Eli tässä vähän kuvia joulun ajasta. Tosi vähän kuvia tuli otettua kun jouluaattona kamera unohtui kokonaan kotiin ja sitten tapaninpäivän jälkeen se katosi, kunnes eilen taas löysin, sohvan tyynyjen välistä...Sieltä yleensä kaikki kadonneet esineet löytyykin meillä, tai sohvan alta. Hain kyllä yhtenä pari kertaa sieltä, mutta en löytänyt kun oli nin hyvin jemmassa. Ja tosi surkeita kuvia, mutta laitanpa kuitenkin tänne muidenkin nähtäväksi. Täytyy sitten muilta ruinata kuvia joulusta.

Tässä se nyt on, meidän joulukuusi. Olen pikkuhiljaa sen hyväksynyt, vaikka yleensä meillä on paljon kauniimpi.

Joulupäivän aamu. Vilhon uusi traktori.

Alla Vilhon ja Peik-serkun halaussessio:

Basti, Peik ja Vilho joulupäivänä mummilassa.

Tapaninpäivä mummin luona Parsbyssä. Paikalla oli me, isi, Benita, Maria, Juha ja ukki ja tietty mummi, jota Vilho hätyytti tuolilta toiselle:

Vilho poseeraa kameralle:)

Uusi suosikki on ikkunalaudalla istuminen. Ja keittiön tuolille kapuaminen ja keittiön pöydän päältä tavaroiden tiputtelu on toinen...

Vilho on alkanut vähän puhua. Eli lasken sen puhumiseksi, kun sanoo kaksi eri sanaa peräkkäin tarkoittaen sillä jotain, kuten esim. "hei, hei mamma", jota se viime yönäkin hoki...Se ei ole aiemmin edes vilkuttanut kunnolla, mutta nyt kun se oppis samalla sanomaan "hei hei" niin nyt se vilkuttaakin kokoajan. Ja eilen Vilho sanoi kans "...ankka lentää..." ja se näytti käsillä miten ankka lentää. Se onkin tosi suosittu juttu se lentäminen...Tänään tuli ohjelma saamelaisista ja poroista ja se oli kiva ohjelma kun Vilho tietää että joulupukilla on poro, joka lentää...Niin Vilho sanoi, "polo lentää".  Ja "pulla" on kans eilen opittu mummin luona kun se hinkui lautaselta pullaa : "anna pula"...Taitaa tulla poika äitiinsä kun on ihan hulluna pullaan. Varasti mun lautaselta kokonaisen pullan tänään ja mussutti tyytyväisenä.

Mietteitä uudelle vuodelle.

Joulun ja uuden vuoden jälkeen mulla tulee yleensä semmonen kummallinen alakulo. Olisko se sitä, että taas on juhlat juhlittu ja paluu arkeen tai sit vaan se että on ollu niin suuret odotukset ja sit kaikki on ohi... No tänä vuonna en ole antanut itselleni lupaa synkistellä, vaan aina kun on vähän ajatukset mennyt alaspäin, niin olen ajatellut vauvaa, joka on mun mahassa ja Vilhoa.. Niin se on riittänyt saamaan ajatukset taas oikeille urille ja enemmän tähän todellisuuteen, eikä mihinkään turhaan vatvomiseen, johon joskus olen taipuvainen...

Lupauksia en ole ihan vielä mielessä muodostanut. Ei mitään konkreettisia "kivoja" lupauksia, joita on kiva tehdä, koska ne joko pitää tai ei pidä. Olen omasta mielestä ollut aika "kiltti" tänä vuonna ja en siksi aio luvata, että "aion olla parempi ihminen ja kuunnella enemmän lähemmäisiäni..." tms. Petrattavaa mulla olis siinä suhteessa, että pitäisi oppia tekemään asiat vähän ripeämmin eikä "sit huomenna", jolloin ne helposti jää ja unohtuu. Varsinkin työasioissa kun itse säätelen omia työaikojani, niin on vaikea löytää se oikea "tehokkuusaste". On ollut tarkoitus tehostaa nyt loppuvuodesta, mutta se on ollut nyt tosi vaikeeta kun oon ollu niin paljon kipeä. Matalan hempan vuoksi kaikki flunssat iskeny pitkin syksyä, selkäkivut ja muut kaikki yhteen putkeen, että hyvä kun on saanut kaikki "pakolliset" hoidettua. Äiti on paljon ollut apuna, niin lastenhoidossa kuin mökkisiivouksessa ja sitä ilman ei olisi tullut mitään. Otti jopa kerran vapaata töistä ihan varta vasten, että pääsi mun kanssa mökkejä siivoomaan yhtenä arkipäivänä kun oli monta siivousta samana päivänä. Tänäänkin olis ottanu vapaata, mutta mä sain onneks Terhin avuks, josta oli suuren suuri apu. Muuten olisin joutunut yksin flunssassa siivoomaan venäläisten jälkiä...No olis isi ja Janne sit auttanu siin tapaukses. Ja tänään auttoivatkin tosi paljon. Ja Benita hoiti Vilhoa, niin Jannekin pystyi auttamaan.

