Eli eipä mitään uutta täällä. Pojat kasvavat ja kehittyvät joka päivä. Kiinnostavaa seurata ja koitan nauttia joka hetkestä vaikka onhan se välillä aika rankkaa kun pitäisi hoitaa lapset, firma ja koti. Koti yleensä jää vähän vähemmälle huomiolle, eli sotkua on, mutta eipä ole ihme, kun on 1 vilkas 2-vuotias joka juosta viipottaa talon läpi ja vie tavaraa paikasta toiseen ja kun toinen pikkuvipeltäjä on alkanut hyvin määrätietoisesti tutkimaan kaikkia paikkoja, eli lattialle ei todellakaan kannata jättää mitään epämääräisiä kasseja jotka ovat matkalla johonkin (kuten meillä on aina matkalla vinttiin tai johonkin "pois") koska niiden sisältö on hyvn pian eri huoneiden lattialla. Olen viikon ajan pikkuhiljaa iltaisin sopivan hekten tullen siivoillut joulukoristeita pois (ja niitä kyllä löytyy vielä paljon kun joku aina vähän liioittelee sen koristelun kanssa :D) ja ne ovat tietysti kasseissa ollut tuossa eteisessä kun ei niitä kannata viedä yksitellen kun muuten niitä ei vintiltä enää koskaan löydy. No Vilhohan tekee riemuissaan löytöjä sieltä kassista eikä niitä saisi millään siivota pois. Nyt pari päivää on pieni poronukke (Petteri Punakuonon apulainen - Petteri punakuono ei kuulemma ole poro vaan se on joulupukin apulainen, Vilhon mukaan...) ja siihen nähden valtava käsinkudottu tonttu-ukko olleet suosikki leluja. Tonttu-ukko ratsastaa porolla tuntureilla. Tämä leikki yltyi entisestään kun Mia, joka tällä hetkellä on Luostolla töissä, kävi viikonloppuna meillä vierailemassa. Oli tosi jännää Vilhon mielestä, että Mia oli menossa Lappiin! Ei voinut uskoa sitä todeksi. Tietysti luuli, että menee Korvatunturille, sillä Vilholle "Lappi" on sama kuin Korvatunturi ja Korvatunturi on sama kuin Joulupukki. Tai "jouleguppen" kuten Vilho sanoo ruotsiksi. Vilhoa kiinnostaa kovasti ruotsinkieli ja tuntuu, että oppii ihan katsomalla "kuu luubenia" (buu klubben). Jos olisi joku kielikylpy niin vois semmoseen mennä, voisi olla tosi jännää...Mutta en tiedä onko Paraisille mitään. Ei varmaan ainakaan noin pienille.

Vilho osaa laulaa ruotsiksi yhden laulun. Se on Tre bockarna bruse. Vilho laulaa "tuura pocken ruuse rampa över rolle bron nu tar ja dej sa rolle vasvara pocken rå? - Nej nej nej..." jne On kyllä tosi hauska kuunnella. Muutenkin on tosi taitava laulamaan. Osaa kaikki joululevyn laulut melkein ulkoa. Ei kehtaa laulaa jos pyytää laulamaan (paitsi väsyneenä kyllä laulaa tai jos lauletaan "yhressä"), mutta usein intoutuu laulamaan ajatuksissaan "rekehen rekehen nouse matkaamaan, lumi alla jalasten se laulaa lauluaan" tai "joulupukki lahjat jo toi, pikku-Jukka vielä vaan ei unta saada voi..." tms. Olen nyt vihdoin laittanut joululevyt piiloon, kun niitä ollaan kyllästymiseen asti kuunneltu marraskuusta saakka. Sitli Vilho pyytää aina, että "laita Petteri punakuono, laita laita laita!". Mutta nyt on kirjakerhosta saatu muumilevy otettu esille ja siinä on kivat sanat niissä lauluissa.

Marttikin on jo 9kk ja 2 viikkoa. Kyllä se aika menee... On vielä kovin läheisyydenkipeä ja kotona enimmäkseen haluaa olla sylissä. En pysty yhtään netissä olemaan tai istumaan TV:n ääressä Martin kanssa kun se on sylissä, vaan sitä on pomputeltava kokoajan tai jotenkin viihdytettävä tai imetettävä. Lattialle jos sen jättää hetkeksi niin kauhea itku ja huuto tulee ja pakkohan se on ottaa syliin taas kun kuulostaa siltä kuin olisi tosi hätä. No sitten kun ottaa syliin, niin sillä tulee ihan kuin nolo ilme ja itku loppuu kuin seinään .  Kotityöt on tehtävä tuli takapuolessa hätäsesti, ettei tule hirveetä raivaria. Ja vessaan mennään kahdestaan (tai usein kolmestaankin:D) tai jos Martti on hyvällä päällä, niin jätetään ovi auki ja Martti siihen eteen matolle. Tänään laitoin pyykit ja jätin Martin lattialle istumaan. No itkuhan siitä tuli. Sanoin, että tule tänne sitten. Ja niin Vilho ja Martti tulivat molemmat meidän minimaaliseen pyykkihuoneeseen, jossa hyvä kun itse mahtuu kääntymään... Sitä on pakko välillä olla kuuro sille itkulle, kun muuten ei saisi yhtään mitään tehtyä. Kotityöt käy vielä jotenkuten, mutta sitten kun haluaisi hetken istahtaa tietokoneelle tai sohvalle katsomaan TVtä niin että Martti olisi lattialla tai Jannen sylissä. No Jannen sylissä se hetken istuu jos viihdytetään, mutta jos minä olen siinä vieressä niin sitten ei muut kiinnosta. Sitten yhtäkkiä kiukuttelun jälkeen se on kuin aivan eri vauva ja leikkii kovaäänisesti lattialla ja kujeilee Vilhon kanssa. Pelkään pahoin () että tästä naperosta tulee vähintäänkin yhtä määrätietoinen ja touhukas kuin isoveljensä on!

