva jo ja painanut niin paljon noita luita, että jos nyt alkaisi jo tulemaan niin mahtuisi kyllä.
Nyt on vähän kutkuttava tunne, että päästäänkö tuohon sektiopäivään asti, jonka mä siis sain 30.3, eli tässä on vielä runsaasti aikaa... Tavallaan olis ihan kiva jos sais synnyttää pienen vauvan ja kaikki menis hienosti, mutta siinä on sekin riski että ei taaskaan mahdu ja jää jumiin, jos vaikka pää on iso.
Kiitin vielä sitä lääkäriä viimeisestä ja kerroin kuinka kun se tuli huoneeseen, niin mulle tuli rauhallinen olo ja uskoin, että kyllä kaikki hyvin menee, kun aiemmin koko homma oli semmosta häsläystä ja hermostunutta... Hän sanoikin, että kyllä vähemmästäkin hermostuu, että se oli kyllä hankala synnytys ja kun se pää oli niin syvällä, että sitä sai oikein etsiä... Se muuten on Björnin äiti - yhden mun eksän kaverin äiti! Oon joskus jopa käynyt niillä ja nähnyt siitä vilauksen...En sentään viitsinyt lähettää Björnille terveisiä. Olis menny liian tuttavalliseks... Hän vielää sanoi, että hauskaa että mulle jäi kuitenkin positiivinen mielikuva synnytyksestä papereiden mukaan, niin korjasin vähän tätä jonkun lääkärin vuodeosastolla tekemää kirjausta, että kyllähän se kokemus oli hirveä, mutta henkilökunta ja hoito oli hyvää ja vauva pääsi terveenä kotiin...
 
No nyt sain niinkuin toivoinkin armonaikaa vähän laittaa paikkoja kuntoon täällä kotona kun on kuin sikolätti tää meidän huusholli kun en jaksa nostella noita Vilhon (ja Jannen) levittämiä vaatteita ja leluja ja kippoja ja kaikkea mitä meidän kaapeista kaivetaan lattialle, kun vatsaan sattuu kun kumartelee. On ollut niin paljon rästihommia ja kokoajan tulee lisää varauksia ja venepaikat tuottavat päänvaivaa kun ei laskuja voida ajoissa maksaa ja saan soitella perään...Joten työt ei lopu kesken ja kaikki "vapaa aika" on mennyt työasioita hoidellessa, enkä ole yhtään ehtinyt valmistautua synnytykseen saatikka lapsen tuloon! Eilen mulla oli loppuspurtti ja sain tärkeimmät tehtyä, kuten veroilmoitukset ja muut veroasiat, joihin mun aivot ei synnytyksen jälkeen pysty keskittymään (tiedän kokemuksesta). Kun nyt jo alkaa olla niin, että jos jätän jonkun homman kesken ja yritän jatkaa samasta kohdasta uudestaan, niin täytyy aloittaa alusta, kun muisti ei pelaa... Ja kaikki täytyy tarkistaa kaksi kertaa ainakin, muuten teen varmasti virheen. Ja kun sitä aikaa on harvoin niin monta tuntia yhteen putkeen, kun Vilho ei nuku kuin yhdet päikkärit päivässä ja silloin muakin väsyttää kun olen iltamyöhään (ja yöllä) tehnyt töitä. Että semmonen tää mun äitiys"loma". No eilen Vilho oli illalla isillä hoidossa kun Janne oli koko illan poissa vierasottelussa ja annoin samalla isille varauskalenterin kun mun ajatus pätkii jo niin, että en muista mitä hetki sitten olen tehnyt, niin jää helposti joku lasku tekemättä!! Ja nyt Janne saa kyllä luvan ruveta karsimaan niin että sillä on enemmän aikaa olla kotona että mäkin saan edes vähän omaa aikaa. Kyllähän se kokoajan jotain hommia tekee tuolla pihalla, mutta kun se vähän liian perusteellisesti joka asiaan paneutuu, pienemmälläkin pärjäis...
En kyllä hirveesti kuitenkaan uskalla rehkiä, kun kummiskin toivon että ei lähtis käyntiin ennen tota sektioaikaa, kun sit tulee jo liian jännät paikat. Mulla ei kyllä nyt taas tänään ole supistellut yhtään ja tuntuu vatsa aika hyvältä, mutta saattaa noitten kopeloimisten (opiskelija kopeloi myös) jälkeen ens yönä taas supistella kun oli aika kovakourainen se lääkäri...
 
Soitin eilen illalla äitille ja kysyin jos se halusi mennä Vilhon kans saunaan, kun mä en yksin pysty tän mahan kans sitä saunassa pidättelemään ja Janne oli poissa. Vilho oli ihan iskussa ja venyi eilen vähän myöhäseks nukkumaanmeno kun äiti nukutti Vilhon eikä se tietty olis yhtään malttanu nukkua kun halus vaan leikkiä...Mä sain siis tehdä saunan jälkeen hommia rauhas kun äiti nukutti Vilhon. Niin nyt on semmonen olo, että kyllä tää tästä ja aion nyt jättää firman "poikien" harteille, mitä nyt jotain avustan jos tarvii. 
 

No niin tuli aika sekava kirjoitus kun välissä piti käydä Vilhoa katsomassa ja sit se heräs ja piti syöttää jne...