Täytyy kommentoida kun joidenkin  mielestä blogiin ei saisi kirjoittaa muuta kuin positiivisia juttuja...No eihän KAIKKEA tarvi kertoa, mutta en mun mielestä hirveen pahoja asioita ole kertonut, vaan ihan jokapäiväisiä juttuja. Ei meillä mitään kovin vakavaa ongelmaa ole, mutta mun mielestä on paras aina puhua asioista avoimesti, sillä jos asioista ei puhu niin silloin niistä voi tulla ongelma. Sen takia yritän nyt tehdä asialle jotain ennenkuin se on liian myöhäistä. Tiedän, että monet perheenisät juovat JOKA viikonloppu ja monet molempina päivinä ja vielä sunnuntaina vähän, eikä se ole välttämättä ongelma jos se ei häiritse muita perheenjäseniä. Meille se ei vain sovi, sillä ensinnäkin Jannesta tulee epäsosiaalinen humaltuessaan ja sitä kiinnostaa enemmän kaljapullo kuin oma perhe, joten kun olisi tarkoitus viettää yhdessä viikonloppua niin se menee pilalle jos se juo. Ja sitten se että sillä vaan on huono viinapää - ja siitä ei sen enempää...Ehkä suurin syy tässä tapauksessa on kuitenkin se, että mä en voi sietää sitä kun se juo. En kertakaikkiaan halua seurakseni sellaista miestä jolla on alkoholin pehmittämä pää ja jonka kanssa on mahdotonta keskustella vakavasti asioista. En halua sellaista jolle alkoholi on liian tärkeä asia. Mun mielestä kaikkien pitäisi kunnioittaa puolisoaan niin paljon, että pyrkisi eroon jostain paheesta joka hiertää suhdetta. Onhan se naurettavaa jos oikein ajattelee, kuinka moni eroaa alkoholin takia!?! Mun mielestä sen pitäisi olla helppo valinta - joko kalja tai minä. Jos kaljasta on vaikea luopua niin se kertoo paljon ihmisen arvojärjestyksestä. Mun mielestä alkoholin tulisi olla seurajuoma, iloliemi, jota juodaan kun on joku erityistilaisuus. Yksi kalja saunan jälkeen on OK, mutta tissuttelu päiväsaikaan on ehdoton EI. Jotkut miehet saattavat olla siedettäviäkin pikkuhiprakassa, joten kaikille tämä ei ole ongelma, tai sitten jotkut vaan kärsivät hiljaa. (Tasa-arvon kunniaksi mainitsen tässä, että naisiakin on paljon, jotka juovat liikaa, mutta (huom) yleisesti ottaen se on miehinen ongelma).
Mun mielestä asioista kuitenkin pitää puhua eikä saa suuttua jos ottaa asian esille, sillä jos ei asioista saa puhua niin ne eivät miksikään muutu. Mekin oltais Jannen kans erottu 100 kertaa jos ei oltais aina puhuttu asiat läpi. Ja mun mielestä on tyhmää, että salaillaan perheen ongelmia muutenkin. Suomessa on niin paljon perheitä jotka kärsivät samasta ongelmasta. Sama juttu kun kymmenen vuotta sitten ei kehdattu puhua rahahuolista ja monestakaan muusta asiasta. Etenkin lapset kärsivät kaikennäköisestä salailusta ja piilottelusta jota kotioloissa tapahtuu (nimim. kokemuksella...) pitäisi jo pienestä oppia että vaikeistakin asioista pitää voida puhua, ettei tarvi koulussa yksin hävetä omia kotiolojaan, sillä ihan varmasti on monta kaveria, jolla myös kotona ongelmia ja jos niistä voisi yhdessä puhua niin elämä olisi paljon helpompaa. Moni alkoholisti ei uskalla hakea apua kun pelkää että kaikki saa tietää ja työpaikallakin alkaisivat puhua mikä minusta on itsekästä jos lapset joutuu kärsimään vain sen takia, että aikuinen ei kehtaa pyytää apua kun julkisivu on tärkeäpi kuin oma ja perheen hyvinvointi.
Eli meillä on kaikesta huolimatta kaikki hyvin. Halataan ja pussataan ja puhutaan asiat läpikotaisin. Oon vaan semmonen, etten halua jättää mitään hampaankoloon. En halua, että ruvetaan Jannen kanssa vuosia kestävään mökötykseen kun asiat voi ajoissa purkaa. Kaikista pahinta on kun on jo riita ohi, ja tuntee, että vielä on jokin asia, joka hiertää toisen mieltä kun käytös on vähän riitaisa tai esim. ylpeä, niin en voi olla tonkimatta asiaa perinpohjin, sillä aina löytyy joku selitys kireeseen ilmapiiriin. Ja jos jonkun mielestä puhun liian avoimesti asioista niin ehkä pitäisi katsoa peiliin...

Nyt Vilholla on järkyttävä itkukohtaus. Täytyy lopettaa. Laitan kuvia kunhan "ehdin". Mennään kohta vauvatreffeille.