Edellisiltana kun laitoin itselleni isoon tuoppiin jäitä keittiössä, Vilho sai kunnon raivarin ja huusi "anna anna anna!". Kun en tajunnut mitä se tahtoi se suuttui ja alkoi mongertamaan jotain mistä en saanut selvää, sitten se sai suustaan "jäijä jäijä jäijä!". Ja kun annoin jääpalasen se istahti tyytyväisenä lattialle rouskuttamaan sitä... Eilen illalla sama toistui, muttei jääpalojen kanssa. Laitoin tuoppiin jäitä ja vettä ja Vilho huusi taas "anna anna anna!", mutta tällä kertaa jääpalat lasissa vain suututtivat ja Vilho huusi "EI!", lopulta se sanoi "että!" ja ymmärsin, että `jahaa, nyt se haluu pelkkää vettä...´ ja laitoin vettä sen omaan mukiin ja taas se istahti tyytyväisenä siihen lattialle juomaan. Sitten se halusikin jo mun jääpaloja...

Sairastelua ja siivoa

Podin eilen koko päivän pahaa migreeniä, se alkoi varovasti jo edellisiltana ja voimistui voimistumistaan panadoleista huolimatta. Aamulla se oli jo ihan sietämätön. Makasin kolmeen asti päivällä sängyssä, kunnes oli pakko nousta vessaan ja samalla syömään. Janne laittoi mulle leipiä aiemmin ja kuori appelsiinin ja toi sänkyyn. Yritin "parantaa" itseäni, mutta raskauden aikana se ei ole koskaan tehonnut (sama oli Vilhon kanssa). Vähän auttoi kun "paransin" Jannea (kun mulla on itsellä päänsärky niin särky usein helpottaa kun parannan jotain toista!?!), mutta kun lopetin se tuli pian takaisin. Siinä tilassa olin taas niin epätoivoinen, että soitin parantajalle, joka on ennenkin saanut migreenini pois (sen jälkeen ei ollut päänsärkyä kahteen vuoteen, kun aiemmin oli vähintään viikko kuukaudesta). No soitin ja tuntui ensin siltä, että särky meni vain tilapäisesti pois, mutta yhtäkkiä huomasin, että pystyin taas kävelemään ilman että piti päästä pitää kiinni ja aloin nostelemaan roskia ja leluja lattialta, mitä en todellakaan migreenissä pystyis tekemään.

Välttelin kyllä ylimääräistä ponnistelua ja muutenkin yritin olla tekemättä paljon mitään, kun tiedän, kuinka herkästi se tulee takaisin jos vähänkin joutuu ponnistelemaan. Illalla pää oli vähän "puutuneen" oloinen ja vielä tänäänkin hieman, mutta itse kipu on kyllä vieläkin kokonaan poissa, joten pystyn taas toimimaan normaalisti.

Toi parantaja-juttu on semmonen, että jos ei siellä ole käynyt itse niin siihen on vaikea uskoa (en mäkään osannut uskoa), eikä se kaikilla toimi (ainakaan ekalla kerralla ja jos silloin ei toimi niin moni ei mene uudestaan) mutta eihän se mikään "ihmelääke" ole, vaan siinä on koko kehosta ja sen energiasta kyse, joten ei se voikaan kerralla parantaa jos ihmisessä on koko energia ihan päälaellaan...Se on sama energia, josta on akupunktiossa kyse, ja se on monelle vähän uskottavampaa...

Janne raukka on itsekin ollut vähän kipeä. Se on flunssaa valitellut, mutta mun mittakaavassa se on ollut aika terve, kun itse kipeänä niistän vessapaperirullallisen räkää päivässä ja yskin ja räin ämpäriin yöt ja kärsin tukkoisesta nenästä ja p****n kipeestä kurkusta, niin se niistää kerran kaks päivässä ja vähän yskii... Niin ja kun se on aamuisin aina lähtenyt "trakorihommiin" ja viipynyt ulkona koko päivän tulematta välillä edes syömään, niin ei ole mikään ihme, että on vähän "kipee olo".

