Olen kovasti miettinyt nimivaihtoehtoja "Martille", mutta ei vaan tule mieleen mitään ja jotenkin Martti on niin "Martin" näköinen kun se on tuollainen söpöläinen tumma - ei yhtään esim. "Veikon" näköinen vaikka onkin Vilhon veikkonen... Saattaa olla että se jää etunimeksi jos ei tule joku oikein hyvä nimi mieleen viime hetkellä. Vilhokin kutsuu jo vauvaa "Martti-vauvaksi". Kutsuu aina "mamma! martti! mamma! martti!". Toista nimeä olen kans kovasti miettinyt ja haluan että se "ilmestyy" jostain ja kolahtaa täysillä tai sitten että se vaan kuulostaa niin hyvältä korvaan ja näyttää hyvältä ja sopii etunimen kanssa ja tietysti että se sopii Martille... Ei tarvi olla perinteisen kaunis nimi vaan siinä saa olla vähän särmää... Saa antaa ehdotuksia!

Vilho on kovasti ruvennut höpöttämään ja tietää jo oikeestaan kaikki perusasiat nimeltä ja vähän muutakin. Nyt ei tarvi kuin kerran sanoa jotain niin se tarttuu. Tänäänkin kun oltiin pihalla niin se otti mun kastelukannun ja kulki sillä kukkapenkin vieressä ja sanoi "kastelee kukka" vaikka se on sille ihan uusi juttu (kun meillä ei ole kukkia sisällä...) se on vaan nähnyt kun oon puutarhaa laittaessa kastellut pari kertaa... Ja kun se heittelee mun järjestelemiä kiviä  niin se sanoo "ai ai ai mamman kivi". Meillä on pieni loiva kallio navetan pihalla. Vilho käveli sitä ylös tänään ja samalla sanoi "ui ui korkeal kävelee" ja sit se peruutti tullessaan alas. Ei ole mikään huimapää!

Edellisviikolla lääkäris sanoi, että Vilholla täytyy olla korkea kipukynnys kun keroin, ettei se koskaan inahdakaan kun on korvatulehdus tai kun se on muuten kipeä. No nyt se on oppinut kertomaan kun joku on "pipi" niin se kokoajan sanoo "oi oi pipi!" kun laittaa ruokalapun kiinni ja ihan vähän hiuksia jää väliin niin se sanoo "pipi" ja kun olen Marttia imettämässä niin se usein tulee sormi pystyssä ja sanoo "soomi pipi". Vilho näki viime viikolla ekaa kertaa käärmeen ja kun mä selitin, että se on iso mato ja jos se pure niin tulee pipi, niiin nyt se sitä höpöttää usein että "ai ai iso mato, pipi" tai "kääme pipi...hui!" Ja yhtenä päivänä se höpötti taas että "Basti pipi, Kimi pipi, Kalle pipi, kissanpentu pipi..." - juttua riittää . Tänään oli Okka perheineen pitkästä aikaa käymässä ja kun ne lähti se sanoi hassusti "Jööjan". Mä ihmettelin et mitä se tarkoittaa sillä kunnes tajusin, että Göran. Okka on kyllä niin söpöläinen kun se kävelee kuin Charlie Chaplin ja kun se ujosti kurkistaa isänsä housunlahkeen takaa<3.

Tänä iltana olenvaan  maannut sohvalla ja imettänyt Marttia. Nukahdinkin pariksi tunniksi. Niin tein Vilhonkin kanssa silloin kun se oli pikku vauva. Maattiin pitkät illat sohvalla vaan kun en silloin alussa pystynyt istumaan kunnolla niin siitä tuli tapa. Ja síinä on hyvä maata kun voi samalla katsella TVtä eikä tule hartiat kipeiksi niinku istualtaan imettäessä... Täytyy vissiin ruveta Martinkin kans niin tekemääniltaisin kun se ei yhtään viihdy itsekseen ja illalla haluu olla kokoajan rinnalla. Se ei oikein tahdo muutenkaan sisällä nukkua jos ei ole sylissä tai minä makaa vieressä. Heti herää kun lähden pois. Ulkona se taas nukkuis vaikka koko päivän, muttei viitsi antaa nukkua niin pitkään, ettei mene yöunet kokonaan... Sen takia olenkin nyt puutarhassa puuhastellut joka päivä monta tuntia kun pojat on nukkunu samaan aikaan päiväunia. En oikein uskalla vauvaa jättää vielä nukkumaan ulos jos olen sisällä, kun kuitenkin kokoajan täytyy mennä tarkistamaan että se hengittää. Se on vielä niin avuton ja pieni...

