Olen nyt noin 6 viikkoa sairastellut välillä enemmän ja välillä vähemmän. Se alkoi reilu kuukausi sitten kun Laura ja Okka olivat kipeinä ja me tulimme heti perään kipeiksi Martin kanssa. Vilholla oli jotain pientä nuhaa, mutta Martilla oli n.  38,5-39 astetta kuumetta noin kolmen päivän ajan. Mulla oli flunssa ja ääni lähti kokonaan moneksi päiväksi enkä pystynyt kuin pihisemään. Sitten ääni alkoi palailla ja tuli tilalle yskä ja yskäkohtaukset.

Välillä tuntui jo kuin olisin tervehtynyt  olen jopa pari kertaa käynyt sählyä pelailemassa ja rasittanut itseäni ihan, mikä ei ole ihan viisasta, mutta kun se on niin kivaa...

Yhden kerran sain autossa heti treenien jälkeen yskäkohtauksen, joka jatkui noin 20 minuuttia jonka jälkeen en pystynyt hengittämään yskimättä vielä seuraavana päivänäkään. Illalla vasta alkoi helpottua, mutta taas aamuyöstä tuli yskäkohtaus. Sellainen yskäkohtaus, joista kärsin joskus nuorempana kun liikuin kylmässä pidempiä matkoja niin että hiki tuli tai kun siirtyi es. kaupungilla ulkoa sisälle. Talvella varsinkin oli niitä kohtauksia koska muistan että ahdisti tulla sisälle johonkin kauppaan jo vähän hikoillen ja sitten alkoi kauhea yskäkohtaus, jossa silmistä vuosi vettä ja kaikki tuijotti että onko tuo tukehtumaisillaan. Monta kertaa sain koulussa tunnilta juosta ulos tällaisen kohtauksen takia koska sen yskän aikana kukaan ei pystynyt mitään tekemään luokassa...Yskäkohtauksen jälkeisenä päivänä vielä on jotenkin rasittunut ja hengästynyt olo. Olen aina epäillyt rasitusastmaa.

Lisäksi olen tämän reilun kuukauden ajan kärsinyt kovasta päänsärystä, sellaisesta jonka aikana ei todellakaan tee mieli nousta sängystä, saatikka kanniskella lapsia pepunpesulle. Yhtenä iltana luulin pääni räjähtävän ja painetta oli niin paljon päässä etten kuullut paljon mitään sen paineen läpi. Niin ja lisäksi huimasi aina kun yski tai hengitti syvään tai nousi ylös tms. Välillä se meni pois ja loppuillasta oli tosiaan ihan räjähdyspisteessä.

Kävin tämän särkykohtauksen jälkeen (niitä oli useita varsinkin öisin ja aamuisin mutta myös ihan TVtä katsellessa illalla) lääkärissä seuraavana iltana, koska lisäksi mulla oli ollut kummallista huimausta ja jo kuukauden kestänyttä flunssaa, lähinnä kovaa yskää ja lisäksi niitä yskäkohtauksia ja silloin alkoi vielä tulla pahanhajuista limaa keuhkoista (tulee alhaaltapäin, eikä niinkuin poskiontelotulehduksessa). "Vahingossa" menin sanomaan, että pari päivää ollut taas nuhaa... - Lääkäri tarttui siihen lauseeseen eikä enää kuunnellut kun sanoin, että sitä flunssaa on jatkunut kuukauden. Sanoi vaan, että : - ensinnäkään alle 4-kymppisen naisen ei tarvi olla huolissaan huimauksesta - se ei ole KOSKAAN vaarallista. Ja yskä voi terveellä ihmisellä kestää kuusikin viikkoa. Yskään määräsi yskänlääkettä, mutta mitä mä sillä yskänlääkkeellä teen, kun enhän mä voi ennustaa koska mulle tulee se yskäkohtaus ja ottaa sitä etukäteen...Tavalliseen yskään en ota yskänlääkettä, koska se ei niin paljon häiritse, kuin nuo kohtaukset.  Eli se luuli että pelkkää tavallisen flunssayskän takia menin lääkärille... Päänsärystä se sanoi, että sulla on niskajännitystä - hoida se kuntoon. Ei kertonut mulle miten pärjään viikonlopun yli jos taas tulee päänsärkykohtaus enkä pysty hoitamaan edes perusasioita... Jos olisi ollut mukava ymmärtävä lääkäri joka ei ollut mua siinä vaiheessa jo täysin nolannut ja vähätelly niin olisin pyytänyt särkyyn jotain lääkettä, sillä siihen ei panadolit auta vaan se vaatii vahvempaa tavaraa. Sanoi vaan että mene fysioterapiaan - oli torstai-ilta - miten mä saan fysioterapiaan ajan niin nopeasti? Oikein ahdisti ajatus, että mitä teen jos tulee taas sellainen lamauttava päänsärky viikonloppuna, etten pysty lapsia hoitamaan kun Jannella pelejä ym viikonloppuna (ja oishan se kivakin että vois vähän huushollia hoitaa kun alkaa pitkän sairastelun jälkeen olla sellainen siivo talossa ja hiiret asustelevat likapyykkikasoissa ym kivaa...). mutta sieltä ei tullut muuta kuin paha mieli kun ylimielinen mieslääkäri katsoi minua seisaaltaan alaspäin oikein alentuvasti ja piikitteli. En osannut lääkärille kaikkia vikojani edes ladella kun tuli niin nöyryytetty olo kun se antoi ymmärtää, että tyhjästä valitan.

