No niin, nyt kai täytyy viimein myöntää, että joulu alkaa olla pikkuhiljaa ohi. Ollaan kyllä vielä tänään kuunneltu joululauluja ja varmaan kuunnellaan vielä jonkin aikaa, kun Vilholla on "patta-kuume" päällä. Eli pattahan tarkoittaa partaa, joka tarkoittaa joulupukkia Vilhon kielellä...Kun tulee laulu, jossa mainitaan joulupukki, niin se alkaa laulamaan "patta, patta!".

Selitin tänään, että Joulupukki menee kaaaauas pois. Ulos. Ja tulee takaisin kun Vilho on iso poika...Vilho alkoi vilkuttelemaan ikkunasta ulos ja toisti "patta, patta"...

23.12.2008

Joulu meni ihan kivasti. Vaikka vähän vatsanväänteitä oli...Jouluaatonaattona mulla oli pahaolo kun heräsin aamulla, epäilin sen johtuvan siitä, että vähän savua oli ed. iltana päässyt takasta makuuhuoneeseen. Mutta myöhemmin muistin, kuinka kun odotin Vilhoa, mulla oli vatsa hirveen herkkä enkä pystynyt syömään karkkia kuin vähän (puhumattakaan sipseistä) ilman, että tuli paha olo ja jopa oksennus. Viikonloppuna tuli syötyä aika iso pussi irtokarkkeja ja vielä vähän hotroddeja ja vielä colaa! Sitten kun vielä leivoin hunajamellejä ja muita leivonnaisia niin tietty tuli maisteltua niitä aina vähän väliä, niin se taisi riittää, että sain yliannostuksen rasvaa ja sokeria ja tuli yökkötauti. Ajattelin pahan olon menevän ohi, joten menin mökkikylään siivoamaan yhden mökin, mutta paha olo jatkui ja välillä oli pakko mennä sohvalle maate, ettei oksennus lentäisi. Kun pääsin kotiin olisi pitänyt ruveta kakkua vääntämään, mutta väänsinkin yrjöä ja siinä samassa yritin Vilhoa hoitaa. Eli jäi juustokakku tekemättä, kun soitin Lauralle ja kysyin jos se olisi välttämätön. No ei onneksi tarvinnut ruveta sitä tekemään. Janne ja Vilho saivat koristella joulukuusen, jonka pian kyllä väkisin huonosta olosta huolimatta koristelin uusiksi kun ei pojat ymmärtäneet sen päälle vaan ripustivat pallot just mihin käsi osui ja väritkin ihan sen mukaan mikä koriste kassista sattui seuraavaksi tulemaan...Mulle se on yks tärkeimmistä asioista joulussa, että kuusi on hieno... No tänä vuonna oli kuusi niin ruma kuin ei KOSKAAN ole ollut, kun Janne halusi sen pienen kuusen, joka ei roskista niin paljon. No se olikin puolkuollu kuusi ja roskistaa entistä enemmän...Osa oksista oli tosi pitkiä ja osa ihan lyhyitä ja kaikki oksat tosi harvoja...Kyllä oli kaikille muille järkänny NIIN hienot ja tuuheat kuuset, jopa mökkikylässä oli joka mökissä tosi hienot. No sanoin, että ensi vuonna tullaan Vilhon kanssa valitsemaan kuusi, ettei näin pääse taas käymään. Nyt koitan olla katsomatta sitä kuusta niin tarkkaan. Pimeessä valojen kanssa on ihan siedettävän näköinen, mutta en kyllä tule sitä kuusta kuvaamaan niin kuin yleensä joka vuosi. Saas nähdä viitsinkö tänne laittaa kuvan...

