Viime aikoina on vähän lipsuillut tuo mun ruokapuoli. En ole samalla tavalla syönyt hedelmiä ja pari kertaa viikossa on tullut ostettua pari raider patukkaa viikonlopun karkkipussin lisäksi...Ruokakin on ollut rasvaisempaa kuin normaalisti ja roskaruokaa on tullut syötyä tällä viikolla 2 kertaa...

Torstaina vein Vilhon vähäks aikaa mummin luo, että sain käytyä kirjanpitäjällä, pankissa, postissa ja verotoimistossa. Vilho oli väsynyt jo kun vein sen sinne, mutta se ei suostunut nukahtamaan kun oli niin hauskaa juosta mummin kanssa keittiösaarekkeen ympäri ja sanoa aina "kukkuu" kun sai mummin kiinni...Nauroi niin kovaa, että varmaan naapurit kuuli. Se on nykyään tosi hauskaa piileskellä ja tulla sitten yllättäen esiin - se jaksaa naurattaa yhä uudestaan. Välillä Vilho sanoo "kukkuu" ja välillä "kukkuluuluu". No mummi sai vähän liikuntaa. Vaikka ehkei olisi tarvinnut kun samana aamuna olivat tulleet laivaristeilyltä, jolla oli ollut vanhuksilla aika kova meno aamuun ast. Ei siitä sen enempää...

Kun olin saanut asiat hoidettua Paraisilla jäin mummin luo odottamaan, että Janne tulisi töiden jälkeen hakemaan Vilhon mummin luota, kun olin sinne ostoksille Turkuun menossa, enkä viitsinyt niin pitkäksi aikaa jättää Vilhoa mummille, kun se oli niin villi eikä suostunut useasta nukuttamisyrityksestä huolimatta nukkumaan päikkäreitä. Kokoajan piti päästä mummin kanssa römyämään. Lopulta alkoi meno olla jo niin tuhoisaa, että mummin kristallilamppu sai kyytiä ja Vilho kompastui pariin otteeseen niin että huulesta tuli verta...Lähdin vähän ennen Jannen saapumista kun mummi sanoi, että kyllä he hetken pärjäävät, vaikka Vilho oli yliväsynyt ja ylienerginen.

Tuhlasin kaikennäköiseen tarpeelliseen, mitä olin ostoslistalle kirjoittanut ja vähän muuhunkin ihan kiitettävästi. Aika harvoin tulee itselleen mitään ostettua ja paljon hyödyllisiäkin tavaroita, mitä tarvitsisi, niin viimeiseen asti yrittää aina pärjätä ilman...No nyt ostin sitä sun tätä mitä mieleen juolahti. Kävin kirpparilla, cittarissa, lastenvaateliikkeessä ja Kodin Ykkösessä. Hesellä kävin syömässä ja lepuuttamassa jalkoja, jotka särkivät, kun kengät kiristi kun oli liian paksut sukat jalassa. Vielä jäi pari tärkeää juttua ostamatta kun aika kävi vähiin enkä ehtinyt useampaan kauppaan. No täytyy mennä toiste taas hyvällä ajalla. Oli kyllä mukavaa olla ihan itsekseen ja ajattelematta, että on kiire kotiin. Kyllä ostin Vilholle yhden lelun - lääkäri"salkun" missä mm verenpainemittari, kuumemittari, se millä katsotan korvat, stetoskooppi jne...

Tuhlaaminen jatkui perjantaina kun kävin Tarjoustalossa  katsomassa mulle niitä housuja, joita en cittarista ehtinyt katsoa ja yöpaitaa, kun kaikki yöpaidat ylettyy vatsan puoleen väliin, ja inhoan palelemista ja siksi haluan kunnon peittävän yöasun. Löysin ihanat vaal. pun. ruudulliset flanellihousut kokoa XL, jotka mahtuvat hyvin nyt ja varmaan myöhemminkin kelpaavat yöasuksi ja Pikku Myy kuvioisen pitkän yöpaidan, josta Vilho kovasti tykkää - hokee kokoajan "Muu Muu" ja laulaa "mammamamamma" (muumilaulu) kun näkee sen kuvan.

