...kirjoittelen kun piti pari laskua maksaa ja Janne ja Vilho lähtivät siksi aikaa ulos. "Mara" ei ole nukkunut tänään päivällä oikeestaan yhtään pidempää pätkää, vaan aamupäivällä kun kävin kaupassa niin autossa nukkui ja kaupassa jatkoi uniaan vaikka välillä olikin hereillä. Ja kun tultiin kotiin niin jatkoi vähän aikaa niitä samoja unia.Viihtyy hyvin ostoskärryjen vauvaistuimessa, ettei tarvii pelätä mennä kauppaan. Pari kertaa kun silmät avasi pelästyin, että no nyt se alkaa huutamaan, mutta hymyili vaan itsekseen ja jatkoi uniaan.

Muuten vieläkin viihtyy enimmäkseen sylissä. Tuttia ei kelpuuta jos on itkuinen - meinaa vaan oksentaa kun tunkee sen suuhun sille... Joskus jos tutin antaa tarpeeksi ajoissa niin (ennen kuin tulee itku) niin sen kelpuuttaa ja silloin nukahtaakin usein pian. Mutta jos ehtii alkaa itkemään niin mikään muu kuin syli ei auta ja jos se ei auta niin sitten tissi... Joskus iltaisin olen ihmetellyt kun ei tissikään auta ja tulee oikein raivo, kunnes tajuan että se on vaan yliväsynyt.

Vatsakipuja pikkuisella on vielä, mutta ei niin paljon kuin ennen. Välillä pieree niin kovaa, että täytyy oikein kysyä, että Jannelta että oliko se se vai vauva! Ja samaten välillä tulee semmosia röyhyjä, että koko vaavi vavahtelee. Yhtenä päivänä Janne sai sellaisen puklun päälle, että oli sekä iskän että pojan vaatteet vaihdettava, kuulemma nenästä ja suusta oli tullut samaan aikaan. Ihan uusia juttuja meille kun muistan että Vilho ei koskaan piereskellyt, röyhtäillyt eikä puklaillut. Muistankin yhden kerran kun se Lappohjassa ollessamme puklasi ja tuli vähän rusehtavaa puklua niin olin ihan peloissani, että onko sillä joku vika, kun eihän se juonut muuta kuin maitoa vielä... Mut selkeesti se Cuplaton auttaa vatsavaivoihin ja samalla olen myös alkanut antaa maitohappobakteeri-tippoja, niin nekin varmaan vaikuttavat jo vähäsen kun olen nyt toista viikkoa antanut niitä.

Yöt ei olla kovin hyvin nukuttu, mikä nyt ei ole mitään ihmeellistä kun vauva on juuri kuukauden täyttänyt. Tähän täytyy vaan taas tottua, että nukutaan silloin kun on mahdollisuus. Mä meen joskus puolenyön aikoihin sänkyyn ja sen jälkeen vauva nukkuu maksimissaan 4 tuntia putkeen ja sit nukutaan lyhyissä pätkissä aamusitsemään asti. Vilho herää seitsemältä ja kömpii mun viereen ja alkaa huutaa tissiä. Se huutaa ja itkee kunnes se saa sitä. Ja jos siinä menee liian kauan niin vauva herää ja sit tulee vähän tenkapoo...

Nyt ollaan pari viikkoa kaikki nukuttu erityisen huonosti siitä syystä, että vauvalla on flunssan jälkeen vielä nenä tukkoinen yöllä ja yskä tulee aamusta kun limaa kerääntyy. Sit kun noustaan seitsemän aikaan lopulta ylös vaippaa vaihtamaan ja pestään kasvot (ja nenä) niin lima alkaa irrota ja taas nukutaan pari tuntia jos Vilho katsoo kiltisti lastenohjelmia Jannen kans (Janne siirtyy usein salin sohvalle aammulla kun tulee vähän ahdasta muuten). Joskus jos tulee pelottava Rölli-mainos niin Vilho tulee hakemaan mut mukaan kun se ei yksin uskalla katsoa ja kun Janne nukkuu...

Janne aikookin ruveta nukkumaan Vilhon kanssa takahuoneessa. Jospa se tissi unohtuis vähän, kun nyt se on vähän liian tärkee. Vähän ihmetyttää, että mitä sit kun aletaan enemmän liikkumaan ihmisten ilmoilla, kun Vilholla juolahtaa mieleen että se haluu tissiä niin se alkaa raivota ja repiä mun paitaa kunnes se saa sitä...!?