24.12. anoppilassa ja "Okkalassa"

No ei se kuusi joulua pilannut. Eikä sekään, että vielä jouluaattona mulla oli vatsa kipeä ja pahaa oloa. Onneksi pahin oli silloin aaton aattona, että sai sentään vähän jouluruokia maistella, mutta kyllä vähän harmitti, että ei pystynyt niin kuin yleensä nauttimaan Eijan tekemästä ihanasta joulupöydästä. Ihan vähän vaan tuli maisteltua laatikoita ja kinkkua, enimmäkseen salaatti ja leipä maistui...Sama Lauran ja Göranin luona, vain yhden lihapullan ja pienen perunan söin ja vähän lampaanlihaa. Kaikki oli niin syntisen hyvää, mutta kun ei vatsa vaan vastaanottanut, niin ei voi mitään. Oli niin turvonnut ja paisunut olo, ettei herkutteluun kyennyt yhtään... Vasta eilen pystyin vähän itse tekemiä mellejä syömään ja taas äsken vähän ja se piti lopettaa lyhyeen kun tuntuu, ettei voi kun pari syödä niin alkaa pahoinvointi tulla. Ostinkin tänään maitohappobakteeritabletteja. Ne auttoi silloin Vilhon syntymän jälkeen kun vatsa oli kans ihan uusissa uomissa parin antiioottikuurin jälkeen enkä voinut syödä normaalisti ilman että vatsa meni sekaisin. Mulla ei muuten ole koskaan esim. vatsatautia tai oksennustautia kun vatsa on normaalisti semmonen rautavatsa. Ennen Vilhon raskautta muistan, että mulla tuli kerran joskus 7-vuotiaana oksennus matolle ja joskus kun olen "vahingossa" syönyt pari askia laksatiivisia pastilleja, niin vatsa on mennyt vähän "kuralle", mutta ei mitään päiviä kestäneitä vatsatauteja koskaan ollut. No täytyy yrittää muistaa tästedes, ettei se enää ole semmonen.

No onhan se joulu muutakin kuin syömistä ja joulukuusi.

Eli vietettiin aattoilta "anopin ja appiukon" luona. Siellä oli Vilhon kummisetä ja -täti, Ville ja Sari. Oli mahtavaa nähdä heitä kun ei olla nähty sen jälkeen kuin lähtivät elokuussa Tanskaan. Vilhokaan ei tippaakaan vierastanut, vaan alkoi heti leikkimään kummien kanssa. Sitten sinne tuli Kimi ja Terhi ja Basti ja Peik -serkut ja Vilma-koira ja fammo.

Vilho kulki taas tavalliseen tapaan Bastin perässä, siis ihan perässä, melkein jalassa kiinni ja hoki taas kokoajan "Batta, Batta" jos tämä oli pienen hetken muualla. Vilho teki tällä kertaa myös enemmän tuttavuutta Peik-serkkuun ja kovasti halaili ja yritti taputella serkkua. Meni useasti makaamaan niin että oli kasvot ihan Peikissä kiinni ja sitten hymyili leveästi, välillä innostui vähän liikaa "hönkyilemään" kovaäänisesti kun oli niin innoissaan ja vähän liian paljon taputtelemaan, että piti mennä väliin, mutta yritti kovasti olla hellä. Ei mene pitkään, että Peik itse lähtee konttaamaan tai ryömimään. On meinaan tosi liikkuvainen vauva. Ja vaikka on niin iso vauva (on isompi kuin Oski, vaikka on 3kk nuorempi!), niin ei ole yhtään samanlainen "jauhosäkki" kuin Vilho oli - no pituuttakin on tosin paljon enemmän kuin Vilholla, mutta paino on suht sama kuin Vilholla saman ikäisenä, joten Vilho oli vähän "sumo", kun taas Peik on oikein sopusuhtainen. Niin siis Peik pääsee jo vähän liikkumaan eteenpäin kun hän nousee "takajalkojen" ja käsien varaan ja heittäytyy vähän eteenpäin ja välillä taaksepäin. Ja näyttää ihan siltä kuin hän yrittäisi jo kääntyä vatsalta istumaan! Ja kun pitää sylissä niin pomppii voimakkaasti omilla voimilla.