Ne lökäpöksytkin löytyivät, niin ei tarvitse pitää samoja housuja kotona ja kun käyn jossain...En ole vielä kyllä kokeillut niitä kun olen tänään viihtynyt niin hyvin niissä flanellisissa yöhousuissa... Eilen illalla riideltiin Jannen kanssa ja Janne lähti treeneihin. Soitti kuitenkin vähän ajan päästä ja sanoi, ettei jaksakaan mennä treeneihin, kun ei ollut päivällä levännyt ja kysyi haluisinko jotain grilliltä...No halusinhan minä ananashampurilaisaterian ja cokiksen...Olin iloinen, että ei mennyt treeneihin, kun se ei IKINÄ oo niistä poissa, jos ei ole kunnolla kipeä, mun mielestä sen ei tarvis olla NIIN säntillinen sen treenaamisen kans, et välillä voi jäädä pois...Ja senkin takia, että mä olin niin huonolla tuulella ja itkin (ne hormoonit), ja halusin että Vilho näkis ennenkuin mennään nukkumaan, että kaikki on hyvin. Vilho oli kyllä niin suloinen kun se tuli halaamaan mua kun mä itkin...Sanoin Jannelle, että voisi vähän ottaa pojastaan oppia, että miten käyttäydytään kun toinen on allapäin. No ei se mikään vakava riita ollut. Kunhan menetin hermoni vaan taas siitä kun parina päivänä oon vähän kotitöissä lepsuillut, niin heti tulee kritiikkiä, vaikka toinen on ihan yhtä paljon ollut kotona "vapaalla" kuin minä...Ei olis kannattanut kritisoida. Ei vissiin riitä, että hoidan poikaa, yritän hoitaa kotia ja firmaa "siinä sivussa". Pitäis tehdä enemmän. Ja sit ei sais kuulemma niin paljon aikaa kuluttaa asiakkaiden kanssa sähköposteja kirjoitellen... Mutta en ymmärrä miten saadaan mökkejä myytyä jos ei asiakkaalle anna hyvää kuvaa ja vähän näe vaivaa sen eteen, että vastailee asiakkaiden kysymyksiin. Varsinkin ulkomaalaiset kaikkoavat hyvin nopeesti jos vaan kirjoittaa `hinta on se ja se - varataanko? ´.

Jannekin käy töissä ja juuri nyt raskaassa ulkotyössä, joten päivän jälkeen on hänkin tietysti väsynyt, joten ei jaksa auttaa mua kotitöissä, mutta sit on kyl aikaa tehdä kaikennäköisiä ulkotöitä, joilla ei ole kiire ja ne vois hyvin jättää ensi viikkoon... Mutta se ei vieläkään oikein tajua, että meille on oikeesti vauva tulossa aika pian ja että mulla ei riitä niin paljon energiaa kuin normaalisti, että jaksaisin kantaa vastuun niin yrityksessä kuin kotitaloudessa. Se saakin ihan kohta ruveta ottamaan enemmän vastuuta koska mä jään äitiysvapaalle ja siitä ei hyvää seuraa jos kokoajan on työasiat mielessä. Ahdistaa ajatus, että mun puhelimeen tulee työpuheluita kun mä makaan synnytyssairaalassa tai ollaan juuri päästy kotiin sairaalasta niin pitäis ruveta työasioita miettimään. Onneks käsipallokausi loppuu ja noi tuomaroinnit ja pelit (ja treenit) sen mukana, niin vähän enemmän aikaa jää yli. Janne tarvii välillä aina vähän "herättelyä", niin sit se taas muistaa auttaa mua enemmän. Ja usein täytyy siitä muistuttaa, että ei se voi asua ulkona traktorissa tai verstaassa, että sen kuuluisi asua täällä meidän kanssa...

Tänään oli tosi kiva kun sain nukkua pitkään kun Janne oli Vilhon kanssa ja vapaaehtoisesti menivät ulos aamupäivällä ja mä sain vähän aikaa virkata ja sit tehdä rauhassa ruokaa. Ja kun tulivat sisälle, niin Janne siivosi keittiön sotkut mitä parin päivän aikana on kertynyt kun mä en oo sitä ollut kokoajan puunaamassa... Huomenna lupasi vielä imuroida kun siitä on niin pitkä aika kun on viimeksi imuroinut, ku viikonloput on ollu täynnä tuomarointeja tai pelejä, niin ei ole ehtinyt.

Tänään kun Vilho nukkui vielä päikkäreitä yks asiakas soitti ja kyseli mökistä. Juuri kun olin jotain selittämässä VIlho heräsi ja käveli takahuoneeseen. Sillä oli pitkät polvisukat, ei housuja, body joka oli haaroista auki ja sen päällä hihaton villapusero ja tukka oli ihan pystyssä  ja sillä oli hassu virnistys kun se hieroi kasvojaan unenpöpperössä, tuli ihan Uuno Turhapuro mieleen - purskahdin puhelimessa nauruun kesken puhelun...Pyysin anteeks ja selitin, että poika heräs just päiväunilta ja on niin hassun näköinen.

