Havahduin tänä aamuna joskus neljän aikaan selkä- ja vatsakipuihin ja tajusin, että koko yö oli mennyt sängyssä kääntyillen ja väääntyillen kun paikkoja jomotti kokoajan. Luulin ensin että oli kyse nivus- ja vatsakivuista jotka aiheutuu lantion löystymisestä, mutta huomasin, että ne ovat koko ajan voimistuneet niin että ei pysty paikalla olemaan. Eli supistuksista oli kyse. Koitin vielä jonkin aikaa maata, mutta oli pakko nousta ylös kun en tiennyt mitä tehdä jos synnytys lähtis käyntiin ja mulla ei minkäännäköistä hajua siitä kuinka iso vauva nyt jo on. Ja kun siitä synnytystapa-arviosta tyksissä ei ole vielä mitään kuulunut. Kun kivut eivät loppuneet soitin tyksin päivystykseen, jossa vastasi ärsyttävä ämmä joka vähätteli mun huolia ja sanoi että "sä ot varmaan ensisynnyttäjä..." Ei ymmärtänyt mun huolta tippaakaan. Sanoi vaan että jos se nyt jo lähtee syntymään niin sitten se kyllä mahtuu alakautta - ei kysynyt mitään lntion mitoista vaikka sanoin, että on todettu hyvin ahdas lantio - keskittyi vaan siihen että `jos on jo yksi täysiaikainen syntynyt niin kyllä kuukauden etuajassa syntynyt mahtuu hyvin...´ No mahtuishan se varmaan jotenkin, mutta haluaisin asiantuntijan mielipiteen asiasta, kun kerran viimeksi jouduttiin häntäluu murtamaan ja pojan pää muotoutui pitkulaiseksi synnytyskanavass (eli monta senttiä pienempi läpimittä kuin mitä se olisi normaalisti ollut) vaikkei imukuppia käytetty edes. Niin ei se pää välttämättä niin paljon pienempi nyt ole ja kun se muotoutunutkin pää juuttui pahasti...Ja toista kertaa ei välttämättä niin hyvä "tuuri" ole että ei tule cp-vamma tms, mikä voi aiheutua kun juuttuu synnytyskanavaan. Mutta mun huoli on sen päivystävän hoitajan mielestä ihan turha...

No soitin uudestaan tänään ja selitin asian uudelle hoitajalle. Hänkin ensin sanoi, että voin rauhassa odottaa kotona kutsua arvioon, mutta kun sanoin, että on jo paikat pehmentyny ja vähän avautunu ja tosiaan se lantio on hyvin ahdas, niin käski soittaa huomen aamulla äitipolille ja pyytää että pistäisivät kutsun tulemaan pian...

Kyllä vieläkin supistelee, mutta ei niin pahasti etten olisi aamulla saanut vähän nukuttua vaikka alituista jomotusta on vieläkin vatsassa ja selässä. Mutta luulenpa että nämä supistukset on kyllä saanut edistystä aikaan jos ei muuta. Sen verran on "lopunajan-fiilis" tällä hetkellä, vaikka luulen että kyllä huomiseen vielä pärjään, mutta taitaa kyllä jäädä meidän hoplop-käynti väliin tänään... Kaarinassa on semmonen leikkipaikka, missä kaikennäköisiä ratoja eri-ikäisille lapsille ja varmaan Vilholle tosi kiva paikka kun muitakin lapsia ja saa kuluttaa energiaa niissä vempaimissa. Me oltais "vauvaryhmän" kans menty sinne ens perjantaina, mutta mä en olis kuitenkaan jaksanut Vilhon perässä juosta siellä niin ajattelin, että mentäis tänään Jannen ja Vilhon kans niin Janne olis saanu juosta Vilhon peräs... No voihan ne mennä sit keskenään kun vauva on syntynyt, olis vaan niin kiva itse nähdä kun se siellä ravaa. Vaikka mehän voidaan pikku "Marttireetan" kans tulla katsomaan!

No nyt täytyy mennä syömään. Kun ei ole oikein ruoka maistunut...