Ollaan käyty Vilhon ja Martin kanssa pienillä lenkeillä kun olen Vilhoa nukuttanut niin että Vilho on vaunuissa ja Martti kantoliinassa. Kantoliinassa Martti viihtyy tosi hyvin. Siinä se viihtyis sisälläkiin, mutta en oikein pysty mitään tekemään kun se on siinä kun se on niin iso möntti siinä ettei kädet ylety kunnolla mitään tekemään, niin olen sitä ulkona vaan käyttänyt.

En voi Vilhoakaan nostella kun vauva on kantoliinassa, joten hiukan vaikea lähteä mihinkään pidemmäs kolmestaan muuta ku Vilhon päikkäreillä. Kun hereillä se ei jaksa pitkään olla vaunuissa ja sen perässä saa tosissaan juosta ja jos siitä ottaa kiinni niin se heittäytyy veteläksi siihen maahan ja vauva kantoliinassa en voi sitä nostella... Ja Vilhoa EN jaksa kantaa repussa tai liinassa! Joten julkisille paikoille ei oikein vielä päästä kolmestaan. Meillä pihalla se menee hyvin jos vauva nukkuu vaunuissa ja mä voin jättää sen niihin nukkumaan ja juosta VIlhon perään jos se karkaa...En viitsisi ostaa tuplavaunuja kun kumminkin niin harvoin missään ihmisten ilmoilla käydään. Sit kun Martti on isompi niin vois ostaa käytetyt rattaat, jotka mahtuis autoon ja jotka käy hiekkatielläkin (jos semmoset van löytyis!).

Jos asuis kaupungissa ja pitäis kaupassa käydä ja asioilla niin sitten pitäis olla kunnon tuplavaunut, mutta täällä maalla me pärjätään ainakin vielä ilman, kun ei ole tarvetta minnekään kauas mennä. Sitten kun Martti osaa jo istua niin vois hankkia, mutta ne pitäis olla sellaset jotka käy hyvin hiekkatiellä ja mielellään menis vielä makuuasentoon ja kasaan niin että mahtuvat autoon...

Vaunuihin meinaan sen seisomalaudan ostaa Vilholle kuitenkin, et vois vauva välillä olla vaunuissa ja VIlho sais kävellä ja välill huilia laudalla. Kun jos liian aikaisin (etei oo väsynyt tarpeeks vielä)menee Vilhon kans vaunulenkille, niin se yrittää rimpuilla pois ja sanoo "kävelee!"  Kun molemmat nukkuvat pihalla niin Vilho nukkuu yhdistelmävaunuissa ja Martti kuistilla vaunun kopassa.

Martti on kyllä niin vauva vielä! Tuntuu, että Vilho oli kehittyneempi jo syntyessään!? Kun se katsoi heti silmiin ihan suoraan ja hallitsi itseään paremmin. Martti usein hakee tosi pitkään katsetta - sen silmät eksyy hiusrajaan tai jonnekin liian ylös ja se ei löydä katsetta ja se alkaa itkeä. Se on nyt aika kauan jo hymyillyt vähäsen, mutta ihan jollekin mitä se näkee jossain tai unessissaan, joskus silloin kun se "huomaa" jonkun kasvot. Tai mistä sitä voi tietää mille se hymyilee? Sehän näkee kaikki niin erilailla vielä. Syvyysnäkö ei ole samanlainen kuin meillä muilla ja kaikki värit ja muodot sekoittuu keskenään ja ties minkälaisia hauskoja kasvoja se sieltä sekamelskasta hahmottaa! Mutta nyt se on kyllä alkanut enemmän kujeilemaan ja paremmin huomaamaan kasvoja ja ainakin mulle se aika usein hymyilee ja selkeesti "flirttailee" ja siitä se tykkää kun kutittaa sen vatsaa hiuksilla tai tekee "slurps-ääniä" niskaan. Se oikein hihkuu silloin.

Vilho osaa välillä olla tosi kiltti, mutta välillä taas tosi tuhma. Oon silti huomannut että parhaiten saa "kiltti-vaihteen" päälle kun ei suutu sille kun se tekee jotain vaan sanoo esim. että "Vilho, mamman poika, kiltti poika anna äitille..." Janne on vähän yrittänyt kuritus-taktiikkaa ja kun Vilho on tehnyt jotain "tuhmaa" niin se nippasee sitä jalkaan  tai käteen tai sanoo "pappa ottaa korvasta kiinni" tai tekee tosi pelottavia  "murr" ääniä...Mutta se on johtanut siihen että Vilho vähän pelkää Jannea eikä haluu olla niin mieliksi sille. Oonkin sanonut, että se nippaaminen saa loppua kun se on niin pieni vielä, että se ei tajua edes että se on tehnyt mitään "väärin", täytyy vaan yrittää ohjata vähän rauhoittumaan ja pehmeempään käytökseen. Vilho sitäpaitsi vaan nauraa kun sitä nippasee ja villiintyy entisestään kun se luulee että se on joku leikki...Silloin kyllä kun se vauvalle tekee jotain niin olen kyllä korvasta nipistänyt vähäsen.

