Saunanraikkaana

Täytyyhän talo pitää lämpimänä...

Iltajuoksu

Sitten sänkyyn lukemaan...

Ressukalla oli silmä mustana kun raapaisi sen ikkunalautaan, tai onneksi ei ihan silmään osunut.Vilho seisoi omassa huoneessaan sänkylaverin päällä ja vauhdissa kompastui ja silmäkulma osui ikkunalautaan. Pikku itku tuli vaan ja tuo naarmu, sitten huomasin vähän ajan päästä, että silmä oli turvoksissa ja sit seuraavana päivänä se oli vähän musta. Että kyllä se varmaan vähän kirpaisi. Kumma ettei sitä kuin ihan vähän vaan itki...

Isäntä itse:

Eka pulkkaretki

Kiva kun meilläkin oli edes vähän talvea. Nyt ei ole lumesta tietoakaan. Pakkaspäiviä on ollut, mutta sitten taas vaan sataa räntää tai vettä, kun jotain sataa...Hemmetti kun kerran tiet on liukkaat niin vois edes jotain "hyötyä" olla pakkasesta ja tulla vähän luntakin. Pulkalla Vilho pääsi tasan kaksi kertaa ajelulle. Ei tosiaankaan tee mieli mennä kauheesti tonne pihalle ulkoilemaan kun on maa kurainen taas...No tänään oli taas pakkasta ja huomenna, mutta ei siitä ole mitään iloa kun pari päivää ja sitten taas räntää. Tulis kunnon talvi!

No onneksi ukki ("Kalle-moppe") oli tossa pari päivää hoitamassa Vilhoa kun tein laskuja, että Vilho sai kunnolla ulkoilla. Olivat pihalla ja Vilho sai itse kävellä ja navetassakin kanoja ja lampaita katsella ja sielläkin ihan itse kävellä (kengänpohjista löytyi kanankakkaa...) ettei vaan vaunuissa ryhjöttää. Oli niin väsynyt kaiken kokeman jälkeen, että yhtenä päivänä nukkui 3 tuntia pihalla! Vilho onkin nyt NIIN "Moppen" kaveri, että heti kun tulee käymään niin pitää syliin päästä ja niitä sen kaulakoruja maistella... Eilen kävin asioilla ja sanoin ukille, että olisi hyvä jos Vilho olisi nukkunut ennenkuin tulen kahden jälkeen kotiin, että olisi sitten pirteä kun mennään kolmen jälkeen muskariin ja niin ukki oli saanut tehdä pitkän lenkin ennen kuin Vilho malttoi nukahtaa...Oli juuri vaipanvaihdossa kun tulin takaisin ja Vilho juoksi pylly paljaana. Kun meillä oli vähän kiire, niin ukki odotti kunnes päästiin lähtemään ja auttoi pukemisessa ja kantoi vielä Vilhon autoonkin. Nyt ovat mummin kanssa Pärnussa kylpylälomalla.

Yhtenä päivänä Roger-faffa oli hoitamassa koko päivän kun tein laskuja ym hommia niin silloinkin sai poika raitista ilmaa kun kävivät ulkona. Roger leikki piilosta ja Vilho nauroi... Että kyllä Vilhon kelpaa - ja minun ja Jannen (!!) kun on luotettavia ja halukkaita hoitajia. 

Vaikka ukki onkin niin vanha, niin se on Vilhon kanssa tosi huolellinen, että uskallan antaa hoitaa niinkin pitkään. Varsinkin kun tiedän, että ovat täällä kylässä. Syöttämiset ja vaipanvaihdotkin käyvät tosi näppärästi. Kieltämättä joskus jännittää kun se välillä normaalisti vähän toheloi, mutta ei niin pahasti, että siitä olisi enemmän haittaa kuin se hyöty mikä siitä on että Vilho saa kokea niin jännittäviä asioita navetassa ja muutenkin olla vanhan miehen seurassa.

