Vilho "umppaa"

Sanoisko, että aika rehevä...:)

Vastasyntyneenä

Veljesten ensitapaaminen

Eija mummin sylissä

Tyksissä

Vihdoinkin kotona

Pojat

Vilhon hassu kysyvä ilme

Hyvin voidaan. Haava vielä vähän kipeä ja sitä täytyy vielä varoa eikä saa nostella vauvaa painavempaa, eli Janne on kotona Vilhon kanssa. Meillä on semmonen työnjako tällä hetkellä, että Janne hoitaa Vilhon ja minä vauvan. Kunhan mun vatsa paranee kunnolla niin voin vähän enemmän ruveta Vilhon kans touhuumaan - kyllähän se nytkin kokoajan mun kans on, mutta Janne hoitaa vaipanvaihdot ja syötöt ja ulkoiluttamiset ja vähän enemmän vahtii ettei tee hirveesti tuhoja. Tänään hain 3 tuntia TVn kaukosäädintä. Joka huoneesta kävin kaikki paikat läpi, jääkaapit ja keittiönlaatikotkin. Lopulta löytyi työhuoneen pienen kirjoituspöydän pienestä laatikosta...

Vilho on kova tiskaamaan. Äiti tiskas sen kans viime perjantaina kun Jannella oli peli. Nyt se vie keittiöntuolin tiskialtaan eteen ja alkaa hommiin. Aina kun joku tulee käymään niin se sanoo "kaa!"(=tiskaa). Sunnuntaina kun Jannen vanhemmat olivat käymässä, niin Vilho meinasi suuttua kun ei kukaan tullut tiskaamaan sen kans ja huuti vaativasti Eijalle "mummu! Mummu! ja kulki tomerana tiskialtaan ja olohuoneen väliä". No Eija tuli sitten Vilhon kans tiskaamaan niin oli taas onnessaan.

Neuvolantäti kävi eilen kotikäynnillä ja totesi että kaikki on hyvin ja vauva voi hyvin ja paino on noussut hyvin. Paino oli eilen 4010g eli oli noussut yli syntymäpainon. Jossain vaiheessa sairaalassa oli alimmillaan 3770g. Syntymäpainohan oli 3990g ja pituus 50cm ja päänympärys 37cm. Joten varmaan jos olisi mennyt viikon yli LAn (niinku Vilho, tai se oli 6 päivää yli) asti ollut mahassa niin olisi ollut jotain 52cm ja painoa olis ollut ihan kiitettävästi ja tiedä vaikka pääkin olisi vielä kasvanut tuosta(!!?), joten hyvä että leikattiin. Muutenkin olo on 100 kertaa parempi kuin Vilhon syntymän jälkeen. Mulla meni varmaan 3 kuukuatta ennenkuin olin näin terve. Oli hemoglobiini niin matalalla ja tosiaan ei kuukauteen voinut yhtään istua...Leikkauksen jälkeen makaaminen taas on vaikeeta, kyljellään en pystynyt sairaalassa yhtään makaamaan. Nyt pystyn jo, paitsi oikealla kyljellä vähän vielä hankalaa kun se puoli on kipeämpi. Mutta nyt olen enimmäkseen istualtaan imettänyt, paitsi yöllä vasemmalla kyljellä kun vauva nukkuu vieressä. Vain pari kertaa yössä vauva haluaa tissiä. Tietty illalla ollaan sit kokoajan siinä kiinni, mutta sehän kuuluu asiaan. Muutenkin vauva viihtyy parhaiten sylissä ja yksinään viitsii olla vain nukkuessaan ja silloinkin usein havahtuu jos menen pois. Mutta kotiin tultua on silti ollut tähän mennessä tosi helppohoitoinen ja mikä ihanaa - nukkunut hyvin! Itse olen huonosti nukkunut koska haava on yöllä kipein ja kääntyminen hankalaa sängyssä, mutta viime yönä oli jo huomattavasti parempi. 

Kestovaippoja - harsoja ja villiksiä enimmäkseen - olen ruvennut käyttämään kun kakkaa tulee vähintään parin tunnin välein ja tuntuu kauheelta tuhlaukselta kokoajan heittää vaippoja roskiin.

Vilho on kyllä tosi kiltti ja suloinen. Vähän kovakourainen vaan kun liikaa innostuu, mutta heti kun vauva itkee niin olisi kovasti menossa halailemaan ja pussailemaan. Ja aina kun se tulee sisälle niin se ensiksi huutelee "vauva, vauva". Sit se käy vauvan sänkyä katsomassa ja sanoo "vauvan ky" (=vauvan sänky). Söpöä myös on kun imetän vauvaa, että Vilho leikkii että lutkuttaa leikisti vauvan päätä tai mun rinnasta siitä vauvan vierestä. Vilho on kyllä saanut noin 2 kertaa päivässä tisua myös kun se selkeesti sitä kaipaa ja se helpottaa mustasukkaisuutta. Olin ajatellut, etten antaisi aamulla ja illalla mutta kun ekana aamuna oli vaihtoehtona antaa Vilholle maitoa tai nousta ylös pumppaamaan maitoa, ettei rinnat kovettuisi, niin ajattelin, että sama kait se on meneekö se maito pakastimeen tai Vilhon masuun. Neuvolantätikin sanoi, että anna mennä vaan, että se on ihan OK... Olen niin huolissani että Vilho tuntee itsensä vähän jätetyksi, kun mä en nyt voi nostella sitä yhtään enkä antaa sen samalla tavalla "riepotella" mua niinkuin normaalisti ja sit on vielä uus vauva...