Mulla on ollu jo 4 viikkoa pientä flunssaa (välillä enemmän sairastellut, mutta enimmäkseen vain yöllä ja aamulla kärsinyt kurkkukivusta ja nuhasta/tukkoisuudesta), joka ei tahdo mennä ohi. No tää on ihan pientä mun "normaaliin flunssaan" verrattuna, kun pystyy suht normaalisti toimimaan päivisin (yöunia on kyllä häirinnyt kurkkukipu, että päivällä on ollut vähän väsähtäny) paitsi, etä se "normaali flunssa" menee mulla yleensä kahdessa päivässä ohi...

Niin Jannesta. No tänään aamulla se oli selkeesti kipeemmän oloinen kuin eilen ja mun kävi sitä sääliksi kun sen piti mennä tuomariksi. No onneksi se sai jonkun toisen siihen iltapäivän otteluun, mutta aamulla se joutui lähtemään yhdeksältä tuomariks. Sanoin, ettei juoksis siel kentäl muuta kuin mitä on ihan pakko...No iltapäivällä se kävi vaan kotona kääntymässä ja lähti mökkikylään kun siellä oli vedet jäätyny (luulivat) ja ne sai isin kans hakea sitä vikaa siellä. Huomenna tulee mökkikylä täyteen työmiehiä, joten olis aika kusiset oltavat jos ei vettä tuliskaan. No onneks se vika oli jossain pumpun osassa tms. Ettei ollu päävesiputki jäätyny...

Janne oli vasta viideltä tullut sisälle. Kun tultiin vähän ennen kuutta vauvatreffeiltä kotiin se nukkui sohvalla. Sai nukkua vielä vähän aikaa kun syötin Vilhon, mutta sitten alkoikin jo melske...Ja mä olin itse niin väsynyt, että menin sohvalle maate ja nukahdin kahdeksi tunniksi. Välillä kyllä heräsin kun Vilho hyppi mun päällä ja tuli kuolaamaan mun naamalle ja rapsuttamaan tukkaa ja lyömään rinnalle ja hokemaan "tätä tätä!". Välillä kuulin kun Janne täytti tiskikonetta ja olin ihmeissäni miten se nyt jaksaa kipeenä noin ahkerasti touhuta ja kuinka mä sain kuitenkin niin rauhassa levätä, kun yleensä sillä on aina joku tosi tärkeä juttu ulkona joka on pakko tehdä, no se oli tietty kipee niin ei voinu mennä ulos...

Oli tosi iloinen yllätys, sillä mua ahdisti se tiskivuori ja tyhjentämätön tiskikone ja kaikki muut tekemättömät kotityöt. On nimittäin koti taas aika sotkuinen parin viikon jälkeen kun olen ollut migreenissä ja sitä ennen tehnyt paljon hommia ja Janne on hoitanut Vilhoa (ja meidän hoitajat ;)) ja siinä samassa käynyt asioilla kun on ollut kaikennäköistä ylimääräistä, ettei kumpikaan ole ehtinyt paljon kotitöitä tekemään, mitä nyt ruokaa laittamaan ja muut pakolliset...

Jannen auto oli korjaamolla ja siihen oli murtauduttu ja viety vähän cd:itä ja yritetty soitin viedä siinä onnistumatta, joten se on juossut vakuutusyhtiössä ja poliisilaitoksella. No onneks ne pölkkypäät eivät murtautuneet takakonttiin, missä olis ollu paljon arvokkaampia työkaluja varastettavana...

Katsoin tänään kuinka likainen meidän keittiön lattiakin on. Siis niin tahrainen joka puolelta. Menee varmaan tunti sitä jynssätessä. Salissa kuusi on entistä harvempi ja odotellut yli viikon, että Janne ottaa koristeet pois ja vie sen ulos. Mä en yllä mahani yli poistamaan palloja ja nauhoja ilman että kuusi kaatuu.... Lupasi tänään, että tällä viikolla tekee sen (siis tarkoitti tulevaa viikkoa). No yksi viikko sinne tai tänne...Tänään vasta ehdin ruveta muita joulukoristeita keräämään. Niillekin pitäisi saada vintiltä iso laatikko, mutta sinne on hankala mennä kun Vilho tulee rappusia perässä...