Palautettiinkin Peikiltä "lainassa ollut" hyppyteline (siis se "haluatko lapsellesi ad/hd:n?" -laitteen, joka pitää hirveetä meteliä kun siinä hyppii - no onneksi sen saa äänettömälle!!). Varmaan onkin ihan sopiva laite kun tykkää niin pomppian ja saa jo istua. Oli tosi mukava laite, kun pääsi aina välillä käymään vaikka vessassa ja joskus otin sen kylppäriin mukaan niin että Vilho sai seistä siinä kun minä olin suihkussa. Voi apua! Kyllä aika kuluu!! Vähän aikaa sitten Vilho oli samanlainen... Ja äsken vasta Peik oli Tepan masussa ja nyt jo kohta ryömii! Ja sama Oskikin, joka on valtavasti kehittynyt lyhyen ajan sisällä, vastahan se oli 4kk!! Ja 3 kk:n kuluttua meidän perheessä tod. näk. on taas pikku vauva...Apua!

 En käsitä kyllä vieläkään. Jannekaan ei ole sitä oikein sisäistänyt vielä, eikä muista, että mä oon oikeesti raskaana ja että senkin takia pyydän aina sitä pesemään Vilhon kakkapepun lavuaarissa, kun vatsa on pahasti tiellä ja se on kova ponnistus multa, että saan sen pestyä (normaalistikin on raskasta - kun vastoin odotuksiani Vilho ei ole ruvennut itse seisomaan lavuaarissa vaan tottuneesti nojaa mun vasempaan käsivarteen jauhosäkkinä kun mä pesen sen pepun ja se on aika raskasta kun se painaa näinä päivinä ties kuinka paljon...). Nyt Janne on onneks ollu paljon kotona niín olen ollut siitä vapautettu, mutta täytyy varmaan ruveta enemmän pottailemaan sitten kun se taas ei ole kotona. Nyt pottailu on jääny vähemmälle kun Vilhon kakka-ajat on muuttunu, niin ettei enää aina aamuisin tule kakka, vaan kolme kertaa peräkkäin keskellä päivää tai milloin sattuu. Yleensä se silloin sanoo "kakka" ja pinnistää naama punaisena, mutta silloinhan se on jo liian myöhäistä...

Niin mihis jäinkään...Jouluaattoon. Joulupöydän jälkeen pojat lähtivät jonnekin ajelulle ja muut jätiin lepäilemään. Yritin Vilhoa nukuttaa, mutta tämä oli liian innoissaan kaikista ihmisistä joten karkasi pois sängystä. Minä sen sijaan sain nukuttua ja vatsa olikin sen jälkeen vähän aikaa parempi. Kuulemma oli meteli ollut niin kova, että luulivat, etten varmasti saa nukuttua, mutta olin niin väsynyt kun en ollut taaskaan montaa tuntia ed. yönä nukkunut. Vilho oli kulkenut ympäriinsä ja etsinyt mua sanoen "mamma, mamma", mutta leikki kuitenkin tyytyväisenä Bastin kanssa ja välillä kävi rapsuttelemassa Sarin tukkaa kun hän yritti sohvalla nukkua...

Tänä vuonna kun Basti ei enää usko joulupukkiin, meille ei tullut ulkopuolista joulupukkia vaan Basti sai esittää joulupukkia, kun se on Vilholle niin tärkeää. Vaikka sanotaan ettei noin pieni mitään joulupukista ymmärrä, mutta kyllä varmasti ymmärtää, kun kokoajan hokee "patta,patta!" kun näkee joulupukin jossain TV:ssä tai netissä tai kalenterissa tai muualla ja kotona kantelee postikortteja, joissa pukin kuva ja käy vähän väliä tarkistamassa että joulupukkinuket ovat paikallaan... Vilho hokikin "Patta, patta!" kun Basti-pukki tuli sisälle punaisissa vaatteissa ja jolukpukin parrassa. Ei oikeen tiedetty, että kumpaa se nyt tarkoittaa "Basti-battaa" vai "Joulupukki-pattaa". No ei ainakaan pelännyt tätä pukkia! Lahjat jaettiin ja kaikki oli ollut tosi kilttejä.

