Vielä ei olla jakauduttu, vaikka tuntuukin, että saa kohta käsiä pidellä tuolla jalkovälissä ettei putoa kaveri ennen sunnuntaita.

Olen neuvolatädin neuvojen mukaan toden teolla levännyt. Energiaa ei ole yhtään mihinkään. Tekisi mieli siivota ja laittaa paikkoja kuntoon, mutta kun kaikki energia menee siihen sohvalta nousemiseen...

Tänään olisi tehnyt mieli lähteä "viimeisen viikonlopun" kunniaksi vaikka Hoplopiin (lasten leikkipuisto), mutta eipä se olisi mikän hyvä idea ollut kun vähänkin pidempi pystyssä olo saa aikaan semmosia kouraisuja, että luulen taas että "nyt se on lähtö".

Mentiin Jannen fammon luo tänään vierailulle kun ei olla pitkään aikaan käyty. Mennessä kävin kaupassa hakemassa fammolle ja Jannelle wienerit ja mulle ja Vilholle Norjanmunkit. Jouduin vähän aikaa jonottamaan ja oli tosi epämiellyttävää...Päätin että Janne saisi yksin käydä ruokaostokset vierailun jälkeen, kun tuo pikakäyntikin tuntui niin epämiellyttävältä.

Fammolla oli taas kova työ pysyä Vilhon perässä. Kun mihinkään ei saanut koskea ja kokoajan oli joku kieltämässä niin Vilho entisestään villiintyi...Lopulta se alkoi jo näyttää ovea ja sanoa "ennään" (=mennään). Oli mukava jutella fammon kanssa. Sen oli vaan vähän vaikea rentoutua kun se pelkää niin kovasti että Vilho loukkaa itsensä.

Fammon luona jo ruvettiin Jannen kanssa kinastelemaan, että mitä syötäisiin. Kun Janne eilen otti lihaa pakastimesta, vaikka sanoin, että hän saa tehdä ne, mutta hän ei aikonut... No mentiin sitten Jannen vanhempien luo siksi aikaa kun Janne kävi kaupassa ja Eija rupesikin laittamaan ruokaa niin meidän ei tarvinnut enää kinastella ruoanlaitosta. No se on sitten taas huomenna edessä. No sovittiin kyllä että tehdään yhdessä, mutta saas nähdä jos tulee taas jotain tärkeempää...Mulla menee kertakaikkiaan hermot kun yritän tehdä ruokaa ja Vilho pyörii siinä ja repii tavaroita laatikoista ja tunkee mun eteen...Muutenkin on tosi kädetön olo ja saan tavarat rikki kun jokin pienikin juttu häiritsee. Ja tuntuu ettei ruoanlaitto inspiroi sitte pätkääkään. Muutenkin jos suunnittelee, että teen tuon ja tuon ja tuon, niin yhden asian saa tehytä ja sit istahtaa sohvalle ja sit ei pääsekään enää ylös.

Eilen illalla äiti oli meillä ja mä rupesin katsomaan vauvalle kotiintulovaatteita. Silloin vasta oikein rupes tajuamaan, että herrajestas meitä on kohta yksi lisää!!! Mä olen odottanut ja odottanut sitä pesänrakennusvimmaa, mutta sitä ei ole tullut kun sain niin pitkään odottaa sitä sektiopäätöstä, enkä pystynyt yhtään keskittymään vauvaan. Ja nyt kun olis vähän vimmaa niin ei jaksa eikä uskalla touhuta, ettei tuu ennenaikainen lähtö. Ja tällähetkellä on energiataso niin matalalla, että pienikin ponnistus niin tuntuu että päivän työ on tehty...

No eilen sain sentään vauvan vaatteet valittua ja sängyn (laatikon) pedattua. Tänään vähän katselin itselleni kotiintulovaatteita ja korjasin yhdet housut ja vähän pyykkäsin ja keittiöstä pahimmat siivosin...Huomenna pitäis vielä Vilhon vanhoihin villapotkareihin ommella yks nappi, että vauva saa niissä sitten tulla kotiin. Ja pyykätä ja pakata viimein mun sairaalakassi...Ja yks lasku pitäis tehdä englanniks kun Janne ei osaa sitä tehdä ja sille näyttää vielä pari juttua ja pari kuittia laittaa...Ja omat laskut maksaa pois ettei sit heti kotiintultua tarvi ruveta maksamaan. Ja tehdä muistilista sille...

Göran toi tänään vauvalle hoitoalustan, joka ollut Okkalla lainassa ja turvakaukalon ja Irman Lauralle lainaaman äitiyslaatikon alustan, semmosen jonka saa sopivalle tasolle sängyn viereen. Ihan hyvin varmaan toimii. Varsinkin kun sit leikkaushaavan kans pitää olla helppo nostaa vauva viereen sänkyyn. En ihan heti ainakaan uskalla pitää sängyssä vauvaa, kun Vilho kömpii kuitenkin viereen... No nyt laitettiin Jannen puoli sänkyä ihan kiinni Vilhon sänkyyn niin voi olla että se riittää Vilholle.

Vilho vaan haluisi itse mennä siihen vauvan laatikkoon nukkumaan ja vähän suuttuikin tänään ja alkoi itkeä kun en antanut sen mennä sinne nuken kanssa. Yritin Vilholle myös selittää, että "äiti menee pois sairaalaan ja tulee sitten vauvan kanssa takaisin..." niin se ei oikein tykännyt siitä pois-sanan käytöstä, mutta kuitenkin on tosi innoissaan ja tajuaa että vauva tulee pian kun ollaan niitä sänkyjä nyt järjestelty. Mulla tulee kyllä kova ikävä.

Yks tosi suloinen juttu, jonka Janne kertoi tänään: Ukki poikkesi tänään meillä ja pois mennessään sanoi Jannelle joka korjasi pihalla auton tuulilasinpyyhintä, että "mahdatko sä tietää kuinka hieno poika sulla on?".

Hui kun ulkoa pimeästä kuuluu kummallisia ääniä, mutta taitaa lunta tippua katolta...

Piti laittaa vielä masukuva tänne, mutten nyt jaksa ruveta latailemaan. Katsotaan jos huomen yöllä valvottaa...