Ensin mulla oli jotain flunssan tyyppistä kuukausi sitten ja nenä vuoti kokoajan ja se oli kuiva ja kipeä ja tuli sitä sorkittua. Nenään tuli hirvee iso punainen näppylä, joka oli pari viikkoa ihan törkeä eikä sitä saanut peitettyä millään. Sitten sen jälkeen on kasvot "kukkineet" tai pikemminkin näppylöitä (kutiavia) on kasvanut kuin sieniä sateella kasvoille). Vieläkin tulee monta näppylää päivässä ja iho on ihan kuiva ja juonteet näkyvissä kun iho hilseilee. No varmaan jotain hormooninäppyjä tai sitten muin atooppinen iho on ottanut nokkiinsa tästä pitkästä talvesta.  

No ei se vielä mitään - tällä viikolla ollaan oikein urakalla sairasteltu. Oltiinhan me tuossa välissä jo pitkän kuukauden terveinä;-). Martille tuli maanantaina flunssa ja korkea kuume nousi ja hengitys rohisi pahan kuuloisesti. Käytettiin babyhaleria paljon. Martti nukkui tosi huonosti noi yöt kun oli kipee, niin me nukuttiin olohuoneen sohvalla, ettei Janne ja Vilho heräis joka kerta kun se herää. Silloin kun Martti ei huutanut yöllä, niin se oli rinnassa kiinni, eli oma nukkuminen oli vähän niin ja näin, varsinkin kun sohvalla nyt ei hirveen mukavasti nukuta vierekkäin. Mutta tissillä kun se nukkui niin ei rohissut niin pahasti hengitys kun siinä on parempi hengittää (tuttikin varmaan tekis saman jos kelpais). Päivisin se oli vaan sylissä ei voinut itse syödä mitään tai Vilhoakaan syöttää ilman että Martti huusi. Vessassa käynnistä puhumattakaan... No en muutenkaan saa mennä vessaan yksin kun Martti haluaa aina mukaan joka paikkaan, mutta nyt kipeenä oli entistä takertuvaisempi. No tietysti minä tulin sitten myös kipeeksi, kuten aina jos Martti tulee... No mulle tuli pieni flunssa vaan, mutta pääkipu ja pää täynnä räkää ja alituinen niistäminen ja tukkoisuus riittää saamaan mut ihan voimattomaksi ja nenähuuhtelukannua en voinut käyttää kun Martti ei antanut hetken rauhaa edes yöllä.  No onneksi flunssat meni nopeasti ohi, vielä räkää valuu, mutta kun jaksaa leikkiä niin on jo terve. Vilholla oi taas vaan vähän räkää, ei muuta oiretta. Rs-virusta on nyt tosi paljon liikkeellä ja sehän aiheuttaa pikkuvauvoille usein hengitysvaikeuksia, niin tosi moni on joutunut jäämään useammaksi yöksi sairaalaan. Onneksi ei tarvinnut tällä kertaa Marttia ajeluttaa keskellä yötä sairaalaan kuten silloin syksyllä pari kertaa. Vaikka terveyskeskukseen kyllä meinasin pari kertaa lähteä Marttia kuskaamaan spiiralla hengittämään, mutta kun seuraavana päivänä oli hiukan parempaan päin niin ajattelin, että huomenna on vielä parempi ja niinhän se oli ja se menikin sitten lopulta nopeasti ohi.

Siitä jatkuvasta tisuttelusta kun Martti oli kipeä varmaan seurasi se, että perjantaina kun olin useamman tunnin imettämättä kun olin kaupungilla hakemassa uusia rillejä, niin rinnat pakkautuivat ja illalla alkoi palella ja rintaan sattua. Tärisin ja hampaat kolisi kuin jääkalikat ja pyörrytti. Kuumetta oli, mutten mitannut kun vasta aamulla kun oli yli 38 astetta. Mulla on normaalilämpö 35 astetta (joskus jopa alle!) joten olen jo kuumeessa kun on 37 astetta, niin 38 asteessa alan jo houria ja olinkin näkevinäni kaikkea pelottavaa pimeässä kun yritin nukkua. Sitten mieleen jäi yksi ajatus ja kuumehorkassa vatvoin sitä asiaa ja samalla kiertelin sängyssä. Yritin irroittautua ajatuksessa mutta se ei onnistunut ja sama ajatus vaivasi koko yön... Paleli niin että piti yöllä olla pitkät kalsarit ja paita ja villatakki ja housut päällä ja kaksi peittoa ja viltti, silti palelin. Kaurapussi auttoi vähän, mutta se uni oli sellaista valveunta, kun jalkoja ja käsiä ja selkää ja kaikkia paikkoja särkee ja jalat sätkii kokoajan.