Vilho sai makeet käsipallopelivaatteet, joilla varmasti on kesällä kiva juoksennella nurmikolla, tai talvella sisätiloissa. Lisäksi Vilho sai housut ja puseron, ison kirjan "100 ensimmäistä sanaani" tai joku sellainen, jota ollaankin ahkerasti luettu. Toisenkin kirjan Vilho sai Eijan ompelemasta joulusukasta. Kaikilla lapsenlapsilla on omat sukat ja ne avattiin ennenkuin pukki tuli. Sitten Vilho sai poliisiauton (olisi saanut 2 mutta Oskari saikin toisen, kun oli Tepa ja Laura ostaneet samanlaiset, no ihan hyvä kun niitä lahjoja olikin mun mielestä muut ostaneet ihan liikaa). Ja saimme kaikki uudet peitot ja pian Vilho tulee saamaan oman sängyn. Eija-mummi tekee siihen patjat ja kankaat ja Roger-faffa valmistaa sängyn vanhasta sohvasta, joka on sopivan pituinen lastensängyksi. Sitten kun se menee liian pieneksi niin sitä voi käyttää sohvana. Kiva että Vilho saa oman sängyn ajoissa ennen kuin "uusi" vauva saapuu, ettei sitten just ennen, että se ei luule, että nyt mut potkitaan pois...Varmaan unohdan nyt jotain tosi tärkeää, kun niitä lahjoja oli niin paljon. Niin ja lakanan siihen uuteen peittoon. Rahaa.

Janne sai metsurin varusteet, turvasaappaat, haalarit ym, mitä siihen kuuluukaan. Multa sai sen takin ja sitten paljon karkkeja ja itsetehtyjä herkkuja saatiin yhdessä. Minä sain hienot vanttuut. Meikkipussin, jossa oli voiteita, harja ja dödö. Rahaa. Arvan ja mitä kaikkea muuta en nyt muista. Ja Jannelta sain kuin sainkin luksusjalkahoidon, jota olin toivonut. Janne hämäs mua kun se paketoi sen lahjakortin tyhjään suodatinpaperilaatikkoon ja se vielä antoi sen paketoituna mulle ja sanoi, että "kirjoita tähän Jenny". Mä sanoin, että kirjoita itse. Yritti hämätä, että olis ostanut jotain ihan muuta.

Lahjojen jaon jälkeen oli vielä kahvi ja luumukakku ja muita jouluherkkuja, joista en taaskaan pystynyt nauttimaan, kun vatsa oli edelleen epäkunnossa. Ja sitten olikin jo pakko kiirehtiä seuraavaan paikkaan eli Lauran, Göranin ja Oskarin luo. Eija sanoi, että varmaan raskasta kun pitää kahdessa paikassa käydä. Tavallaan, tavallaan ei. Minusta on hirveen mukavaa, että saa nähdä kaikki sukulaiset. Enkä halua jäädä paitsi yhdestäkään joulusta. Toisaalta harmittaa aina kun pitää lähteä kesken pois/että missaa ruokailun ja alkuglögit tms. Ehkä sitten kun ei mummia ja ukkia enää ole, niin sitten perinne muuttuu, mutta toivottavasti siihen menee vielä ainakin 10 vuotta! Toisaalta ei voi tietää jos ehkä jo ensi jouluna ei jakseta kahden lapsen kanssa lähteä toiseen paikkaan kesken juhlien.

Lauran ja Jörkan luona oltiin pikkuhiljaa lopettelemassa ruokailua. Pöydät notkui ruokia. Oli kalaa niin monessa eri muodossa. Kinkkua, lammasta, kalkkunaa. Jopa uusia perunoita! Ukin viljelemiä! Tosi hyviä olivat, vaikkei mun vatsa vastaanottanut kuin yhden perunan. Laatikot oli ja kaikki mitä pitääkin. Jälkiruoaksi luumukiisseliä ja kermavaahtoa ja pullia. Niitä minäkin vähän pystyin syömään vähän.