Joskus mietin, että pitäiskö laittaa Vilho hoitoon, niin ei aina tarvii tehdä töitä iltaisin ja milloin missä välissä, mutta kun se aina saadan jotenkin sumplittua. Onhan se välillä raskasta, mutta onneksi on noita sukulaisia, joita voi vaivata ja aina joku on halukas ottamaan Vilhon hoitoon. Tänäänkin se oli Benitalla hoidossa ja tosi hyvin oli mennyt ja Janne sanoi, ettei Vilho olis halunut edes lähteä kotiin sieltä kun oli niin kivaa...Vähän vaan on huono omatunto, kun ei haluais ketään vaivata sillä hoitamisella, niin senkin takia se on usein äiti, joka hoitaa, kun se käy täällä lähes joka päivä ja siltä on helppo kysyä, että mitä teet keskiviikkoiltana...

Jaa niin ne lupaukset... Pitäähän niitä nyt pari pistää.

1. Eli en lupaa olla tehokkaampi kuin mitä jaksan. Mutta kun teen töitä, niin koitan olla silloin tehokkaampi ja määrätietoisempi. Pitäisi tehdä joku lista, että mitä minäkin päivänä teen, että tulee varmasti kaikki asiat hoidettua, kun mun pää on nyt toden teholla lahomassa... Esim. yhtenä päivänä hoidetaan laskut. Toisena hoidetaan varaukset ja tarkistetaan, että kalenteri ajan tasalla jne...Hankin jonkun telineen eteiseen, mihin saa firman postin laitettua, ettei se huku mainosten sekaan...

2. Silloin kun en tee töitä niin lupaan yrittää levätä ja olla stressaamatta niin paljon esim. sotkuisesta kodista...Sen sijaan olisi hyvä taas ottaa siivouspäivä käyttöön, ettei tule ahdistusta kun ei tiedä milloin sotkuun tulee taas järjestys.

3. Ulkoillaan enemmän Vilhon kanssa ja otan Vilhon enemmän mukaan arkiaskareisiin, kun se alkaa jo olla iso poika ja haluaa tehdä samaa kuin äiti ja iskäkin...Pitäis varmaan se lasten harja ja kihveli ostaa kun se nyt aina harjaa tolla isolla harjalla...Ulkoilu maistuukin kyllä ihan erilailla nyt kun on ollut kivat ilmat! Ja nyt on tullut lunta, joten se vaan paranee. Huomenna on kyllä se pulkka hankittava!

4. Alan ottaa vähän enemmän vastuuta vessan pesemisestä. Janne on tehnyt sen tähän mennessä ihan siitä syystä, että kun se käyttää kerran vessaharjaa niin mä en siihen enää koske...Pitää vissiin opastaa vähän sen käytössä.

5. Tyhjennän salin kaapit tavarasta, jota ei ole käytetty vuosiin, eikä tullakaan käyttämään, että meidän säilytysongelmat vähän helpottuisivat...Jos kerran sais vietyä tavaraa kirpparille ja mitä ei saa myytyä vie Missions bodeniin. Se on oikeesti kivaa, ainoa mikä ei ole kivaa on se roudaaminen.

6. Teen enemmän kotiruokaa, enkä pihistele ruokaostoksissa liikaa. Edellyttää, että Jannekin joskus osallistuu esim. perunoiden kuorimiseen/pesuun.

7. Vähemmän ulkona syömistä...

Olen myös suunnitellut, että tämän raskauden jälkeen karistaisin lisäkilot nopeammin. Aloitan kuntoilun, sillä haluan jaksaa paremmin kahden lapsen kanssa. Mutta tämä ei ole lupaus, vaan aika näyttää miten arki lähtee käyntiin. Ja jos/kun minulle tehdään keisarinleikkaus, niin kuukauteenhan en saa nostella mitään vauvaa painavempaa ja muutenkin täytyy olla varovainen vatsalihasten kanssa...Vähän vaikeeta kun on Vilho kotona, mutta Jannen on pakko ottaa isyysloma heti.

Nyt täytyy lopettaa, kun huomenna on taas uusi työpäivä...