Tänään olis perinteisesti ollu siivouspäivä, mutta Jannella oli se tuomarointi ja kipeenä se ei ois voinu muutenkaan siivota, joten yksin täällä vähän siivoskelin, mitä pystyin Vilhon kanssa, mikä ei ollut paljon. Vilhon nukkuessa tuuletin petarin ja peitot ja tyynyt ja laitoin uudet joululahjaksi saadut peitot sänkyyn. Yllätyksenä tuli, että siinä oli tyynytkin - no nyt meillä on sitten tyynyjä ja peittoja jos tulee vieraita, ettei tarvii vilttejä ja kovia sohvatyynyjä käyttää. Mutta kaikkia vanhoja kuluneita lituska tyynyjä ei voinut vieläkään hylätä kun ne uudet on jostain syystä liian paksuja aina?!! Pitäis varmaan avata ja poistaa vähän sitä sisältöä. No joo, eipä tuu tehtyä kumminkaan...

Vilhon "uusi" sänky ja minimaaliset järestelyt vauvaa varten...

Vilho sai myös tällä viikolla uuden sängyn (joululahja). Ja joka pojalla ei noin hienoa sänkyä olekaan! Sen runko on vanha puusohva ja siinä on ihanat nallekuvioiset pussukat selkänojassa, joihin voi kaikennäköisiä pehmoleluja piilottaa ja päiväpeitto ja tyynykin samasta kankaasta! Vilho ihastuikin siihen ja aina kun sanoo, missä Vilhon uusi sänky on niin se menee sinne kovaa vauhtia. Kiva kun se pääsee itse sinne ja pois. Se on jo pitkään nukkunut melkein joka yö pinnasängyssä - nukutetaan se kyllä meidän sänkyyn, mutta nostetaan sitten omaan sänkyyn, missä se nukkuu aamuun asti, kunnes herää ja tulee meidän väliin aamulla köllöttelemään...Sais mun puolesta nukkua meidän välissäkin, mutta kun mä luen yömyöhään ja kääntyilen niin se herää siihen... Nyt olen vielä pitänyt tyynyjä siinä uuden sängyn reunalla ennenkuin se  tottuu siihen, että se ei kierähdä siitä yli. Kun se on tottunut niin pysyy kyllä ihan hyvin, koska siinä on pieni reuna.

Täytyypä muuten Lauralta kysäistä siitä äitiyspakkauksen laatikosta, että onko se sillä vielä tallella ja se kangas, jonka Eija siihen ompeli...Tein Lauralle silloin oman "äitiyspakkauksen" kun sekään ei ottanut sitä Oskille. Silitin kaikki lastenvaatteet, että tuntuis uusilta ja yritin kaikkea muuta kivaa sinne laittaa, kun eihän se tunnu samalta kuin jos saat uuden pakkauksen missä on kaikki uutta ja jännää...

Tein muuten tällä viikolla ekan hankinnan uutta vauvaa varten - kirpparilta löysin suloisen villapotkarin, jossa sydännapit. Maksoi hurjat 1,50€!! Mun piti Vilholle katsella villatakkia, kun sillä on yksi villatakki, joka on niin hirveen kulahtaneen näköinen ja siinä on läikkiä, jotka ei lähde pois, että se kelpaa kyllä kotikäyttöön, mutta ei kehtaa ihmisten ilmoille pistää kun näyttää ihan kerjäläispojalta...Se on kyllä hyvä kun se on ohkanen eikä vie takin/haalarin alla paljon tilaa, mutta silti lämmittää sopivasti olematta hiostava. No villatakkia ei löytynyt vielä.

Ärripurri ja liitoskivut...

Mulla on nykyään tosi lyhkäset hermot...Mulla kiehuu helposti yli, ja voimalla. Huudan oikein kunnolla raivolla jos mua ei ymmärretä tai jos joku mua ärsyttää suunnattomasti. Vilhokin on saanut osansa tästä kun se on kokoajan tekemässä "pahojaan" kun mä yritän tehdä jotain. Se raivostuttaa kun se levittelee niitä kattiloita ja ansia ja purkkeja ja kauhoja pitkin lattioita ja samalla tavalla tietysti lelut ja kirjat, joista se vielä repii sivuja niin että nekin lojuu joka puolella...Ja mä en niin mielelläni kokoajan kumarru niitä nostamaan kun tuo maha on tiellä. No onneksi nää kohtaukset menee mulla aina tois pikaisesti ohi (jos Janne osaa niihin suhtautua). Välillä Vilho loukkaantuu kun huudan samalla kun sen siirrän vähän kovakouraisemmin pois jostain mitä se ei saisi olla tekemässä, silloin se saattaa jopa ruveta itkemään. Sitten vaan selitän, että niin ei saa tehdä, että äiti tulee vihaiseksi kun Vilho tekee niin, että `äiti on vähän pipi kun on vauva masussa...´ Sit se tulee halaamaan mua ja kaikki on taas hyvin.

