Kirjaisissa veneretkellä. Martilla ei ollut vaunuja mukana niin sai lainata Okkan rattaita, selän alle oli laitettava pyyhkeitä tueksi kun ei osaa istua vielä.

Kirjaisista kotiinpäin tulossa. Moffan (isin) veneellä oltiin liikenteessä minä, Vilho, Martti, Laura, Okka ja moffa.

Tammisaaressa.

Lappohjassa. Vilho yhtyi lasten juoksuleikkiin.

Mollukka.

7.9.2009. Vilhon syntymäpäivänä syötiin kahdestaan (kun Martti nukkui) synttäreiltä jäänyt kakkupalanen.

Vilho auttaa Marttia...

Uusi tukka. Ja poskessa mustelma, kun kaatui sängyn reunaa päin itki jopa hiukan, kun yleensä ei ikinä itke, niin taisi oikeasti sattua. Onneksi tuli vain mustelma.

Tänään (tai nyt jo eilen) oltiin aamupäivällä rannassa kävelyllä. Vilho haluaa kiivetä.

Vilho leikkii Mowglia.

Viime viikolla oli Vilhon 2-vuotis neuvola. Uskaltauduin ottaa molemmat pojat mukaan sinne ja heti neuvolan parkkipaikalla Vilho intoutui juoksemaan karkuun...No onneksi sitten kun selitin, että autoja voi tulla, niin otti kädestä kiinni niin sain toisella kädellä raahattua Martin turvakaukalossa rappusia ylös. Neuvolassa ei valitettavasti ole vaunuramppia, että pääsisi rattailla sisälle. Ja eteisessä ei ole paikkaa mihin laittaa vauva hetkeksi makaamaan, kun itse ottaa kengät ja ulkovaatteet pois itseltään ja isoveljeltä. Ei viitsisi laittaa maahankaan makaamaan... Niin vähän mietin, että mitä siitä tulee, mutta päätin raahata turvakaukalon mukana, vaikka en yleensä sitä ota autosta pois kun on tosiaan niin iso ja painava itsessään (ilman 10 kiloista vauvaa) möykky eikä ole tarkoitettu kannettavaksi ainakaan yhdellä kädellä kun toisella pitää VIlhoa pitää kädestä. mutta hyvin se meni, vaikka niskat on jumissa ja hauikset kipeinä muutenkin tuon 10-kiloisen "jyväpussin" kantamisesta. No onneksi Martti on nyt ruvennut vähän ryömimään, tai "hinautumaan" hitaasti eteenpäin ja sivulle ja ympäri ja taakse, että parin viikon sisällä varmaan alkaa paremmin jo liikkumaan. Istumisen oppimista saa kyllä vielä pitkään odotella. No niin eli neuvolaan takaisin... Eli Vilho oli nyt noin 89cm pitkä ja painoi n. 14,4 kiloa. Neuvolantäti kehui että Vilhon kanssa on niin helppo kommunikoida kun puhuu niin paljon - pitää kyllä paikkansa - sanoo kyllä jos haluaa jotain tai jos jotain ihmettelee tai muutenkin vaan höpöttelee... 

Vilho on nyt ruvennut mielellään menemään nukkumaan illalla. Välillä sanoo kyllä "en haluu nukkua", mutta kun sanoo, että siellä sängyssä jo hauva odottaa, niin haluaakin sinne sänkyyn heti ja "heppa mukaan" ja sitten se haluaa halata ja pussailla. Tossa edellisiltana se sanoi ennen nukkumaan menoa "minä rakastan mammaa"  kun Janne oli viemässä nukkumaan. Sitten se menee suoraa päätä takahuoneeseen (jossa nukkuvat Jannen kanssa) ja pyytää päästä omaan sänkyyn. Odotan että Vilho oppisi menemään kiltisti nukkumaan ja hiljaa, että voitais nukuttaa makuuhuoneeseen molemmat pojat, kun nyt ei voi kun Martti heräisi kun Vilho metelöi ja välillä protestoi ennenkuin ryhtyy nukkumaan.

