jos joku katsoisi yhden päivän Vilhoa ja Marttia niin tekisin jotain näistä...:

• tekisin pari pakollista työjuttua ja järjestelisin paperit (huomenna Janne lupaili, että tekisi lyhyemmän päivän - woohoo!)
• pesisin mattoja
• pienentäisin pyykkikasaa
• järjestäisin liinavaatekaapin
• järjestäisin vaatekaapit
• järjestelisin poikien paperit ja pari pakollista juttua, jotka vaatis keskittymistä...
• järjestelisin Vilhon lelut ja kaikki roinat, jotka kuuluis olla jossain kaapissa tai laatikossa
• järjestelisin keittiönkaapit, että kaikki ruoat ja astiat mahtuisi kaappeihin eikä aina olis jossai röykkiöitä, joille ei ole tilaa
• pyyhkisin pölyt koko alakerraasta...
• imuroisin
• pesisin lattiat
• poimisin vattuja
• poimisin mustikoita
• poimisin herukoita
• poimisin sieniä
• ja vaikka mitä!

Vähän ahdistaa kun on niin paljon rästejä, että ei ikinä tuu valmista. Just kun tuntuu, että nyt on suht siistiä niin eikö tule joku lääkärikäynti (aina järjestäminen, että saa hoitajan jos on neuvolakäynti tai mun hammaslääkäri) juhla tai Jannen loma tai muu ja "sekoittaa" kaiken. Sit menee monta päivää että pääsee ajan taasalle taas. Jos Janne on ollut kotona hoitamassa poikia yhden päivän, niin ei se tee ruokaa, ei pese pyykkiä tai niin tarkkaan siivoa jälkiä, että seuraavana päivänä ennenkuin pääsee laittamaan ruokaa tai mitä tahansa kotiaskareita, niin täytyy ensin ne edellisen päivän "rästit" saada alta pois. Ja kun päivisin se aika mitä voi "hyödyntää" kotiaskareisiin on aika rajallista kun Vilho nukkuu tasan yhdet päikkärit (jos sitäkään) ja Martti 2-3x10-30 min. pätkää. Kun pojat eivät nuku niin heitä voi pienen hetken "laiminlyödä" (antaa leikkiä itsekseen) ennenkuin vaativat täyden huomion. Tämä kotiaskareisiin hyödynnettävissä oleva aika on meillä usein aamupäivällä kun ollaan aamiainen syöty ja pottailut tehty niin Vilho katselee hetken lastenohjelmia ja Martti saa silloin rauhassa katsella kun mä siivoilen keittiössä. Sitten kun Martti alkaa enemmän kitisemään niin alkaa olla päiväunien aika, jonka aikana (jos en itse satu nukahtamaan) laitan ruokaa. Tai jos on edellisen päivän ruokaa jäljellä, niin voin pyykätä tai siivota vielä. Joskus keitän vaan itselleni kahvit ja hyödynnän sen ajan lukemalla viikonlopun lehteä (en koskaan saa loppuun luettua) kunnes Martti herää. Kun Vilho herää syödään ja ehkä pottaillaan ja luetaan ja sit kerään lapset ja puhtaat märät pyykit ja koitan saada pyykit laitettua ilman että Vilho hirveän monta kertaa karkaisi naapurin poikien perään...Jos/kun huutelu ei auta on Martti jätettävä hetkeksi yksin vaunuihin ja lähdettävä juoksujalkaa Vilhon perään.

Tämä kaikki on ihan mukavaa tosiaan silloin kun ei ole rästejä ja jos Janne tekee normaaleja päiviä, mutta viime aikoina päivät ovat venyneet iltaan asti, joten kun se tulee kotiin niin olen niin poikki että sanon, että nyt ota Vilho ja joskus Marttikin...

Toisaalta ei haluis Janneakaan soimata kun se tosiaan tekee aamusta iltaan töitä meille. Sillä vaan tahtoo mennä överiksi kun se jostain innostuu, kuten nyt meidän mökkiprojekti. Ei osaa tehdä normaalin pituisia päiviä vaan tekee kerralla paljon, kun haluaa äkkiä saada aikaan paljon. Tänään olin kyllä ihan putkessa kun aamukuudelta herättiin kun kasilta piti olla sairaalassa, jossa Vilholta kitarisat piti poistaa ja siellä ensin puoli päivää ollut ja sieltä sitten hammaslääkäriin ja sitten kun kotiin päästiin neljän aikoihín niin Jannen oli heti pakko lähteä venettä siivoomaan kun yksi mahdollinen veneostaja tuli puoli seiskalta katsomaan venettä...Kahdeksan aikoihin lähetin viestin että tuu sisälle, en jaksa ja puolen tunnin päästä soitin ja se oli luojan kiitos laittamassa pyykkejä, jotka olin unohtanut rappusille - tai no en missään vaiheessa saanut niitä vietyä kun Vilho on leikkauksesta huolimatta ollut tänään tosi pirteä ja kovasti jo ulos menossa, vaikka pitäisi levätä sisällä ja Martti ei ole nukkunut koko iltana yhtään paitsi äsken nukahti vihdoin ja viimein... Ja huusholli on juuri sen näköinen, että täältä olis tosi kiireellä lähdetty jonnekin ja paikat pengottu...Kun viime viikko oli tosiaan Jannen ainoa "lomaviikko" ja mun suunnitelmat mustikanpoiminnasta ja matonpesusta menivät mönkään kun minä sairastuin rintatulehdukseen ja Janne flunssaan. Ajattelin että olisin tuota edellä mainittua listaa vähän ehtinyt lyhentää. Sain sentään sienessä käytyä ja mansikoita poimittua, että niitä on talveksi jo jonkun verran pakkasessa.