Vilho oli muuten taas vähän turhankin pirteä siellä muskarissa kun ei taaskaan malttanut kuin pieniä hetkiä olla äitin sylissä vaan suurimman osan ajasta juoksi ympäriinsä. Ennen se ei ole paljon muihin vauvoihin koskenut, mutta nyt kun meitä oli vain viisi paikalla, niin teki tuttavuutta kaikkiin, eikä aina niin hellästi...Vilho on vähän liian vähän ollut viime aikoina muiden "vauvojen" seurassa, että kun näkee niitä, se ei malta nätisti silittää vaan se silitys muistuttaa enemmän huitomista, vaikkei se vauvaa koskekaan varsinaisesti, korkeintaan painaa nenää ja sanoo "nenä" ja taaperoita se vetää puserosta kun se haluaa ne mukaan leikkiin...Saisi jättää nuo pienemmät vauvat rauhaan kun ne on niin herkkiä tai oikeastaan vanhemmat yleensä enemmän pelästyvät sitä ja sitten vauvakin pelästyy... No helppo sanoa kun Vilho on itse semmonen, että se ei pienestä hätkähdä, on aina ollutkin semmonen.

Oltiin viime sunnuntaina mummin serkun synttäreillä ja siellä oli mun pikkupikkuserkkuja (Anton 4v ja Samuel 1v ja Caroline 6v (?), joiden kanssa Vilho leikki. Oli NIIN onnellinen ja välillä repi sitä Samuelia kauluksesta mukaan leikkiin ja yritti kaikin voimin halia ja pussata kaikkia vuorollaan. Varasti keksejä ja mehua muilta lapsilta. Kerran näin kun lapset menivät makuuhuoneeseen ja Vilho koputti kaapin ovea ja näytti muille kuinka se avataan ja vedetään alas vaatteet hyllyiltä...

Vilho pääsi juhlissa tytön kanssa pöydän allekin (tyttö meni Vilhoa piiloon ja Vilho hyökkäsi perässä ja antoi halin ja pusun)! Oli kivaa nähdä Miiaa ja Samia (isin pikkuserkut), jotka olivat hyviä kavereita mulle ja Lauralle silloin kun oltiin pieniä ja oltiin paljon heillä ja he meillä. Tais olla Miia, joka tutustutti Dingoon silloin joskus... He asui ihanassa puutalossa Isoniityn lähellä, sinne lähelle on nyt noussut paljon omakotitaloja, mutta se talo on vielä yksinään siellä mäen päällä aivan ihanalla paikalla. Talo on muutenkin kunnostettu ja muistan, että silloin siellä oli ulko-wc, niin tuskin nykyään kukaan enää ilman sisävessaa pärjää... Tykkäsin kovasti siitä Samista pikkutyttönä kun se oli niin kiva ja kekseliäs ja ketterä - ihan niin kuin apina... Kylläpä ne kriteerit muuttuu ajan mittaan Sami on kyllä vieläkin tooosi mukava ja kunnollinen poika - tai siis mies.

 

Tänään minulla oli "vapaa päivä" ja päivällä lähdettiin Vilhon kanssa "fammon" (Jannen isän äiti, joka niin kauan kuin olen Jannen kanssa seurustellut ollut "päälle 80-vuotias", joten ei mikään ihan nuori hänkään enää) luona käymään kun aina puhun, että me tullaan käymään, mutta sitten ei kuitenkaan koskaan ehditä, joten kun eilen tuli Jannen kanssa puheeksi, niin Janne soitti heti ja kysyi jos voisimme tulla huomenna (tänään) käymään. Ja kyllähän fammolle juttukaveri kelpasi. Oli kyllä vähän hermona kun Vilho kävi kaikkea koskemassa. Kun fammo on semmonen, että se aina pelkää, että jotain pahaa tapahtuu. Aina kun ollaan veneelläkin menossa siellä käymään, niin se sanoo, "ei älkää tulko, siellä tuulee niin paljon, että vene kaatuu". Paras on vain soittaa kun on siellä rannassa, ettei sen tarvitse etukäteen pelätä... Kyllä vanhan ihmisen on niin tylsä asua kerrostalossa. Varsinkin jos on tottunut asumaan maalla, kuten fammo. Hän haaveilee rivitalohuoneistosta, josta pääsisi ulos kun avaa oven... Sen kerrostalon piha vielä viettää niin, että hän ei koskaan lähde ulos kun pelkää liukastuvansa ja muutenkin vähän vierastaa niitä muita ihmisiä siellä, pelkää, että joku nuorisojengi tulee... Onneksi Roger sentään vie aina ostoksille ja asioille ja Eijakin käy usein kun asuvat siinä ihan lähellä. Mutta hän vaan odottaa kevättä, että pääsisi Nauvoon vanhaan kotiinsa, mutta sielläkään ei ole helppoa kun pitää lämmittää ja siivota jne ja vähän pelottaakin joskus olla yksin siellä, varsinkin jos ukkostaa. Mutta pääseepähän ainakin ulos pihalle tupakalle, eikä tarvitse pelätä, että aamulla naapureita häiritsee kun kuuntelee radiota....

