Rv 37+1

Kaik oli normaalisti. Hemppaa ei testattu kun ei ollut ed. kerralla hirmu matala. Silti syön rautalisiä kun tiedän että se laskee mulla helposti ja sit menee huonoon kuntoon. Mulla se on normaalisti siinä 140 ja nyt ed. kerralla oli 118, et ei huippu mut ei huonokaan, mutta synnytyksessä menettää kuitenkin niin paljon verta, että laskee reippaasti ja sit mun on vaikea saada se ylös...

Ainoa mikä tuntuu järkevältä enää noissa neuvolakäynneissä on se että saa kuunnella sydänäänet. Ja onhan se kiva kuulla neuvolatädin mielipiteet asioihin. Varsinkin kun on niin mukava täti. Oli samaa mieltä synnytystapa-arvion tehneen lääkärin kans että vauva olis noin 3,5 kiloa.

SF-mitta ei ollut kasvanut enää - oli 37 cm niin kuin viimeksikin.

Huvin vuoksi mittasin navanympäryksen kun Jannen kans katsottiin Olet mitä syöt-ohjelmaa. Mulla oli 116-117cm...ettei hassumpi 159senttiselle!

Paino oli noussut vaan 800g/viikko...Ei oo enää pariin kertaan kommentoinut painoa neuvolatäti - sanoi vaan että parempi kuin viimeksi kun oli yli kilon viikossa noussut.

Tiedän että nyt kun oon ihan normaalisti syönyt pari viikkoa (vaihtelevasti terveellisesti mut silloin tällöin herkutellen) niin se ehtii vielä nousta samaan mitä Vilhon kans oli, eli varmaan tulee olemaan 85 kiloa ennen tota leikkauspäivämäärää! Vilhon kans mulla paino ei noussut alussa niin paljon kun silloin en 4 kuukauteen voinut syödä YHTÄÄN karkkia tai leivoksia ja nyt pystyin lähes alusta syömään mitä vaan, mutta nyt olen tosi tarkkaan katsonut mitä suuhuni panen kun Vilhon kanssa söin mitä mieli teki (tietysti yritin silloinkin aina terveellisesti syödä, mutten ollut yhtä "ankara" itselleni kuin mitä nyt oon ollu). Nyt on vaan viimeisen kuukauden aikana liikkuminen käynyt tosi raskaaksi kun tää vatsa on ihan erilainen kuin Vilhon kans. Tänään käveltiin postilaatikoille ja takas ja ennenkuin oltiin takas kävelin jo etukumarassa ja jalat levällään kun alavatsaan särki... Ihan hyvä jos haluis että vauva tulee etuajassa ulos, mutta mä toivon että pysyis siihen leikkauspäivämäärään asti, ettei tästäkin tule jännitysnäytelmää!

Janne on tänään ollut ihan ihana kun se on pyydellyt anteeks kun ei ole ymmärtänyt kuinka raskasta mun on ollut henkisesti ja fyysisesti. Harmittaa kauheesti tää sotku täällä kotona, mutta mä en oikeesti voi enää lakaista keittiön lattiaakaan ilman että vatsa särkee monta tuntia sen jälkeen. Ja lelut ja kipot ja videot ja muut mitä lattialla on saa olla, kun niiden nostaminen sattuu. No saa nähdä koska tää kiltteyspuuska menee ohi...Kun se osaa olla niin hemmetin kiltti välillä ja sit kun tulee jotain skismaa niin oikee ärsyynnyttäjä ja tahallaan kiusaaja!?! Saattaa mussakin olla sitä samaa vikaa kyllä ettei sen puoleen...

Pitäisköhän sitä sairaalakassia alkaa suunnittella...