Tänäänkin päivällä mulla meni hermot kun Vilho levitteli märkää pyykkiä ympäri keittiötä sillä aikaa kun laitoin toisen koneellisen pesuun. Sitten mentiin makuuhuoneeseen laittamaan pyykkiä kuivumaan ja Vilho meni sängyn päälle, mistä petari oli poissa, niin se oli kivan joustava, joten sanoin Vilholle, että "hypi hypi" ja näytin miten siinä voi hyppiä ja taas meillä oli hauskaa ja mä ihmettelin, että miten mä nyt noin äkkiä saatoin muuttua vihaisesta iloiseksi...

Mulla on alkanut enemmän noita liitoskipuja olemaan. Tai kai ne nyt niitä on? Silleen alamahassa ja nivusissa vetää, että pitää kävellä kumarassa. Aiemmin niitä on ollut vain silloin kun olen enemmän touhunnut ja nostellut ym, mutta nyt niitä on ollut senkin jälkeen kun olen vain istunut pitkään tai nukkunut sohvalla...No ei kumminkaan mitän kovia kipuja, mutta täytyy olla varovainen ettei mene pahemmaksi.

Olin tiistaina joogalateksessa pitkästä aikaa ja se oli ihan mukavaa. Vaikka en enää pysty läheskään kaikkia liikkeitä tekemään ja suurimmassa osassa liikkeistä täytyy vähän "fuskata". No lainasin raskauspilates-kirjan ja aion katsoa pari liikettä siitä, joita voin tehdä sillä aikaa kun muut tekevät liian vaativia taivutuksia ym. Luulen, etä tolla lateksella on ollut hyvä vaikutus mun ryhtiin - tuntuu, että vaikka onkin iso maha, niin alkaa olla taas semmonen voimakas olo keskikropassa, niinku mulla on normaalisti ollut. Tietysti olis fiksua tehdä niitä liikkeitä myös kotona, mutta tuo kerran viikossakin on auttanut ja jotenkin on vaan niin vaikeeta ryhtyä tekemään"vapaaehtoisesti" kotona niitä liikkeitä... Aion jatkaa niin kauan kuin pystyn ja varmaan taas ensi syksynä on tarvetta sille.

"Vauvakerho"

Tänään mentiin Vilhon päikkäreiden jälkeen Vilhon kaveri-tapaamiseen (äiti-vauva-ryhmä kuulostaa jotenkin hassulta, kun ei ne mitään vauvoja enää ole) Sandran luokse. Kaverit leikki nätisti, varastellen välillä toisiltaan leluja. Välillä leikkivät piilosta kaapin takana. Ei ne vielä silleen yhdessä osaa leikkiä, mutta ottavat kyllä kontaktia toisiinsa ja riehuvat ja matkivat toisiaan ja välillä halaavat tai silittelevät toisiaan jos sattuu lähelle. Ja juuri kun ollaan lähdössä kotiin niin päästään vasta kunnolla vauhtiin - ainakin Vilho tutkii ensimmäisen tunnin ajan enimmäkseen leluja tai kirjoja ja vain vähän ottaa kontaktia muihin, sitten vasta keksitään niitä yhteisiä leikkejä. Mikä on hassua, sillä "tuntemattomien" vauvojen kanssa Vilho on kyllä heti leikissä mukana ja alkaa heti "vetää showta". Kuten siellä mummin pikkuserkun synttäreillä. Toisaalta voi olla myös ikäkysymys - eri-ikäiset lapset osaavat paremmin leikkiä toistensa kanssa kun ovat ei kehitysvaiheissa...Ainakin vielä tuossa iässä on helpompi jos joku on vanhempi.