Vilho nukahti autossa (alle 5min automatka) ja jatkoi uniaan noin tunnin sängyn päällä, kunnes varovasti herätin sen. Poika oli vähän pöllämystynyt kun yhtäkkiä olikin toisessa paikassa ja taas oli talo täynnä väkeä. Paikalla oli siis tänä vuonna minä, Janne, Vilho, Laura, Göran, Oskar, äiti, ukki, mummi, isi, eli meitä ei ollut niin paljon kuin normaalisti. Irma ja Lasse & co ovat jossain kaukana Sao Paolossa, vai missä se nyt oli? Ja Maria ja Juha tais olla Virroilla taas tänä vuonna.

Oskari oli ruvennut konttaamaan kovaa vauhtia ja nyt kun näki Vilhon, konttas oitis tämän luokse ja oli tällä kertaa se päälle päsmäri kun Vilho oli ihan unenppperössä vielä, kun Vilho on se joka yleensä on "Okkaa" ahdistellut. Oskari kiipesi vilhon päälle ja hymyili ja jutteli vauvakielellä, että "leikitään leikitään!" Ne leikkikin sitten tosi nätisti vierekkäin eikä kumpikaan pehemmin toista pahoinpidellyt. Sitten olikin Okkan vuoro väsyä ja Okka meni iltaunille.

Jälkiruoan jälkeen istuttiin olohuoneessa ja juteltiin joulukuusen äärellä. Laura oli laittanut paikat tosi nätisti. Kuusikin oli kaunis. Oskari nukkui iltaunet, niin odotettiin että se heräis ennenkuin jaettiin lahjat.

Mummi toimi "joulupukkina"tänä vuonna ja jakoi lahjat. Ja taas oltiin oltu tosi kilttejä - paitsi mummi,. joka oli kaikille sanonut, että hänelle ei sitten yhtään lahjaa tänä vuonna, että hän ei tule ostamaan yhtään lahjaa, että pistäkää ne rahat, joilla hänelle ostaisitte lahjan omiin lahjoihinne. No minä olin leiponut karkkeja ja tiesin, että mummin vatsa ei niitä kestä, joten hän sai jäädä ilman niitä. Hän sai vain lahjaksi Vilhon 1-v kuvan, kuten kaikki muutkin. Silti mummi antoi rahaa lahjaksi ja kauniin taidelasikulhon...!

Vilho sai makean keltaisen kaivosmiehen (tms)-kypärän. Lastenhuoneen pallin sinisen. Kaksi puuhevosta renkailla kärryineen. Toisen Hellevi-mummilta ja toisen Kalle-Moppelta. Ihan erilaisia ovat ja molemmat ovat tosi suosittuja. Ja ne on vielä niin kauniita ne puuhevoset, että miellyttää munkin silmää. Sitten Vilho sai ihanan satukirjan, josta ollaan nyt joka ilta ja joskus päivisinkin luettu vähän satuja. Joku Tiitiäisen joku...sen nimi on jos en ihan väärin muista. Sitten Vilho sai muumi-heijastimen, joka oli riemastuttava lahja, kun Vilholla on yhä se "muumi-buumi". Ikioman kännykän, joka pitää ääntä. Makean traktorin, jossa etukuormaaja Vilho sai Anders-serkulta ja Janinalta. Sille onkin paljon urakoita ens kesänä kun saadaan hiekkalaatikko. Housut ja vetskaripuseron. Ja kauniin lasienkelin. Janne sai aluspaidan ja -housut, joita se on lähes taukoamatta pitänyt sen jälkeen ja en tiedä mitä kaikkea. Niin pojat sai ukilta mäyrikset. Siis Janne ja Jörkka. Saatiin myös jumppatangon, jossa kumilenkit joita vedellään. Pentikin lahjapakkauksen. Karkkeja. Semmosen kalan jota voi käyttää pannunalusena tai siihen voi laittaa roikkumaan kaikennäköistä tai kuivattaa siinä vaikka viinilaseja...En ole ihan vielä keksinyt mihin kaikkeen sitä voi käyttää...Valokuvan minusta pienenä. Voi voi...En nyt muista kaikkea luetella. Niin ja minä sain paljon sukkia äitiltä, kun eihän mulle osaa nyt mitään vaatteita ostella.

