Paino noussut 866g/viikko. Olen ihan tyytyväinen, ei ole kovin plösö olo, vaikka painoa tullut jo kaikenkaikkiaan 10 kiloa, siitä missä paino käväisi kesän alussa ennenkuin salaperäisesti lähti nousemaan. Ekasta neuvolakäynnistä noussut kuitenkin vain 7 kiloa, koska ekoina kuukausina nousi kolme kiloa.

Verenpaineet hyvät.

Hemppa noussut korkeammalle kuin ekalla neukkukäynnillä! Oli nyt 133, viimeks 119 ja ekalla kerralla 130. Rautatabletit näköjään tepsivät hyvin. Jäähimokaan ei ole ollut ihan kauhea, että iltaisin ei ole ollut pakko saada "annosta". Neuvolatäti oli taas ihmeissään tästä jäähommasta, että kuinka voin tietää hempan nousseen.

Pissa puhdas.

Kohdunpohjan korkeus 23cm! Kohtu ottaa jo istuessa kylkiluihin. N-täti epäili, että josko se aiempi laskettu aika silti olisi oikeampi kun on niin korkealla kohtu jo...Eli käyrän yläpuolella mennään jo ja reilusti. Ihan normaalia kuitenkin kuulemma kun on kapea lantio, että nousee sitten eri lailla ylöspäin.

Kyllä kieltämättä jo tuntuu, että ei viitsi selällä nukkua, kun vähän painaa jo keuhkoja. Vilhon kanssa pystyin nukkumaan selällä loppuun asti...!?

Otin puheeksi lantioröntgenin tulokset ja täti laittoi lähetteen synnytystapa-arvioon Tyksiin ja lähetteen mukana lantion mitat, että varmasti katsovat tarkkaan...

Sydänäänet kuuluivat hyvin, paitsi silloin kun sikiö potki ja se oli lähes kokoajan, tuli semmosia sarjoja mahaan että neuvolatätikin sai ihmetellä omilla silmillään. Vilho ei potkinut koskaan niin paljon, johtuu varmaan siitä, että istukka taisi olla silloin edessä ja nyt se on takana.

Kerroin uudelle neuvolantädille, että imetän vielä Vilhoa, niin hän ei mitenkään moittinut, oli vain kovin kiinnostunut siitä, että miten jaksan ja miten olen ajatellut synnytyksen jälkeen...Sanoin vaan, että katotaan nyt, kyllä se varmaan vieroittautuu ennen sitä...Mut jos ei niin sit mennään päivä kerralla kai se jotenkin selviää. Nyt tosin vaikuttaa siltä, että on jonkinnäköinen eroahdistus meneillään. Ensimmäistä kertaa Vilho alkaa itkeä jos viedään pois mun luota. Tätä tapahtuu kyllä vaan kotioloissa, kun mä teen esim. jotain hommia yhdessä huoneessa ja Janne vie Vilhon pois niin silloin tulee iso itku. Tai jos lähden illalla siivoomaan mökkejä tms, niin alkaa parku. Ja nyt viime öinä on sen takia nukkunut meidän vieressä, kun jotenkin samalla kun Vilholla on tuo ahdistus niin itselläkin on kauhee tarve olla lähellä. Kai se on luonnollista, että sitä aistii, että nyt se tarvitsee enemmän läheisyyttä niin sitten vanhemmatkin haluaa pitää lähellä...?

Olen kovasti touhunut ja koittanut olla ajattelematta raskautta. Silti huomaan, että selkä väsyy ja kipeytyy helpommin. Kaikki mikä vaatii extraponnistusta, kuten turvaistuimeen laitto ja pois ottaminen koska se turvaistuin on vähän hankala kun siinä on korkeat sivusuojat, että pitää oikein kaivaa se poika sieltä ja samalla kumartua...Ja kun pesee pepun lavuaarissa, niin sekin on niin epäergonominen asento, että yritän kaikin keinoin välttää sitä, kun siitä tulee yläselkä kipeeks. Sillä se yläselkäkipu joka oli tossa jonkun aikaa onkin melkein kokonaan lähtenyt pois, eikä tunnu kuin pitkään istuessa ja just jos on paljon joutunut nostelemaan tai pukemaan (kiemurtelee ja hangoittaa vastaan) kiireellä ja huonossa asennossa. 

Taidetaan joutua lopettamaan muskari, kun en vaan jaksa juosta siellä Vilhon perässä ja tuntuu typerältä kun en jaksa/pysty kun maha on tiellä nostelemaan sitä miten pitäisi musiikin tahdissa. Se ei ole edes kivaa, kun siinä tulee kauhea hiki ja saa kokoajan varoa selkää, kun ei tommosta +12 kiloista (oli 12 kiloinen jo 1-vuotiaana, mutta nyt on tullut lisäpainoa kun on selkeesti taas pyöristynyt) noin vaan heitellä musiikin tahdissa. Olen kysynyt jos Janne menisi sen kans sitten keväämmällä muskariin kun mä olen viimeisilläni, mutta se ei oikein lämpene ajatukselle...Täytyy keksiä jotain muuta kivaa Vilholle.