Sairaalassa Janne ja Vilho olivat joka päivä käymässä. Vilho ei katsonut mua silmiin ja kun pyysin että "halaa äitiä" niin se ei ollut kuulevinaan ja katsoi ohi ja höpötteli itsekseen. Sain kauheesti sitä lämmitellä ennenkuin se "suli" ja sit olikin tosi ikävä kun se joutui lähtemään ja aina oli kiukkuinen kun piti lähteä, mutta eniten taisi kumminkiin kiukuttaa se kun se olis halunut tehdä lähempää tuttavuutta vauvan kans...

No kyllä tää tästä kun mun vatsa paranee täysin niin voidaan taas normaalisti halailla ja touhuta Vilhon kans. Nyt täytyy vaan keskittyä meidän "apinapoikaan".

Painosta: mulla oli lauantaina kun tultiin kotiin paino laskenut syntymän jälkeen tasan 3 kiloa!!! Ja vauva painoi 4 kiloa...eli olin lihonnut...?? No tää selittynee sillä, että VIlhon kanssa olin sairaalassa viikon ja nyt olin yli vuorokauden tipassa, joen nestettähän se on suurimmaksi osaksi. Nyt onkin laskenut paino päivässä vähintään kilon. Ja se kyllä tuntuu, sillä kokoajan on nälkä ja KOKOAJAN pitäis olla jotain syömässä. Hassua leikkauskesta tuli mieleen, että kun ompelivat haavaa kokoon lääkäri sanoi, että "tätä on niin helppo ommella kun on niin vähän rasvakudosta" - !?!! Siis mullako vähän rasvakudosta...? No sitä ei kyl huomaa...mut hyvin siististi on ommeltu. Sama lääkäri ompeli mut VIlhon synnytyksen jälkeen ja se ei menny ihan yhtä nappiin, vaan tulehtui. Ompelu kesti 30 minuuttia ja sillä aikaa Janne sai istua heräämössä vauva sylissä. Sit mäkin pääsin heräämöön ja vauva heti mahan päälle hamuilemaan. Tuntui kyllä siltä että olis heti saanut rinnalle, kun VIlhon kans sai odotella monta päivää.

Tyksissä synnytysvuodeosastolla oli tosi kiireistä ja kireä ilmapiiri. Paljon sairasteluja joten vähän henkilökuntaa oli ja toiskertalaisena (?) jäin aika oman onneni nojaan. Olisin voinut kenenkään huomaamatta häipyä sieltä koska vaan mitään sanomatta... Ja kireä oli kans yks hoitaja vuodeosastolla, joka ei uskonut mua kun sanoin että epiduraali ei vaikuta mitenkään (vaikka oli täysillä) ja pyysin että saisin lisää  kivunlievitystä. Yritti väkisin pakottaa mut jaloille ja kun valitin että särkee niin s****sti niin se sanoi että ne on vaan supistuksia tai sit mulla on jäänyt ilmaa mahaan...No kai mä itse huomaan eron kun tuntuu että haava repeää tai jos supistelee!! No ei uskonut vaan mun piti korottaa ääntäni, että uskoi. Anestesiologi(?) uskoi muhun ja epiduraali otettiin pois ja sain lopulta lievitystä kipuun ja uskalsin taas yrittää nousta ylös. Ainoo vaan että tää yks hoitaja antoi mulle pelkkää paratabsia, jonka avulla pitäis nousta. Luulen että se varmaan haluu mut äkkiä ylös ettei tarvii pestä ja hoitaa mua. Sit kun tuli uusi hoitaja niin se sanoi, että se hoitaja oli sanonut että mä en halua nousta ylös koska mua "pyörryttää". Sanoin, että kyllä mua pyörryttääkin vähän, mutta kyllä se se kipu on joka tekee että on mahdoton nousta ylös. Sit kun vihdoin sain vahvempaa lääkettä se kävelytti mut huoneen ovelle ja mä olisin voinut jatkaa mutta sen mielestä ei kannattanut vielä pidemmälle mennä...Kun se yks hoitsu olis pistäny mut samantien suihkuun!

No myöhemmin illalla halusin uudestaan jkokeilla ja silloin pääsin jo vessaan ja pesulle, mutta vasta seuraavana päivänä otettiin katetri pois, koska nouseminen oli sen verran hankalaa vielä varsinkin yöllä kun kivut tuntuivat kovempina. Vasta torstaina kun tää "ilkeä hoitsu" oli poissa (taisi jäädä ihan eläkkeelle) niin aamulla tuli kaksi hoitajaa puhumaan mulle, että pitäisi saada mun lääkitys kohdalleen, että he olivat katsoneet, että olin saanut niin vähän lääkkeitä... No sain sitten paremmat lääkkeet ja alkoi liikkuminen ja varsinkin se ylösnouseminen, joka oli pahinta mennä paremmin. Viimeisenä päivänä otin enää vähän panacodia ja kotiin sain pari paratabsia mukaan. Kotona olen yöksi ottanut kaksi panadolia, mutta nyt nekin on loppu, että saa nähdä onko yöllä kipuja.

Tulipa tosi sekava teksti, mutta kun aina tuli joku asia mieleen niin pakko kirjoittaa heti, muuten ei jaksa kirjoittaa. No nyt lopetan tältä erää kun kello on jo niin paljon. Vauva nukkuu sitterissä lampaantaljan päällä sohvalla. Siirrän sen sit vasta makuuhuoneeseen kun itse meen nukkumaan kun muuten se voi herätä ja herättää pojat. Öitä.