 

25.12.

Vilho sai vielä sen polkutraktorin, jota ei ruvettu kokoamaan siellä, vaan Janne sai koota sen kun tultiin kotiin ja Vilho sai aamulla päristellä sillä. Se ei ihan vielä ylety siitä maahan, eikä pääse siihen itse istumaan. Mutta siinä on kiva torvi-ääni ja sen "moottorin" se osaa käynnistää ja se tykkää ihan vaan istuakin siinä. Kyllä oli jo niin riemukasta pelkkä sen kyydissä istuminen! Vilho ei ollut uskoa silmiään joulupäivän aamuna kun pääsi traktorin kyytiin. Oli oikein ujon oloinen ja vähän nolo, kun oli saanut niin hienon menopelin ja hymyili ujosti.

Joulupäivänä oltiin taas anoppilassa syömässä ja lepäämässä. Siellä oli myös Kimi, Terhi ja pojat. Ville ja Sari eivät ehtineet tulla kun varmaan on monta paikka missä käydä jouluna ja kun jo 27. päivä Villellä oli Tanskassa turnaus, niin siinä ei paljon luppoaikaa jäänyt.

Kun oltiin hyvin syöty ja levätty jatkettiin Lauran ja Jörkan luo illanistujaisiin. Pelattiin Trivialia. Äiti hoiti Oskia ja Vilhoa. Syötiin välillä. Mua vähän mietitytti se Trivial pursuitin pelaaminen, kun raskaushormoonit on pehmentäny mun aivot ja mun ajatus ei kulje sit yhtikäs...Jouduin esim bygdiksen pikkujoulujuhlissa kysymään kuinka monta arpaa saan 6:lla eurolla kun kolme arpaa maksaa 2 euroa...En osaa yhtään matemaattisesti hahmottaa. Vaikeuksia tekee myös Vilhon hanskojen päälle laittaminen, kun meinaa mennä väärään käteen, täytyy oikein ajatella, että kumpi käsi toi nyt on - oikea vai vasen? No ei olis tarvinnu olla huolissani kun Trivialissa yleensä mietin liian pitkään ja alan päätellä asioita, että tää on kompa, tää ei voi olla näin helppo... Nyt vastasin (jos ei Laura sekoittanut päätäni liiallisilla vinkeillä, jolloin rupesin taas miettimään, että nyt se huijaa, että se yrittää johdatella toiseen suuntaan...) mitä ensin päähän pälkähti. Ja voitin! Usein siinä käy niin että johdan peliä kunnes loppumetreillä Laura ohittaa mut ja voittaa kun mulla tulee "ramppikuume" ja mä vedän ihan plörinäksi enkä tiedä enää mitään. Nytkin yritin kovasti vetää plörinäks, mutta kun keskellä kun pitää heittää noppaa, että kuinka monta kysymystä pitää tietää oikein, niin heitin kahteen otteeseen ykköset, joten olihan se yks kysymys pakko tietää...Eli raskaushormooniaivot voitti...

26.12.

Tapaninpäivänä oltiin mummin luona Paraisilla glögillä. Minäkin join glögiä, vaikka siinä oli alkoholia, mutta hyvin hyvin vähän ja laitoin vielä vettä päälle. Hyvää oli. Sitten juotiin kahvit/teet ja syötiin perunarieskoja munavoilla ja kakkua ym. Minä söin pernarieskoja vaan, maha tykkäs niistä. Janne raukka oli käynyt hakemassa traktorin juuri ennen eikä ollut ehtinyt syömään mitään kun minä ja Vilho syötiin, joten se söi niitä rieskoja nälkäänsä. No oma vika - olis se voinu odottaa sen traktorin kans seuraavaan päivään.