Kyllä meidän ukilla on onni kun on saanut asua yhdessä paikassa koko ikänsä. Lukuunottamatta joitakin armeija- ja kouluvuosia on saanut samassa paikassa elää ja kyllähän se antaa tuon ikäiselle sellaista elämänlaatua mitä on vaikea kerrostalossa saada jos on yksinäinen. Varsinkin kun on niin hyvässä kunnossa ja on ne omat rutiinit ja piirit.

Olisi mukavempaa vanhainkodissakin (kuin kerrostalossa missä tuntee olevansa vanki), missä pääsee joka päivä ulos kävelylle hoitajan kanssa jos haluaa eikä tarvitse pelätä eikä siivota tai muutenkaan huolehtia mistään...

Fammon luota mentiin Miian luokse ja raahattiin se mukaan lenkille. Tulikin loppujen lopuksi aika pitkä lenkki kun käveltiin Tennbystä keskustaan Axoon "kahville" ja sitten kirpparille ja kirjastoon ja takaisin Tennbyyhyn ja minä ja Vilho vielä "perä-Tennbyyseen", missä meillä oli auto fammon talon lähellä. Loppumatkasta alkoi jo nivusia vähän särkemään, että piti hiljentää tahtia ja välillä pysähtyäkin. Vissiin taas niitä liitoskipuja...

Mulla ollut vähän aikaa hermot kireellä. Ne on Jannen kans useinkin kireellä, mutta Vilhon kanssa mulla on tosi pitkä pinna enkä ikinä suutu. Mutta nyt olen sillekin suuttunut päivittäin. Kun ärsyttää se, että kun jotain meinaa saada aikaseks, niin samalla se tyhjentää kaikki kaapit ja levittää kaikki pitkin lattioita, että se siivoominen ja järjestely ei IKINÄ lopu kun sit kun on saanut ruoan laitettua niin pitää syöttää ja itse syödä ja sit siivota pöytä (ja lattia) ja laittaa ruoat pois ja astiat koneeseen (äkkiä, ettei Vilho ehdi repiä sieltä ulos astioita...) siivota tiskiallas jne...Siinä se päivä menee kun ensin valmistelee ruokaa ja sitten siivoaa jäljet ja taas ruokaillaan ja taas lakaistaan ja pyyhitään pöydät ja lattiat...Voisi tietysti jättää tuon yhden siivouksen välistä, mutta sitten menee entistä enemmän aikaa kun se ruoka jähmettyy sinne ja sit sen saa raaputtaa pois. Ja sit kun on ne saanut tehtyä niin kaappien sisällöt on levitetty pitkin lattioita ja Vilho on uudelleenjärjestellyt jääkaapin sisällön (hassuja purkkeja löytyy jääkaapista ja semmosia, joita yleensä jääkaapissa säilytetään löytyy ihan väärästä kaapista) ja sit vaipassa onkin kakka...

