Olen lähes kuukauden ajan ollut tosi energinen ja pirteä ja jaksanut siivota ja kokata ja pessyt tonneittain (!?) pyykkiä ja jopa leiponut, hoitanut Vilhoa, suunnitellut sisustusta ja tehnyt töitä siinä sivussa. Päänsärky on silloin tällöin vaivannut, mutta ei läheskään samalla tavalla kuin Vilhoa odottaessani, jolloin sitä oli melkein joka päivä neljän kuukauden ajan. No viime keskiviikkona alkoi päänsärky joka huipentui perjantaina kovaan kipuun. Menin perjantai aamupäivänä Vilhon kanssa muskariin vaikka oli päänsärky. Minun olisi joka tapauksessa pitänyt mennä kauppaan myöhemmin, joten ajattelin, että samalla reissulla mennään molempiin kun kerran mennään, saa Vilhokin nähdä vähän ihmisiä. Muskarissa tyydyin istumaan vaan koska liikkuminen voimisti kipua. Vilho käveli itse ympäri huonetta ja heilutteli mm huivia...

Muskarin jälkeen menin markettiin, jonka kassalla tajusin, että en ole hankkinut etukorttia niinku oli tarkoitus tässä kuussa, että saa jotain etuja...No palvelutiski tilasi asiakaspalvelijan minulle, mutta juuri kun olin pakannut vaklimiiksi ja menossa hoitamaan asian, niin joku äijä livahti ennen mua siihen tiskille. Ne puhui ja puhui ja puhui ja mä ajattelin että voiny h****i, pitääkö mun huomenna tulla Paraisille vain tän takia?! Ei päätin että päänsärystä huolimatta (ja siitä että Vilho oli väsynyt) odottaa. Taas jonkun ajan kuluttua kysyin että kestääkö vielä kauan, ja mies sanoi, että no kyllä hän voi tulla uudestaan kyselemään, niin pääsin täyttelemään papereita. Yritin kirjoittaa mahdollisimman nopeasti kun Vilho kitisi kärryissä ja söi ciapattaa. Kun vihdoin pääsin pois oli särky jo niin kova että itketti. Meinasin jo mennä terveyskeskukseen, mutta ajattelin, että en jaksa Vilhoa nostaa autosta kun kaikki pinnistys tekee tosi pahaa. Soitin ukille, joka oli edellisenä päivänä kysynyt jos tarvitsen perjantaina lastenhoitoapu, ja pyysin jos hän voisi tulla nostamaan Vilhon ja kauppakassit autosta kun päästään kotiin. Ukki tuli kantamaan ja jäi vielä hoitamaan Vilhoa niin että pääsin sänkyyn lepäämään. Mitkään panadolit eikä mitkään auttanut. Olin niin epätoivoinen, että jopa soitin parantajalle, jos tämä voisi kaukoparantaa minut. No, se auttoi vähän aikaa ja tunsin kyllä sen vaikutuksen, mutta kipu tuli takaisin. Ei auttanut kuin maata paikoillaan. Jonkun tunnin päästä Janne tuli kotiin ja se teki mun ohjauksen alla makaroonia ja jauhelihakastiketta, jonka syönnin jälkeen olo oli vähän aikaa parempi. Aloin tietysti taas touhuta ja ei mennyt kauan niin taas päätä jomotti ilkeästi. Seuraavana aamuna oli pää vielä vähän "jauhoinen", mutta onneksi päänsärky jäi lieväksi ja pystyin lähtemään Terhin ja Danielin kanssa Turkuun vauppahulinoihin. Siellä olikin tosi mukavaa ja antoi paljon inspiraatiota kestovaippailuun. Tuli ostettua pari fleecekuorta ja yksi uusi sisävaippa ja pari nippa nappaa (sellanen jolla saa harson tai vaipan, jossa ei ole kiinnitystä, kiinni), jos vaikka olis joskus pikkuvauva jolle sitä vois kokeilla kunVilholla ei mikään harso enää pysy yksistään.

Nyt on takahuoneiden remppa alkanut. Olen hiillostanut pari päivää Jannea ottamaan selvää takahuoneen hajusta, jota en voi sietää (olen asunut siellä vuosia ja nykyään se haju saa mut voimaan pahoin). No mä haistelin ja löysin pari paikkaa joihin Janne poras reiät ja todettiin, että kuivempaa ei vois olla. Luulen nyt että se haju tulee lattialankkujen alta, koska matalalla sen tuntee parhaiten. Epäilen, että lankkujen alla ei ole muovia ja siitä johtuu haju. Ja maakellari on just sen huoneen alla. Salissa muovi näkyy hiukan jos katsoo tarkkaan ja siellä ei haise. Takahuoneessa ei ainakaan näy muovia. Pitäis varmaan kysyä isiltä tai ukilta jos ne tietäis että onko siellä sitä. Viereisessä huoneessa on lautalattian päällä muovimatto, eikä siellä haise. Kirjoitin mailin terveystarkastajallekin, joten voi olla että jossain vaiheessa tulee varmuuden vuoksi joku tutkimaan tarkemmin.

No nyt Vilho haluaa syliin. Loppu.