Niin ja paikalla oli me, mummi, ukki, isi, Benita, Nessu, Maria ja Juha.

Vilholla oli oikein hauskaa mummin kustannuksella.  Kun mummi istahti yhdelle tuolille, niin Vilho meni sen luokse, repi sitä ja sanoi "pois". Mummin yritti ottaa syliin poikaa, mutta ei se kelvannut, kun se halus yksin tulla siihen istumaan. Sitten mummi meni toiselle tuolille ja Vilho meni taas sinne repimään mummin hametta ja sanoi "pois". Tätä tapahtui monta kertaa kunnes Vilho huomasi kuinka hauskaa se meistä muista oli ja se rupesi tekemään sitä niin nopeasti ettei mummi edes ehtinyt istahtaa uudelle tuolille kun Vilho juoksi sen perässä sanomassa "pois".

Kyllä on tosi seurallinen kaveri toi meidän Vilho. Aika hassua kun ei me kumpikaan Jannen kanssa olla semmosia, että isossa seurassa hirveesti puhuttais. Ollaan enemmänki kuunteljioita. Toisaaltaun kotosalla ollaan taas semmosia höpöttäjiä molemmat...

27.12.

Kotona oltiin. Luettiin kirjoja. Ulkoiltiin vähäsen. Janne oli traktorin kimpussa ja raivasi Kimin kanssa "jalkapallokenttää" heidän mökin ja meidän talon väliin. Huomenna jatkuu sama. Mennyt muisti eilisestä, että varmaan enimmäkseen oltiin kotona, niin ja kävin mökkikylässä vastaanottamassa venäläisiä, jotka eivät puhuneet sanaakaan englantia, paitsi "thank you". Sain vodkapullon ja suklaakonvehtirasian, jotka vein ukin rappusille. Hänellä on varmaan parempaa käyttöä niille...

28.12.

Tänään käytiin ABC:ssa Ravattulassa syömässä. Vilho sai itse kävellä sisälle ja oli innoissaan siitä. Kun näki jotain ihmisiä se sanoi "faffa" ja rupes kävelemään sinne päin. Loppumatkan oli pakko kantaa, muuten ei oltais päästy sisälle koskaan kun kaikkea piti pysähtyä ihmettelemään. Sisällä jonossa Vilho näki pojan - oiskohan ollu noin 2 vuotias - ja ryntäs heti sen luo kädet levällään. Yritti ottaa halaukseen...No poika oli vähän ujompi, eikä oikeen tykännyt, vaan tarrasi isänsä jalkaan, jolloin Vilhokin teki samalla tavalla ennenkuin Janne ehti irrottamaan sen...Vilho ei tykännyt kun ei saanut leikkiä. Yritin selittää, että ei kaikki pojat ole serkkupoikia...

Ravintolan leikkihuoneessakin Vilho yritti halata poikaa ja antaa lelun tälle, mutta poika vain pudisti päätään Vilholle ja juoksi karkuun, jolloin Vilho juoksi perässä...Vanhemmat nauroivat, että "onpas pelottava pikku poika..." Vilho yritti vielä varastaa pojalta autoja ja saikin lopulta yhden ja tyytyi sitten leikkimään itsekseen vähän aikaa kunnes tuli syömään. Tosi kiva oli se leikkihuone, missä pystyi syömään samalla kun leikki. Vilho sai itse lihapullia ja muusia ja salaattia ja ne maistui aika hyvin. Vilho on syönyt tosi huonosti nyt viikon ajan. Oliskohan ollut vähän kipeeks tulossa kun joulupäivän yönä tuli yskä, joka kuulostaa kurkunpääntulehdukselta. Muutenkin itkuinen ollut yöllä, mutta siihen on auttanut se että oon imettänyt sitä yöllä ja pitänyt kainalossa. Päivisin pirteä kuitenkin. Lukuunottamatta itkuraivareita kun ei mikään kelpaa...No se kai kuuluu tohon ikään.

