Näköjään joka toinen yö valvon ja joka toinen yö nukun...Jotenkin tuntuu, että yöllä saa paljon enemmän aikaiseksi kuin päivällä. Nytkin olen leiponut vaikka mitä sorttiaja "paketoinut" lahjat. Janne tänään kyllä ihmetteli miks mä oikeen viitsin leipoa, mutta kun mä nautin siitä näpertämisestä ja touhuamisesta jonkin asian eteen. Ei normaalisti tuu leivottua koskaan kun on aina mukamas tärkeämpiä asioita, mutta nyt se on sallittua kun on kerran joulu ja joululahjat pitää leipoa...

Janne oli Vilhon kans ostoksilla tänään kun mä tein hommia. Ne sai seurakseen Jannen veljen ja Vilhon 5kk serkupojan. Kävivät agrimarketissa hakemassa Vilholle joululahjan. Ihka oikean polkutraktorin! Mahtaa olla poika onnessaan kun sitä pääsee koittamaan. Ei ole ihan noin pienelle tarkoitettu, mutta varmaan siinä riittää tutkimista kuitenkin vaikkei ihan osaisi vielä polkea sitä. Voi kuinka odotankaan, että pääsen näkemään sen, kun se pääsee sitä kokeilemaan!!

Sitten vähän epämukavia synnytysmuistoja...On jo jonkun aikaa ollut häntäluu vähän kipeä. Oli Vilhon odotuksen aikana kans samalla tavalla jomottava. Luulin että se johtui siitä, että kaaduin hiihtäessä pepulle aika kovaa, mutta taitaa olla ihan asiaan kuuluvaa se jomotus kun nytkin on...Paitsi, että muistelen kun lääkepöhnässä Vilhon synnytyksen loppuvaiheilla lääkäri, joka pihdeillä veti Vilhon ulos, painoi peppuani (siis sisältä) ja pyysi anteeksi, että ei ole mukava juttu, mutta pakko tehdä...En tuntenut mitään erityistä kipua siinä tilanteessa kun olin tosiaan kaikki mahdolliset ruiskeet saanut, mutta epäilen, että se silloin murjoi mun häntäluun pois tieltä. Olen kuullut että ne voi joutua tekemään niin jos se ei jousta tai on tiellä liikaa ja kun mulla sitten röntgenissä oli häntäluu vääntynyt ihan eri suuntaan kuin normaalisti on. En ole tota ajatellut aiemmin, luulin vaan, että se sieltä pepusta jotenkin työnsi Vilhoa eteenpäin, mutta eihän se ole mitenkään mahdollista? Joten oletan että se väänsi häntäluuta. Ja mä olin vaan et "joo ei täs mitään, ei se haittaa..."

Oon viime aikoina miettinyt synnytystä ja mun lantion mittoja, kun mistään ei oikeen saa selkeetä tietoa, että miten toimitaan kun iso on vauva syntynyt semmosesta lantiosta, jostaa ei pitäis kovin isoa lasta mahtua, mutta kun kerran ON sieltä tullut. Niin olettaako ne, että toinen vauva tulee sit jo helpommalla? Periaatteessa haluaisin synnyttää alakautta, mutta mistä tietää missä se raja menee, että minkä kokoisen vauvan uskaltaa synnyttää? Vai kokeillaanko sitä sitten kun tulee h-hetki, että miten etenee? No, neuvolassa jo kysyin siitä, mutta en oikein tyytynyt siihen, että joudun jännittämään tätä noin viikolle 37, jolloin aikaisintaan on synnytystapa-arvio Tyksissä, jossa nähdään lapsen koko ja silloin päätetään mitä tehdään.

Soitin äitiyspolille ja sain jutella hoitajan kanssa, jolta kysyin miten he ottavat huomioon edellisen synnytykseni ja ahtaan lantioni, joka todettiin röntgenillä. Hän katsoi tietojani ja oli sitä mieltä, että koska lantio on selkeesti suppilomainen mulla, niin katsotaan tarkemmin ja mietitään vaihtoehtoja, mutta vasta sitten synnytystapa-arviossa, viikon 37 jälkeen. Jos siro sikiö niin voidaan harkita normaalia synnytystä, mutta jos taas iso, niin sitten päätetään sektiosta. En oikeestaan tostakaan tullut yhtään viisaammaksi. Joudun siis odottamaan vielä yli kaksi kuukautta, ennenkuin saan minkäännäköistä kokoarviota sikiöstä ja siihen asti oon tietämätön synnytystavasta. Eli lähes loppuun asti saan miettiä synnytänkö alakautta vai leikataanko...Sitä paitsi jos neuvolatäti on oikeassa, siitä että oikea LA onkin se 23.3 (2 viikkoa ennen virallista LA:ta) niin hyvä jos ehdin edes sinne synnytystapa-arvioon...

Vilhon kanssa olin niin monta kertaa ultrassa, että ei koskaan tullut tarvetta ylimääräiseen ultraan kun niitä oli tasaseen tahtiin, mutta nyt ei ole minkäännäköistä syytä miksi pääsisin ylimääräiseen ultraan, jollen sitä vartavasten vaadi. Tuntuu tympeältä joutua jännittämään niin pitkään. En pysty lainkaan valmistautumaan kumpaankaan synnytystapaan kun en tiedä kumpi tulee eteen. Toisaalta en tiedä onko ne kokoarviot luotettavia ennen niitä viimeisiä viikkoja, että olisko siitä ylimääräisestä ultrasta mitään hyötyä... Taidan ottaa puheeksi neuvolatädin kanssa alkuvuodesta kun mulla on neuvola-aika. Että jos ne sais järkättyä sen synnytystapa-arvion vähän aikaisemmin mulle. Neuvolatäti ei kuitenkaan itse uskalla antaa mitään kokoarviota, kun ei ne uskalla ikinä arvioida kun pelkäävät että menee väärin.

No ne oli näitä mietteitä taas. Nyt keskitytään jouluun. Huomenna enää pieni pinnistys kun meen aamulla siivoomaan yhden mökin. Sit pitää vielä yks kakku leipoa ja laittaa lammas uuniin ja sitten en aio tehdä mitään ennen Tapaninpäivää...

Siispä:

Hyvää Joulua kaikille!