"Martti" on alkanut vähän enemmän nyt katselemaan ympäriinsä, eikä suostu enää makaamaan vaan ja katselemaan kattoon tai seinään tms. Terhi toikin Peikkiksen vanhan leikkimaton niin siinä varmaan kohta alkaa viihtymään paremmin ja nyt jo viihtyy jotenkuten. Okkaltakin pitäisi vielä hakea Vilhon vanha leikkimatto joka on ollut Oskarilla viimeksi, niin sitten ei tarvis aina siirrellä sitä kun menee keittiöstä saliin. Vilhokin ihastui siihen leikkimattoon. Eilen kun oltiin Vilhon kanssa sohvalla ja vauva oli leikkimatolla ja alkoi itkeä, niin sanoin Vilholle, että "vauva itkee, menee silittämään vauvaa..." Niin se lopulta päästi irti ja meni Maran viereen makaamaan ja silitteli tätä. Olen antanut Vilhon olla vähän lähempänä vauvaa nyt ja se oikein hihkuu kun pääsee niin lähelle vauvaa:). Sitli saa olla tosi varovainen, mutta tuntuu siltä, että olis taas semmonen "kiltti-vaihe" tulossa Vilholla. Se uskoo tosi hyvin kun sille sanoo jotain ja aina kun pyytää nätisti tuomaan kännykän tai kaukosäätimen tai laittamaan jotain roskikseen niin se tekee sen - kunhan ei ole liian monimutkainen tehtävä tai liian pitkä matka että matkalla tehtävä unohtuu;). Mutta jos huutaa niin ei tehoa... Taitaa tulla vanhempiinsa, kun on niin itsepäinen, että sitä ei kannata käskeä mitään tekemään vaan pyytämään kiltisti;). Silloinkin kun on menossa kiellettyyn kaappiin tms niin on turha huutaa "ei saa" "älä koske" tms vaan parempi sanoa vaan"laita kiinni" niin se tekee sen ja vielä kehuu päälle niin kiukku unohtuu.

Nyt on kyllä hyvä olo kun ei vatsa ole enää kipeä yhtään. Kyllä se itse arpi vielä vähän kirvelee, etten voi tavallisia housuja pitää päällä ihan vielä, koska ne kiristää just siitä kohtaa jos vaikka istuu, eikä kyllä tavalliset housut vielä mene päälle muutenkaan, ettei sen puoleen...

Mun ruokavalio on mennyt ihan päin pe***ttä. Ensin oli ne riisikakut, jotka ei itsessään niin epäterveellisiä ole, mutta kun sit alkoi karkki maistumaan entistä paremmin ja joka päivä piti jotain herkkua syödä. Ei mitään suuria määriä, mutta selvästi oli joku hinku ja kokoajan piti jotain puputtaa vaikka just olin syönyt. Se on tää imetys, joka sen tekee kun se kuluttaa niin paljon. Nyt on kyllä tuo riisikakkuhimo mennyt ohi. Kyllä ne vieläkin maistuu, muttei ole pakko saada. Vappuna ja viikonloppuna tuli kyllä niin paljon herkuteltua, että tekee oikein pahaa ajatella. Simaa, juustonaksuja, karkkia, tippaleipiä... Apua!

Päätinkin jo ennen vappua, että nyt täytyy tehdä muutos. Se on vielä vain pään sisäinen muutos, eikä ole tullut käytäntöön, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Ajattelin silleen, että os tästedes syön oikeeta ruokaa ensin ja sitten vasta herkuttelen. Jos silloin vielä tekee mieli, niin sitten voi jotain pientä herkkua syödä. Pakko olla joku puutostila kun normaalisti ei tee mieli mitään ruoan jälkeen moneen tuntiin!!?? Tai sit en vaan syö tarpeeks, kun ajattelen et pitää seuraavaks päiväks säästää ettei tarvii heti tehdä uutta... Kun tässä on kuukauden ajan ollut vähän "hankalaa" kun ei ole jaksanut ruokaa tehdä niin säännöllisesti tai ehtinyt tehdä kun pitäis mukamas jotain kotiakin ehtiä hoitamaan lastenhoidon lomassa ja pitäis joskus ulkoillakin... niin sitten onkin ruoanlaitto jäänyt vähemmälle varsinkin ekoina viikkoina kun haava alkoi särkeä kun enemmän oli jalkeilla niin ei ruoanlaittoa ehtinyt aloittaakaan. Neuvolantäti oli kyllä hirveen fiksu kun ennen synnytystä muistutti, että sit kun tuut kotiin niin pistät miehen laittamaan ruokaa ja käymään kaupassa tai ostatte valmisruokaa, ettei tarvitse ruoanlaittoa miettiä kipeän haavan kans... No Jannea ei oo paljon sisällä näkynyt ruoanlaittoaikaan;). Mä oon niin huono vielä käyttämään puolivalmisteita, että kun kaikki porkkanat ja vihannekset ja muut pitää pestä ja kuoria niin siinä menee pitkä tovi ennenkuin ruoka on pöydässä ja siinä välissä saa käydä aika monta kertaa imettämässä ja vaihtamassa vaippaa jne...

No se siitä! Nyt Mara huutaa jo kurkku suorana kun heräs eikä ollutkaan mamin sylissä!Jatkan ehkä vuodatusta myöhemmin kun oli jotain mitä piti kirjoittaa mutta minkä jo tässä unohdin...