Leikkihuoneeseen tuli vähän ajan päästä isompi tyttö, jonka luokse Vilho ryntäsi saman tien leikkimään hymyillen leveästi, niin että kaikki hampaat näkyvät. Tyttö oli vähän hämillään, mutta antoi Vilhon leikkiä mukana, sanoi vaan äitilleen, että "yks pikku vauva haluu leikkii mun kans..." Sitten tyttö meni "lasten tietsikalle" (semmonen ruutu, missä kuvioita ja erilaisia pelejä). Vilho ryntäsi perään ja änkesi tytön eteen painelemaan kuvioita. Tyttö ei vaikuttanut harmistuneelta niin annettiin Vilhon "avustaa".

Kun oli tarpeeksi leikitty lähdettiin kauppaan, jossa Vilho sai istua autokärryissä. Ostettiin Vilholle talvihaalarit, kun takki alkaa käydä ahtaaksi (kokoo 86) ja henkselihousutkin (nekin kokoa 86) on vähän kireät jos laittaa muuta kuin pitkät kalsarit alle. Tähän asti ne on riittänyt, mutta nyt on ollut vähän kylmempi ja luvattu on vielä kirpeämpiä pakkasia, joten olis kiva jos sais pitkät kalsarit ja housut mahtumaan alle jos on tarvis. Yhtä haalarimallia vaan oli oikeaa kokoa, joten se sai kelvata. Sitä oli tummansinistä, punaista ja mustaa/turkoosiinsinistä. Punainen olisi ollut kiva, mutta musta/turkoosi ei näytä yhtä helposti likaiselta ja sitten Vilho näyttää enemmän pojalta, kun sitä usein luullaan tytöksi...Varmaan ihan hyvä haalari on ja vaikuttaa olevan tilaa leveyssuunnassa, kun Vilholla on aika leveät hartiat ja iso peppu...Tämäkin on kyllä kokoa 86, mutta koska se on haalari, niin se on vähän tilavampi ja 92 cm olis ollut aivan liian pitkä, joten silloin olis ollu tosi vaikea liikkua. Talvilakkia ei vielä löytynyt. Tyttöjen värejä olis ollut monta erilaista, mutta pojille vaan yks malli, joka oli tylsä eikä sitäpaitsi ollut kauheen paksu vaan siinä oli vaan fleece ja ulkokuori, joten oikein kylmällä kelillä ei riitä. Mun mielestä pään pitää pysyä reilusti lämpimänä, eikä riitä, että villapipo lämmittää korvia, kun pitää olla tuulensuoja myös. Itsekin tykkään kun on kunnon pipo eikä viima käy korviin. No, onneksi on nyt se haalari, niin pääsee pukemisessa vähän helpommalla. Kyllähän meillä se yks "navettahaalari on" mutta se ei pidä kosteutta niin kuin tämä uusi.

Tärkein meinasai unohtua, eli oltiin ulkoilemassa päivällä kun Janne touhusi traktorin kimpussa. Käytiin ukkia moikkaamassa, kun hän selvitti verkkoja tuvassaan. Kesänaapuri "Pikkarainenkin" nähtiin. Ja mikä tärkein - Vilho pääsi traktoriajelulle! Oli kyllä niin mairea ilme päällä, että! Ei olis halunut tulla pois yhtään...Taitaa kohta olla "mamma"-ajat mennyttä jos pääseee useammin traktoriajelulle, sit on vaan "pappa, pappa".

Olisin laittanut vähän kuvia, mutta en löytänyt kameraa, joten ne tulee myöhemmin...Nyt on taas tullut monen päivän edestä tekstiä, että ei varmaan kukaan jaksa lukea. Huomenna taas alkaa arki. Hyvää yötä!