Tänä päivänä tuo on jatkunut. Iltaan asti olin ihan sänkypotilaana, en pystynyt lapsia nostamaan tai ruokaa laittamaan kun tavarat ei pysyny kädessä. Yritin ensin olla pirteä ja oli tarkoitus, että Janne olisi saanut mennä tekemään ulkohommia tänään, mutta sitten alkoi itkettää kun kuumeessa ajattelin, että on se nyt kumma ettei kuumeessa ja viikonloppunakaan saa levätä kun olisi kerran mahdollisuus. Janne ei mennytkään kuin vähäksi aikaa ulos ja sitten hoiti lapsia loppupäivän. Teki ruokaakin. Minä neuvoin lasagnen teossa. Tehtiin 2 laatikkoa että olis huomiseksikin riittänyt, mutta hän päättikin, että kun kerran on itse tehnyt niin syö niin paljon kuin haluaa, eli siitä jäi vaan yksi vajaa laatikollinen, mistä ei riitä edes molemmille huomiseksi . Sanoin, että syö lisäksi leipää, ettei tarvitse koko perheen ruokia syödä, mutta ei... Ja minä vielä otin vain pienen annoksen päivällä kun ajattelin, että riittää sit kaikille huomiseksi, ettei tarvitse laittaa ruokaa kun ollaan vajaakuntoisia.  

Yritin päivällä nukkua muttei onnistunut vaikka väsytti. Kuume saa jotenkin kropan niin kipuherkäksi, että ei pysty nukkumaan. Tuntuu kuin kokoajan joku silittäisi vastakarvaan... Nytkin on vielä lämpöä ja rinnassa on kipeä patti/patteja. Toivon niin että  kipu häviää huomisen aikana, muuten täytyy mennä lääkäriin, ettei pääse mitään paisetta kehittymään. Yleensä mulla on rintatulehdus mennyt aika nopeasti pois imettämällä, mutta tämä on kestänyt pidempään. Mutta saisi todenteolla loppua nää rintatulehdukset kun ei niitä yleensä tässä vaiheessa enää ole, vaan kuuluu yleensä siihen pikkuvauva-aikaan. No mulla onkin kaksi pikkuvauvaa, jotka on niin hanakasti kiinni rinnassa. Saisi ensinnäkin Vilho ensin itse vieroittaa itsensä ja sitten maito vähenisi eikä tulisi niin herkästi tulehdusta. Mielellään imetän Marttia vielä vaikka vuoden, kun se on kyllä kätevää, varsinkin kun on noita sairasteluja, niin se on paras lääke ja rauhoittaja. Mä oon kyllä huomannut, että usein sairastelukierten päätteeksi olen saanut tulehduksen, eli varmaan vastustuskyky on silloin heikko ja se iskee. Ja jos/kun en saa levätä kipeenä ollessani, niin aina tulee se. Harmittaa kun menee niin paljon aikaa sairasteluun. En ehdi hoitaa töitä kunnolla. Huomennakin olisi ollut tarkoitus mennä suursiivoomaan yksi mökki, mutta en uskalla mennä jos olen rintatulehduksessa vielä, sillä silloin pitää vaan levätä. Kyllä tuntuu kroppa niin väsähtäneeltä nyt, että tuntuu ettei ole toivoa ikinä saada tätä meidän huusholliakaan siistiksi tällaisen sairastelun jälkeen, kun tekee vain ne pakollisimmat ja jää kaikki korjaamatta. Pöydillä on vanhaa ruokaa ja lattialla tavaraa ja törkyä kun Vilho heittelee eikä sitä voi aina vahtia että mihin kaappiin se menee kaivelemaan ja kun pitää säästää energiaa lasten hoitoon, ei kertakaikkiaan jaksa siivota jälkiä. Jannekaan ei jaksa hoitaa noita kodin siivoamisia kun silläkin on juuri nyt töissä rankka vaihe, eli fyysisesti raskasta työtä tekee koko päivän ulkona, niin sotkut saa vaan olla. Toivottavasti kukaan ei vaan tule meille nyt kylään kun on kuin sikolätti. No hyvin äkkiä sitä taas jaksaa kun vaan kokonaan tervehtyy. Vaikka nyt tuntuu siltä, ettei koskaan tervehdy. Kauhistuttaa vaan sitä rästien määrää joka viikon aikana ehtii kasaantua kun ei lelun lelua ole jaksanut nostaa...!!!