Oli tosi hienot juhlat sunnuntaina Korppoossa. Ensin kaste Korppoon kauniissa pienessä kivikirkossa ja sitten Rauvaisissa Bed&Breakfeastissa juhlat. Oli karjalanpiirakoita munavoilla ja keittoa alkuruoaksi ja pääruoaksi hirvi(?)paistia, savusiikaa, uusia perunoita, silliä, salaattia ja kahvin kanssa mansikkakakkua ja suklaakakkua ja varmaan muutakin. Olikin hyvä että oli ihan ruokaa tarjolla kun oli niin kuuma päivä ja pitkä matka monelle Korppooseen niin olisi tullut paha olo autossa jos olisi vain kakkuja mässäilty...Tulikin jokaista sorttia maisteltua ja niin se vaakakin näytti eilen 3 kiloa enemmän kuin normaalisti 8-}No ei se mitään. Kesällä tulee varmasti mässäiltyä vielä enemmän kun on aina paljon juhlia. En viitsis ruveta liian tarkaks kun sitten menee ilo siitä juhlimisesta. Täytyy sitten muina päivinä vähän ajatella mitä suuhun pistää. Vaikka se on kyllä vaikeaa kun äiti toi meille vielä juhlien jälkeen pytyllisen suklaamoussea ja kannullisen kinuskikastiketta, joita olen silloin tällöin maistellut ohimennen...

Tosi hienon nimen sai Oskar. Ja mua alkoi kirkossa itkettämään jostain syystä. Ei ollu paperia mukana niin olin ihan suttuinen naamasta ja räkä valui. Vilho oli kiltisti, eikä hirveesti mölissyt. Kokoajan piti kyllä hyppyyttää ja käännellä ettei alkaisi huutamaan. Stormälön mummin käsikorun kanssa leikki ja ihasteli kirkon katosta roikkuvia kristallikruunuja. Itse juhlakalu Oskari oli niin kiltisti, näytti ihan hymyilevän, eikä kirkon ikkunasta tullut valo häirinnyt yhtään, oli vaan rauhallisesti siinä Kalle-sedän sylissä. Koko juhlankin ajan oli rauhallinen ja tyytyväinen, nukkui suurimman osan ajasta.

Eilen Janne, Timi ja isi olivat Airistolla CH:n saunaosastolla saunomassa ja kylpemässä. En ole sen kummemmin kysellyt, mutta mukavaa taisi olla kun ei kerennyt puhelimeen vastaamaan koko iltana ja sain lopulta soittaa Airiston kännykkään ja pyytää että Pati, joka on hotellivastaava, kävisi katsomassa, että pojat eivät ole nukahtaneet saunaan tai lähteneet humalapäissään veneellä. Olisin mennyt itse hakemaan ne sieltä, mutta kun Vilho nukkui niin en tohtinut herättää. Isi oli lähtenyt jo ennen puoltayötä kotiin. Kun vihdoin kahden aikoihin sain Janneen yhteyden kun Pati vei Jannelle kännykän, niin Janne oli mukamas vihainen kun soittelin sen perään...:-[ Käskin sen mennä veneeseen nukkumaan, mutta hän ei aikonut vielä nukkumaan. Löin suutuspäissäni luurin korvaan. En ollut vihainen muusta kuin siitä ettei mitään ollut ilmoittanut mulle, kun luulin että tulisivat jo kymmenen aikoihin kotiin. No ei mennyt kuin viitisen minuuttia niin Janne soitti ja sanoi että lähtee kävelemään kotiin. Sanoin että menisi mielummin vaikka isin luo kun sinne on lyhyt matka, mutta se sanoi, että "ei, en mä voi, mun täytyy pitää huolta Vilhosta..." Sanoin että no kävele sit. Ja sit alkoi soittelemaan viiden minuutin välein että "tuu hakeen"...Epäilin, että taisi vähän pelätä mörköjä kun kokoajan piti soitella, mutta en hetkeäkään harkinnut että olisin Vilhon herättänyt ja lähtenyt hakemaan. Meni vähän pilalle vaan tämä aamu kun en saanut nukuttua kuin vasta neljän aikoihin koska olin huolissani Jannesta. Kun se vihdoin tuli kotiin, olin jo nukahtanut ja onneksi se tajusi mennä salin sohvalle nukkumaan:-) Ja Vilho alkoi kuuden jälkeen herättelemään. No nyt Janne lähti kävellen taas Airistolle venettä hakemaan. Enkä muuten ehdottanut, että voisin ajaa. Kerranhan se pyöräili töihinkin (n.14km yhteen suuntaan) krapulassa kun meni mummin ja ukin 160-vuotis synttäreillä juhlimaan vaikka aamulla piti seitsemältä olla töissä. Sanoin, että en kuskaa aamulla töihin, että saat mennä pyörällä jos aiot juoda, oma valinta. Olisin kyllä aamulla vienyt, mutta kun ei kysynytkään niin ajattelin, että kärsiköön sitten...
Nyt aurinkoinen heräsi, tai ei ihan niin aurinkoinen ole viime aikoina ollut kun alkaa temperamenttisuus tulla esiin. Esim. kun istuu syöttötuolissa ja leikkii vaikka purulelulla, niin se tahallaa tiputtaa sen lattialle ja jos en heti nosta sitä niin alkaa marisemaan kunnes on pakko antaa se takaisin tai kiinnittää sen huomio johonkin muuhun. Ja sängyssä ei voi enää pukea tai vaihtaa vaippaa kun se rimpuilee niin paljon, ettei pysty kiinni pitelemään. Jos vähäksi aikaa jättää lattialle vaikka ilman vaippaa ja käy äkkiä kädet pesasemassa niin se on jo siirtynyt toiseen huoneeseen. Nyt alkaa huomata, kuinka paljon täällä on niitä tavaroita mitä se voi repiä alas, vaikkei vielä kävelekään. Keittiössä se availee jo laatikoita ja kaikki mistä saa otteen otetaan mukaan, tulee vaan mieleen, että mitäköhän se keksii sitten kun oppii kunnolla seisomaan...No nyt jo pitää olla kokoajan vahtimassa, että ei kai se sen kummemmaksi mene. Onneksi on tuo Kimin ja Terhin lainaama hyppytuoli, jossa se pysyy sen ajan kun käy vessassa tai suihkussa. Ja muutenkin, hyvä ajoitus kun mulla nyt on koulu loppu ja vähän jää aikaakin yli, että voi sitten enemmän yhdessä tehdä, ettei niinkuin ennen että täytyy yrittää keksiä jotain viihdykettä Vilholle, että saan töitä tehtyä. No niin nyt kaatui jalkalamppu! Onneksi ei Vilhon päälle, täytyy varmaan siirtää se pois kun se on niin kiinnostunut siitä kiiltävästä metallijalasta ja kokoajan hokee "amppu, amppu".

Nyt täytyy lopettaa kun Vilhon vaippa on nilkoissa ja pää taisi osua johonkin ja nyt tulee itku kun en huomioi sitä...