Nyt tuntuu että aika on vaan niin kortilla, että ei oikein ehdi edes ajatella mitä kaikkea pitäis tehdä ja aika menee niin nopeasti... Kun olisi hetken aikaa istahtaa alas ja miettiä mitä pitäisi tehdä kun ajatuksille ei tunnu olevan tarpeeksi aikaa, kun se aika on ripoteltu vähän sinne ja vähän tänne.

Ristiäisiä vartenkin pitäis siivota koko talo kun tää räjähtää käsiin. Kun Jannellekin saan joka kerta kun se tulee sisälle sanoa, että vie ne työvaatteet vaatekomeroon ja VIlhon vaatteet jää aina eteisen lattialle tai sohvalle, ikinä ne ei mee naulakkoon ja se ei osaa käyttää rättiä tai viedä roskia tai kompostia jollen mä sille sano erikseen joka asiasta kymmenen kertaa jos se edes riittää...Tuntuu toivottomalta kun sitä ei häiritse vaikka heitettäis roskat lattialle. Välillä se tiputteleekin popcornia tai pähkinöitä tai mitä vaan lattialle, mutta se ei tajua nostaa niitä ylös... Vaipankin ku se vaihtaa VIlholle niin se jättää sen vaipan lojumaan lattialle vaikka keskelle eteistä, eikä se vie sitä pois ennenku mä sanon siitä sille... Tänäänkin se oli vaihtanut Vilhon kakkavaipan ja sitä kakkaa oli kylppärissä parissa paikassa. Kun pyysin että se siivoo sen pois, niin se pyyhki sen yhden kökön pois, mutta ei pyyhkiny kostealla jälkeä vaan jätti ruskean tahran siihen...!!! Ja toisen kökön se jätti kokonaan sinne kunnes pari kertaa siitä sille sanoin. Sanoin sille että miten se ajatteli että se tahra siitä häviää? Ajatteliko se että se saa olla siinä, että se ei haittaa vaikka vähän paskaa on kylppärin lattialla... Se vaan nauroi...Tietty se ajatteli että joku muu kuin hän sen siivoo, mut siihen mä en lähde! No mitäs se sitä häiritsee vaikka me hukutaan täällä paskaan kun se on kokoajan ulkona eikä sen tarvi kokoajan katella tätä sekamelskaa. Ihan turha mun on täällä siivota kun se ei edes omia jälkiään siivoa, kuten jos se syöttää Vilhon niin sitä ruokaa on tiskipöydällä, ruokapöydällä, lattialla...Eikä voi pyyhkiä pois vaan jättää sen siihen jähmettymään niin että mä saan hinkata!!! Ärsyttävää kun itse laittaa kaiken vapaa-ajan ja ylimääräisen energian siihen että olis edes jotenkuten siistiä, että edes pöydät ja muut olis puhtaat ja toinen on täysin välinpitämätön! Se ei kertakaikkiaan huomaa sitä sotkua jonka se aiheuttaa kun se jättää tavaroita lojumaan eikä siivoa jälkiään. Ei vetele! Täytyy varmaan ottaa tää tosissaan taas puheeks kun ärsyttää näin paljon. Kun yksin on turha taistella sotkua vastaan jos toinen tuottaa sitä kokoajan...Paljon helpompi jos molemmat yrittää.

Meillä on ihan liian paljon tavaraa ja ihan liian vähän kaappitilaa, että mä olen pulassa. Pitäisi myydä/viedä vintille pari sohvaa ja ostaa tilalle pari vitriiniä ja kaappeja, kun nyt puolet tavaroista on kaapeissa ja puolet pöydillä lattialla tuoleilla sohvilla...AAAARGHHH! Jos olis aikaa niin kävisin kaapit läpi ja tyhjentäisin kaapit kaikista turhista kipoista ja kepoista mitä ei koskaan käytetä, mutta kuun se vaatis sitä aikaa ja sitä että joku pitäis sen aikaa lapsia kun Vilhon kans ei voi mitään lasikaappeja inventoida...! Ja sit vielä aikaa että sais ne pakattua ja vietyä autoon ja vielä vietyä vaikka Missions Bodeniin tai kirpparille. Sellaista aikaa ei oikein tahdo olla, että pystyis semmosen projektin aloittaa.

No tällaista tällä kertaa. Jatkan päiväkirjaa taas kun ehdin. Nyt täytyy mennä nukkumaan kun kello on jo niin hävyttömän paljon kun tässä välissä olen pari kertaa käynyt imettämässä ennenkuin olen tämän saanut julkaistua...