Meidän Vilhosta on tullut oikea höpöttäjä. Nyt on innostunut kolmetavuisista sanoista, kuten banaani (välillä banananani välillä banana) ja kärpänen (käpänen). Yrittää kovasti matkia kaikkia pidempiä sanoja, kuten kilpikonna, leppäkerttu, mandariini piittaamatta sanojen merkityksestä, kunhan vaan kuulostaa kivalta. Pari päivää se hoki kamala/kabala ja osoitti johonkin suuntaan ihan ku se tarkoittais jotain, mut en vaan keksiny mitä. Kai se vaan harjoittelee niitä tavuja ja yrittää kuulostaa siltä kuin puhuisi.

Kova poika lukemaan on myös. Naurattaa kun Vilho kerää kirjoja pitkin taloa ja välillä jää itsekseen lukemaan, mutta nyt on alkanut kävellä kirja kädessä mun luo huutaen kovaan ääneen kanakalapalabalabalabala eikä lopeta ennenkuin luetaan se kirja. Tässä viime viikolla nääs oppi sanat kana ja kala niin niitä muuntelemalla saa aikaan piiitkiä sanoja, jotka kuulostavat puheelta.

Laulaminen on myös kivaa ja kun sanoo Vilholle, että "laula" niin se alkaa keinumaan sivulta sivulle ja suusta tulee jotain "lala baba mama". Usein ei laulaminen vaan kiinnosta niin kauan, vaan sitten mennään ajamaan autolla brrrumm brrrummm, paitsi kun TVstä tulee Idols tai joku muu musiikkiohjelma niin Vilho laulaa niin kovaa ettei esitystä kuule kunnolla. Myös silloin kun on paljon ihmisiä, jotka puhuvat, niin jos sattuu tulemaan musiikkia niin se alkaa laulamaan, kun ei kerran osaa osallistua keskusteluun muuten.

No hauskaa on kyllä seurata tota kaveria puuhissaan ja varsinkin nyt kun ei oo hammaskipuja eikä mitään, niin on tosi iloinen ja hassu poika. Viime viikolla oli yhtenä päivänä niin kiukkuinen ja itkuinen, että luulin että korvatulehdus oli, mutta seuraavana päivänä huomasin, että hammas oli puhjennut ja Vilho oli taas hyväntuulinen. Joku syy siihen aina löytyy jos se on huonotuulinen, joko leikkiseuran puute, väsymys, nälkä tai sit joku tekee kipeää. Paitsi tietty silloin kun se on sitä uhmaa, kuten kun muut syövät jotain, tai kun auto on kaatunut eikä sitä saa käännettyä oikein päin. Tai kun Vilho istuu kirjan päällä, eikä sivu tahdo kääntyä millään...No silloin tulee kunnon raivari ja kirja/auto saa kyytiä - sitä ravistellaan kovaa ja samalla huudetaan kimakasti. En tiedä onko ihan oikein, mut mä en voi olla ku nauramatta ku se saa tommosen raivarin, ja yleensä se kyl itsekin alkaa nauraa kun huomaa että mä nauran sille...

Katselin tänään viimeisiä Italian kuvia, vähän jäi vielä semmosia joita en oo käyny läpi...Kyl tuli haikea olo kun näki niitä kuvia Sorrentosta. Jotenkin tuntuu vieläkin niin tutulta se paikka. Mieleen tulee usein kuvia jostain tietyistä kohdista kaupunkia. Muistan paljon yksityiskohtia - missä oli koroke jalkakäytävässä ja missä oli ramppi ja missä oli joku rappunen, mistä oli kiva kävellä, sinä ja sinä päivänä käytiin tuolla...Ehkä joskus mennään vielä takas sinne katsomaan.

Tuli muuten taas itku kun katselin tyttöjen idolsia kun se yks lauloi sen Cohenin "hallelujah" biisin, oli niin intensiivinen. Viimeks Koopin laulu (se on paras!) sai mut itkemään ja silloin ikuisuuksia sitten kun Vilho oli masussa niin Ari Koivusen laulama B. Joelin "Pianoman"´. Taidan olla aika herkässä mielentilassa...Se virolaistytön tapaus järkytti niin paljon (ja vieläkin jos mietin) et ei meinannu itkusta tulla loppua. Ja se 11kk josta tänään luin...Ei pitäis lukea tommosia juttuja, ku ei se sureminen kuitenkaan sitä tyttöä tai vanhempia auta...

Tämmöstä tällä kertaa.