En tiedä miksi tää on nyt ruvennut niin paljon ärsyttämään. Voi olla, että Vilholla on just nyt joku semmonen kausi, että se kokeilee entistä enemmän rajojaa kun se ei usko kun sille sanotaan. Tai kyllä se uskoo kun siihen oikein keskittyy, mutta sitten ei pysty mitään tekemään kun sitä saa IHAN KOKOAJAN olla sanomassa. Voisinhan mä antaa sen levitellä niitä tavaroita, mutta kun mä ne joudun kuitenkin lopulta laittamaan takaisin, kun Jannea ne ei häiritse vaikka viikon lojuisi siinä...Voi tietty olla että meidän pitäisi keksiä jotain enemmän toimintaa päivisin, ettei Vilho tylsisty, mutta mitä? Ja missä välissä? Täytyyhän ruokaakin jossain välissä tehdä.

Nyt olen kyllä Jannellekin raivonnut ja antanut ymmärtää, että se saa nyt ruveta huolehtimaan lattioiden "siivoamisesta" kun mulla alkaa supistelemaan kun kokoajan pitää kyykkiä tavaroiden perässä. Sekin ärsyttää kun Vilho ei anna mun olla hetkeäkään rauhassa jos ollaan samassa huoneessa (kotona). Yhtenä päivänä Janne söi karkkia sohvalla ja mä houkuttelin Vilhon sen viereen. Vilho alkoi omalla luvalla pistämään karkkeja suuhun ja istui niin tyytyväisen näköisenä iskän vieressä karkkia mutustellen (olivat muuten niin saman näköisiä ja mutustelivat ihan samalla tavalla!). Sitten kun karkit oli loppu niin se sanoi "mamma" ja hyökkäs taas mun syliin mua halaamaan ja syleilemään, niin, etten saanut katsoa taaskaan TV:tä.

Olen sanonut Jannelle, että kun Vilho ottaa siihen kontaktin niin huomioisi sen aina, ja katsois silmiin, niin, että Vilho tietää, että se on kiinnostunut. Jos se vaan katsoo TVtä eikä Vilhoa, niin ei se jaksa yrittää ja se tulee mun luo. Kun mä en osaa vaan olla ja samalla katsoa jotain TVtä kun toinen katsoo silmät pyöreinä minuun ja odottaa vastausta. Kun Vilho esim. "lukee" kirjaa, niin se näyttää jotain kuvaa ja samalla katsoo muhun ja "kysyy" jotain ja odottaa reaktiota, niin mä en osaa vaan "katsoa ohi" ja sanoa jotain ohimennen vaan olen siinä 100%lla mukana. Pitäis varmaan opetella, että sais joskus ottaa torkut sohvalla.

Tässä kuvia työhuoneesta. Työpöytä on noin sotkuinen kun olen laskutushommat just tehny niin en ole ehtinyt järjestelemään sitä vielä. Pitää varmaan ostaa lisälevy, kun on niin täynnä jo mun "iso" työpöytä. Tai sekin auttais, jos järjestelis uudestaan...Ilmoitustaulukin pitäis hankkia...

Vilhon huone on vielä vaan leluvarasto/leikkihuone, eli se ei ole ihan vielä kuosissa. Tuo vihreä kaakeliuuni/kamiina on myynnissä jos jotakuta kiinnostaa. On tosi nätti, mutta siihen menee niin pieniä puita...

Vilhon huoneen kirjahylly on Lundia-hylly, joka oli Väiskin mökissä ollut ja siellä tummunut tupakansavusta ja muutenkin vähän epäfreessi, joten Janne maalasi sen tuolla kummallisen värisellä maalilla, jota se vahingossa osti työhuoneen seiniin (yksi numero oli koodissa väärä). Saa kelvata kun ei niin kovasti satsata tähän huoneeseen, kun se kuitenkin sotketaan ja jonkun vuoden päästä laitetaan uusiksi...Huomatkaa ihka-ihanat aidot muumiverhot, jostain 60- tai 70-luvulta ovat (varmaan 70-luvulta kun miksi meillä olis ne muuten?). Olivat Jannen mielestä vähän liian hempeän väriset -  se olis halunnu Vilholle jotain ralliautoja tai muuta "rajumpaa", mutta mun mielestä ne sopii niin tytölle kuin pojallekin...

Huomatkaa Lappohjan ukin vanhat urut. Ovat kovassa käytössä.