Tein tänään hyvää ruokaa. Oli jääkaapissa kanafilepihvejä. Laitoin vuoan pohjalle paljon porkkanan, paprikan ja sipulin palasia ja maustoin timjamilla, rakuunalla, pippureilla, currylla ja paprikalla ja mitä muuta sinne menikään...Päälle laitoin kanafileet ja kaadoin mukillisen kasvislientä päälle ja maustoin. Kanafileiden päälle laitoin herkkusieniviipaleita. Paistoin jonkin aikaa ja käänsin pihvit niin että herkkusienet jäi alle (ettei liikaa paistu) ja sit jossain vaiheessa lisäsin vähän ruokakermaa koko komeuden päälle. Keitin täysjyväpastaa lisukkeeksi. Sit sattui jääkaapissa vielä olemaan Napolitana mix - salaattisekoitus, missä rucolaa ja kaikennäköisiä epätavallisempia salaatinlehtiä. Siihen lisäsin pari tuoretta tomaattia ja pari viipaletta aurinkokuivattua tomaattia pieninä palasina ja päälle sitä öljyä siitä purkista. Tuli ihan Italia mieleen noista aineksista ja tuli taas hinku sinne, vaikka lupasin Jannelle, että seuraavan kerran ei mennä Italiaan. No sinne on niin pitkä aika, että sitä ei kannata edes ajatella vielä. Kun ei kahden pienen kanssa viitsi lähteä minnekään pidemmälle.

Vilho ainakin tykkäsi ruoasta kun yksitellen poimi lautaseltaan aineksia ja sanoi jokaisen kohdalla jollain ihme mongerruksella mikä se on. Porkkanan kohdalla tuli yllättäen "porkaka".

Vilhon päikkärien jälkeen teki mieli jotain herkkua ja tein appelsiiniriisiä. Appelsiineja ei ollut niin monta joten laitoin lisäksi banaania. Haaveilen aina siitä appelsiiniriisistä, mutta harvoin sitä tulee tehtyä. Nytkin ajattelin, että varmaan ahmin koko astian sitä, mutta yhden lautasen jälkeen jo alkoi tökkiä. No huomenna voin taas syödä sitä.

Muutenkin olen vähän liikaa herkutellut tällä viikolla. Kun tosiaan kaks kertaa roskaruokaa ja torstaina kun olin ostoksilla ostin pari bisbis-pötköä ja yhden minisirkusaakkospussin, jonka söin eilen loppuun ja sit pari raideria on mennyt...Ja tänään kun meillä on "karkkipäivä" niin Janne toi Omareita. Niin ja Käck-pussin söin yhtenä päivänä! Hui!  Kylläpä sitä on kertynyt! Melkein joka päivä on tullut karkkia syötyä tällä viikolla...  No kai se lipsuminen joskus sallitaan? Mulla lipsuu aina tiukan karkkilakkoilun jälkeen, mutta sit taas normalisoituu kun alkaa karkit ja makea yleensä ällöttää. Tänään jo tökki noi Omarit, etten niitä montaa pystynyt syömään, kun oli se appelsiiniriisi jo siellä pohjalla, että alkaa olla kermakiintiö jo täynnä.

Ens viikolla on taas neuvola, niin pitääpä vähän skarpata nyt, vaikka vaikuttaa siltä, että söin mä mitä tahansa, niin paino nousee ihan samalla tavalla. Naapuri, joka on kans raskaana sanoi, että sillä on ihan päinvastoin, että sen paino ei tahdo millään nousta vaikka se yrittää syödä kokoajan ruokaa ja välipaloja ja vielä karkkia ja sipsejä melkein päivittäin.

Tänään olen viettänyt ihanaa rokulipäivää sen aikaa kun Vilho ja Janne olivat aamupäivällä ulkona ja kun äiti illemmalla oli meillä leikkimässä Vilhon kanssa ja sit myöhäisillasta kun pojat oli jo nukkumassa. Ihan siitä syystä, että virkkaan Vilhon peittoon reunoja. Peitto/päiväpeitossa on kirkkaita värejä - punainen, keltainen, vihreä ja ruskea. Kivan näköistä kun on neliön muotoisia paloja, jotka olen yhtenn virkannut, mutta kun virkkasin reunoja eri väreillä niin tuli ihan Jamaikan lippu mieleen noista väreistä, eikä se miellyttänyt silmääni, joten purin äsken kaiken minkää olin koko päivän aikana saanut aikaiseksi. Kokeilin monta eri tapaa virkata, kun en ole koskaan virkannut ennen, niin en heti keksinyt minkälaista kuviota tekisin. On kyllä kivaa kun näkee käden jäljen niin nopeasti. Suunnittelen jo mitä seuraavaksi tekisin. Mutten ole vielä keksinyt. Ehkä housut samanlaiset kuin VIlholla on, oranssit mun ikivanhat, mutta eriväriset, kun mä tykkään noista neulotuista vaatteista.

No nyt pitää jo mennä tutimaan tai huominen menee taas rokulina...Öitä.