Olen pakottanut parina iltana Jannen katsomaan poikien perään yksin, että saisin käytyä sienessä - se kun on mulle niin tärkeää ja tuntuu, että siitä saa voimaa kun juoksee siellä sammalmättäillä kuusenoksia väistellen...tuntuu kuin ois ihminen sitä varten suunniteltu kun siinä silmä ja kroppa tekee niin hyvää yhteistyötä - ihmeellistä ettei oksat mene silmiin kun siellä ravaa kovaa vauhtia. Mä vielä kävelen siellä niin lujaa kun on niin kiire kotiin, että ihme ettei kaadu. Ennen vanhaan saatoin unohtua metsään kuudeksikin tunniksi kunnes Janne soitti mulle, kun olisin kuulemma Jannen mukaan "lumoutunut" sinne metsään muuten.

Huh. Tuntuu jo paremmalta kun sain tänne vähän stressiäni purettua. Huomenna jatkuu "taistelu pyykkivuoria vastaan" aamupäivällä ja toivottavasti iltapäivällä olis energiaa tehdä ne pakolliset firman asiat ja illalla mummin 82-vuotis synttärijuhliin ja sit jos käy tuuri niin sieneen:)

Lisäfaktaa Vilhon kitarisaleikkauksesta.

Oli kuulemma tosi limaiset ja isot bakteeripesäkkeet Vilhon kitarisat. Lääkäri sanoi, että "äiti voi olla huoletta, että kyllä se oli kiistatta paras vaihtoehto..", siihen viittasi kun olin aiemmin soitellut sinne ja kysellyt, että onko se varmasti hyödyllinen operaatio, ettei tehdä turhaan mitään. Korvia ei onneksi tuubitettu. Toinen korva oli täysin puhdas ja toinen vähän punoitti, mutta siihen puhkaistiin reikä ja neste siellä oli ihan puhdasta, eikä mitään aihetta tuubeille:).

Vilho tykkäsi taas lääkärikäynnistä ja operoinut lääkäri kehusi, että kunpa kaikki potilaat olisivat yhtä hyväntuulisia:). Heillä oli kuulemma ollut tosi hauskaa heräämössä Vilhonhöpötellessä. Vilho ihaili kädessä ollutta "letkuneulaa" (vai mikä se nyt onkaan sen oikea hieno nimike!?) ja sanoi siitä, että "hiano koru". Apinalaastarinkin sai siihen kun se poistettiin.

Tuntuu, että Vilhon puhe on jo vähän selvempi kuin ennen... Voi kyllä olla, että kuvittelenkin. Siellä sairaalassa oli muuten toinen poika samassa huoneessa, joka puhui ihan samalla tavalla kuin Vilho, vaikka oli vuoden vanhempi. Vilholla onkin huiman laaja sanavarasto, enkä ymmärrä mistä se niitä sanoja nappaa. Yhtenä päivänä joku viikko sitten kun ääneen mietin, että alkaakohan nyt PikkuKakkonen, niin VIlho sanoi että "nyt alkaa summeri". Olin ihan et "häh, mikä summeri...?" Ja viime viikolla taas kun katsottiin jos tulis lastenohjelmia niin VIlho sanoi uutisten loppuessa: "uutiset loppui". Kysyin hämmästyneenä: "mitä?" Ja Vilho vastasi kuin ihmetellen kysymystäni: "UUTISET LOPPUI". Tänään kun selitin, että huomenna on Maire-mummin synttärit, niin Vilho lauloi "Paljon Onneaa, paljon onneaa.."

Nyt on ollut niin paljon juhlia, että Vilho odottaa että joka päivä olisi "syntymäpäiväjuhlat". Hän yhdistääkin asiat Maire-mummi, juhlat ja mansikat (mummi on tuonut usein mansikoita). Kun lauantaina ennen kun mentiin synttärijuhliin kysyin "kuka tulee juhliin?", niin Vilho heti vastasi että "Maire-mummi tulee juhliin". Maire-mummi on muutenkin aika suosittu tällä hetkellä:) Kun kysyin Vilholta tykkääkö VIlho pappasta, niin vastaus oli "en" ja mammasta sama, mutta kun kysyin "tykkäätkö Maire-mummista?", niin VIlho sanoi "Vilhu tykkää Maire-mummi - missä Maire-mummi?"