Martti on jo pitkään ollut mustasukkainen (varmaan 4kk iässä epäilin sitä, mutta ajattelin että ei se voi olla). Aika usein kun Martti on sylissä ja Vilho tulee siihen, niin se alkaa itkeä ja itku loppuu kun Vilho lähtee pois. Varsinkin imettäessä Martti usein vatii täyden huomion, ei halua jakaa sitä isoveljen kanssa. Ja juu. Vielä olen imettänyt Vilhoa. Jos en imettäisi, niin joutuisin lukitsemaan Vilhon jonnekin joka kerta kun imetän, sillä se tulisi hulluksi jos tietäisi että Martti saa, mutta hän ei. Niin ja Vilho nukahtaa vieläkin päikkäreille kun imettää. Muuten ei nuku sisällä. Uloskaan ei yleensä nukahda. Ja se on sille niin tärkee juttu, että haluaisin, että se itse siitä luopuisi, ettei tarvi pakottaa luopumaan. Eikä se vielä ole niin rasittavaa, että näkisin tarpeelliseksi vieroittaa, kun siitä on niin paljon hyötyä ja iloa. No kesään mennessä saa kyllä loppua. Koitan keksiä jonkun hyvän keinon. Jonkun tarinan, että se ymmärtäisi...

Martti on kyllä aika hankala tapaus, mutta silti aivan ihana. Se on kuin pieni sisilisko kun sen päästää vapaaksi sängyssä ilman vaippaa illalla. Se tekee ihme sirkutusääntä ja kiertää ympäri ämpäri hassutellen. Vaipan pukeminen alkaa muuten olla aika vaivalloista! Kun se kaikin voimin yrittää puskea ympäri ja nauraa mulle kun yritän pitää siitä kiinni onnistumatta. Martin kynnet on tosi terävät (vaikea leikata kun nukkuessa ei voi leikata kun se heräisi - on tosi herkkä heräämään) ja se näyttää kiintymystään sillä, että se rapsuttaa kädellä nopeasti kasvoja tai mihin ruumiinosaan se ylettyykään. Kasvoja se mieluiten rapsuttaa ja samalla sirkuttaa ja sylkee nauraen ja "ujeltaa". Sitten se ottaa tukasta kiinni molemmin käsin ja nostaa itsensä kasvojen päälle ja "suutelee" suu avoinna niin että se haukkaa koko nenän suuhunsa. Vilhoakin se usein rapsuttaa ja vaikka välillä on tosi mustasukkainen, niin selkeästi on tyytyväisempi kun Vilhokin on paikalla. Jos ollaan vaan me kaksi niin silloin on oltava ihan koko ajan sylissä. Ei vahingossakaan viihdytä lattialla - ehei! Eikä missään muuallakaan. Ainoa paikka missä Martti viihtyy on hyppykiikku, mutta siinä ei viitsi kovin pitkään pitää. Pienempänä viihtyi babysitterissä sen aikaa kun tein kotitöitä, mutta jotenkin ei tunnu oikealta enää noin isoa pitää missään paikalleen asetettuna muuta kuin väliaikaisesti että saa jotain tehtyä äkkiseltään.

Mulla on äitiys- ja vanhempainvapaa siis nyt jo mennyt ja olen "back in business". Eli iltaisin (ja öisinkin tulee tehtyä) olen töitä tehnyt  ja silloin kun Jannella ei ole ollut mitään kiireellistä, niin ollaan vuorotellen oltu kotona. Viime viikon Vilho ja Martti oli joka päivä 5h Terhin hoidossa naapurissa, niin että sain kiireelliset asiat hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Nyt tarttis sitten totutella vastailemaan puhelimeen lastenhoidon lomassa ja jossain välissä vastailemaan sähköposteihin ja hoitamaan muut hommat "omalla ajalla". Terhi on luvannut hoitaa poikia yhden päivän viikossa ja muulloinkin mahdollisesti, niin sinä päivänä saan keskittyä kunnolla töihin. Muina päivinä hoidan vaan kiireelliset asiat ja puhelinpäivystyksen. Jännitti "hoitoonlaitto", vaikka tiesin, että Terhi kyllä sen klaaraa, mutta se meni tosi hyvin ja Vilho oli ihan innoissaan ja vieläkin puhuu kokoajan Terhistä:) Onko TERHI siellä? Tuleeko TERHIKIN sinne?  Vilho olikin niin tärkeän ja tyytyväisen näköinen kun Terhi yhtenä päivänä puki Vilholle vaatteita ylle. Marttikin oli ollut kiltisti!!??