Martti menee jo 19 aikoihin nukkumaan (joskus jo kuudelta), mutta herää monta kertaa illalla syömään. Nukkuu sitten noin klo 00-5 yhteen putkeen ja sitten 5 jälkeen herää ja syö moneen otteeseen ennenkuin Vilho tulee meidän kanssa köllöttelemään sänkyyn, mutta mä saan vielä "armonaikaa" kun Martti on niin hyväntuulinen aamulla ja kurluttaa ja sirpittää ja laulelee itsekseen ja rapsuttaa mun selkää välillä jos mä satun vielä saamaan pienet torkut ennenkuin noustaan ylös. Vilho alkaa aamulla aina huutelemaan "Mammaa" niin Janne päästää sen sängystä pois niin se saa nukkua vähän pidempään kun Vilho tulee mun ja Martin luo ja sit välillä menee katsomaan pikku kakkosta ja sit taas tulee meidän viereen. Ihmeen hyvin sitä jaksaa kun saa tuon noin 5 tuntia nukkua putkeen yössä ja jos on oikein väsynyt, niin nukahdan itsekin kun nukutan pojat päiväunille. Viime päivinä on ollut jotain "ilmassa" kun Martti on taas yöllä heräillyt itkien ja illalla ei millään meinaa nukahtaa ja on kovaa kitinää - taitaa olla hammas taas tulossa. Viime viikot - ensimmäisten hampaiden puhkeamisen jälkeen on taas nukahtanut kuin enkeli eikä ole imetysmaratoneja edes tarvinnut kuten VIlhon kanssa joka ilta oli yli vuoden ikään asti, vaan kun on syöty tarpeeksi niin käännän vatsalle ja laitan soittorasian soimaan ja hetken hän vähän katselee ympärilleen ja sitten nukahtaa. Ja mikä on tosi kummallista - mulla on iltaisin vähän omaa aikaa, kun Martti nukahtaa klo 19 ja Janne nukuttaa vielä Vilhon yhdeksältä, käyn vain välillä Martin syöttämässä... Mutta nyt on Martti taas vähän kärttyisä ollut, tiedä häntä onko kehitysvaihe vai hammas, no kohta sen näkee, mutta nythän se heräsi niin pitää mennä nukuttamaan taas.

Eilen oltiin aamupäivällä kävelyllä rannassa. Vilho käveli koko matkan rantaan kottikärryjä työntäen. Kun me käveltiin Martin kanssa edellä ja Vilho rupesi huutamaan: "mamma orota!" Sitten käveltiin pähkinäpensaan ohi niin piti hakea "paskinoita" ja "ovara".  Martin nukkuessa käytiin katsomassa kahta hauskaa koivua. Vilho halusi kiivetä ylös ja toisen koivun oksalle nostinkin Vilhon ja kun sanoin, että Mowgli nukkuu puunoksalla niin Vilho rupesi siinä nukkumaan leikisti kuten Viidakkokirjassa Mowgli teki ja sanomaan "missä Käärme-Ka on? Missä Shere Kaan on?" eikä olisi halunut tulla alas lainkaan. Ulkoa löytyy kyllä niin paljon kiinnostavaa tutkittavaa...Omenoita ollaan poimittu ja viety kileille huonot ja päärynöitä ukin puutarhasta ja karhunvatukoitakin siellä maisteltiin...Nam, ne oli tosi hyviä! Luumuja on pihapuussa hirveesti ja VIlho käy aina ottamassa yhden ja sitten menee nojaamaan pieneen kallioon joka siinä vieressä - luulen että se siinäkin matkii Mowglia, joka yhdessä kohdassa tekee juuri niin... Vattujakin vielä löytyy jokunen aina kun kävellään pensaiden ohi rantaan tai tienhaaraan. Viime sunnuntaina käytiin Marian ja Juhan luona niin nähtiin hirviä pellolla ihan siinä lähellä. Sammakkovauvoja ollaan nähty hiekkalaatikossa ja hiiren Vilho näki kerran meidän talon vieressä ja minä kiljuin korkealta ja kovaa kun se sanoi "mamma katso hiiri" vaikken todellakaan uskaltanut katsoa, kun tiesin ettei se keksinyt sitä kun muutkin ovat siellä hiiriä nähneet...Vilhoa kiehtoo kaikki vähän pelottava, kuten kummitukset, hirviöt, tiikerit, autot ym. Välillä se oikein irvistää ja puree hampaita yhteen yrittäen olla todella pelottavan näköinen ja sanoo "hirrrrviö" ja murisee. Joskus mukamas pelkää kun on yksin jossain huoneessa ja tulee juosten luokseni ja sanoo "hui siellä kummitus" - pelästynyt ilme kasvoillaan, mutta ei pysty pidättelemään naurua...