No niin jatketaan taas. Martti nukkui tuossa pidemmän pätkän kun jätin liivinsuojuksen sen nenän viereen;).

Ollaan Martin kans leikitty pallopeliä. Istutaan vastakkain lattialla ja minä heitän pallon Martille ja sanon monta kertaa "mamma HEITTÄÄ" ja sitten kun Martti ottaa pallon niin sanon monta kertaa "Martti HEITTÄÄ". Se on oppinut heittämään pallon ja vaikka muut väittäisivät muuta niin se sanoo "eittää" (=heittää) muuten voisi luulla pelkäksi jokelteluksi, mutta kun se toistaa sen juuri siinä tilanteessa niin monta kertaa ja katsoo myös mun suuta tarkkaan kun sanon "heittää". Sanoo myös "äitä" (=äiti) ja silloin katsoo minuun kysyen. JA sanoo myös "tisi" (=tissi) ja repii tissiä... Selvästi tarkoittaa mitä sanoo, vaikka aika tarkka saa olla että huomaa sen.  Jokeltelukin kuulostaa tällä hetkellä tältä: "tättättääiiitäääiiisssstttt" ettei ole ihmekään, että noi sanat osaa sanoa, kun vaan oppii ne ymmärtämään. Vilhohan 9kk iässä sanoi jo hirveen monta sanaa ja 10kk:n ikäisenä - vielä itsekin vauvana - sanoi uuden pienen Peik-serkkunsa nähdessään "vauva". Ja ihan selkeesti, että kaikki sen ymmärsi.

Martilla oli viime perjantaina eka hammaslääkäri - tai hoitajahan se on - ja siellä todettiin että hampaat on kunnossa. Kielijänne näytti kuulemma hiukan kireältä, mutta hoitaja sanoi, että jos se olisi ongelma niin lääkärit kyllä olisi sen huomanneet. Minähän kysyin silloin 6kk neuvolassa siitä kun Martti ei jokella yhtään. Mutta neuvolatäti ei ollut huolissaan kun kuulossa ei ollut mitään vikaa ja kieli tuli ulos suusta - vaikkei kyllä kauheen pitkälle ulos. No jostain luin, että jos vauva ei ala jokeltamaan 9kk ikään mennessä niin silloin pitäisi tehdä jotain, mutta Martti aloitti jokeltelun kunnolla tuossa kuukausi sitten, eli pari viikkoa vajaa 9kk. Sitä ennen tavuja (enimmäkseen nännännännää tai mämmämmää) tuli ainoastaan huutaessa. Mutta nyt jo alkaa yrittää muodostaa sanoja, niin kai se kielijänne on sen verran löystynyt, että voi kehittyä normaalisti puhe. No se jää nähtäväksi.

Martin muut neuvolatiedot tässä (suluissa 6kk) ja jäljempänä Vilhon mitat saman ikäisenä (suluissa 6kk)

paino kg                   10,305 (10,165)           11,345 (10,230)

pituus cm                 74,5(70)                        75,1(70)

päänympärys cm    48,8 (46,7)                    49,5(47,5)

Eli meidän pikku Maran paino ei ole noussut kuin 140g kolmessa kuukaudessa. Kun Vilho tuossa vaiheessa vielä lisäsi kilon kuussa. No, ei ole tarviskaan kun sitä oli jo ihan tarpeeksi. Pituutta kumminkin tullut. Martti oli viime syksynä niin pitkään flunssassa, ettei kiinteät alkaneet maistua kunnolla kuin vasta 8kk iässä, että ei ole paino päässyt nousemaan niin paljon kuin olisi voinut. Vieläkin Martti on vähän huono syömään. Tykkää kyllä napostella kaikkia pikku palasia, kuten mielellään syö leivänmurusia pöydältä. Kiva harjoitella pinsettiotetta, jonka jo tosi hienosti taitaa. Toinen leikki, jota martin kanssa leikitään on "Martti tiputti - äiti nostaa" -leikkiä. Sen leikin nimi taitaa jo kertoa aika paljon.Tässäkin on jujuna toisto ja se, että on kauhean jännää kun tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Ainakin MArtin mielestä .

Voi ei, nyt on taas kello niin paljon että laitan vaan jonkun kuvan tähän ja sitten nukkumaan. Tulee niin harvoin kirjoiteltua, että sit pitäis kaikki kerralla rustata. Huom. kuvassa väärä vuosi!