No ainakin se kuunteli keuhkot ja tarkisti poskiontelot, eikä niissä ollut mitään, paitsi että keuhkoista se sanoi että "kaikki äänet hyvät paitsi yhdessä kohdassa" - Eikä sen kummempia mulle sitä selittänyt. Nyt mä tietysti epäilen että mulla on joku keuhkokuume kehittymässä kun se kuuli siellä jotain, mutta toisaalta, jos olisi hälyttävää niin olisihan se jotain enemmän tutkinut. Kai. Toivottavasti.

Martilla oli korvatulehdus ja sai antibiootteja siihen. No vielä se hieroo korviaan ja on tosiaan silläkin sellainen limainen yskä tullut... Jos huomenna ei ole parempi, niin soitan johonkin, missä tietävät paremmin neuvoa kuin arvauskeskuksessa.

No sen lääkärikäynnin jälkeen on tätä ihan samaa jatkunut. Olo vaan on pahentunut ja väsymys alkaa olla jo aikamoinen. Kun ei saa koskaan ihan täysin levättyä, kun täytyy nuo lapsetkin hoitaa päivällä. Keskiviikkona soitin äitille ja pyysin sitä meille hetkeksi katsomaan lapsia kun sillä oli iltavuoro ja mä en meinannut päästä sängystä ylös. Viikonloppuina olen onneksi saanut aamulla vähän levätä sen jälkeen kun Janne on herännyt ja ottanut lapset, mutta en mä voi sen harteille koko huushollia laittaa. Vaikka tällä viikolla olen kyllä aika lahjakkaasti jättänyt suuren osan kotitöistä tekemättä ihan ruoanlaittoa ja pyykinpesua lukuun ottamatta. Janne on lisäksi mahdollisimman vähän iltaisin ja viikonloppuna tehnyt omia juttuja tai ottanut Vilhon mukaan, ettei mun ole tarvinnut kahta lasta hoitaa kokoajan.

Edellispäivänä jo hengähdin, kun oli pari parempaa päivää ollut, ettei ollut kuin vähän päätä särkenyt ja väsyttänyt, että nyt tää alkaa taittua, mutta eikö sitten eilen taas tullut nuha ja yskä taas takaisin. Vähän lämpöä taas ollut mulla ja Martilla. Vilholla kans yskää ja nuhaa ja lämpöä. Martilla eilen n. 38 astetta lämpöä ja tänään taas ei, mutta tänään Vilholla oli lämpöä ja mulla.... Reilun kuukauden sisällä nyt ollut kolme kertaa flunssan oireita, jotka sitten hyvin äkkiä muuttuneet tällaisiksi epämääräisiksi oireiksi. Väsymys on kokoajan ollut mulla se kantava teema. Lisäksi käsiä ja jalkoja särkenyt vuorotellen. Nyt käsiä särkee kyynärpäistä alaspäin ja vatsa on löysänä. Silmät oli Vilholla eilen vähän turvoksissa ja tänään kun heräsin niin huomasin että mullakin oli toinen silmä turvoksissa ja nyt niitä rähmii... Päänsärkyä ja niskasärkyä ei ole ollut niin paljon viime viikolla, sillä olen "parannellut" itseäni aamuin illoin. Sellaisia koko päivän päänsärkyjä ei ole niin paljon ollut, mutta on ollut särkykohtauksia, jolloin se särky on hetkittäin yhtä pahaa kuin niinä lamauttavina päivinä, mutta hetken kuluttua kipu on kokonaan poissa, mutta palaa taas myöhemmin varsinkin kun ponnistaa ja nostaa jotain  tms. Yleensä mun päänsäryt tosiaan kestävät koko päivän ja illan kunnes olen yön yli nukkunut, ne ei mene panadolilla pois, joten tämä on varmaan flunssaan liittyvää särkyä.

No nyt Martti taas heräsi joten tää valitusvirsi jatkuu ehkä myöhemmin...

Martti haluaa nyt olla kokoajan tississä kiinni nukkuessaan kun on kipeänä. Vilhokin oli sellainen ettei se päästänyt irti ollenkaan koko yönä. Ehkä se jotenkin helpottaa hengittämistä kun "imeskelee" jotain kun on nuhainen.Mulla niska siitäkin kipeytyy kun nukkumisasento on huono kun imetän tosi usein kun Martti painaa niin paljon. En istualtaan imetäkään kuin pakkotilanteessa koska sit on selkä ihan jumissa. Tuo helpottuu sitten kun Martti vähän paremmin hallitsee kroppaansa eikä tarvitse silleen kannatella imettäessä. Nyt muutenkin Martti on vähän vaativampi kun se on kipeä ja varmaan sekin on väsyneempi kun öisin herää useammin, muttei silti ole päiväunia nukkunut sen enemmän kuin normaalistikaan. Paitsi tällä viikolla otin kyllä Martin kanssa nokoset joka mahdollisena hetkenä:) Eilen nukuin varmaan viidet päikkärit imettäessäni Marttia ja silti nukahdin vielä saunanlauteille...

Tää sairasu on siitä niin ärsyttävä kun välillä on mukamas tervee. Kuten viime sunnuntaina menin fiksuna lenkille sateessa kun olin sisällä nyhjöttänyt lähes koko viikon ja ajattelin, että ehkä mä vaan oon luulosairas ja tarviin vaan raitista ilmaa. No vaunuja työntäessä alkoi sen verran hengitys käydä raaskaaksi ja rintaa painaa, että kävelin TOSI hitaasti loppumatkan. Sitten kävin vielä metsässä pikaisesti sienessä ja vielä kotiin vkävelin pimeässä poikien kans led-valon turvin. En tiedä kumpi pelkäsi enemmän - minä vai Vilho joka huusi pimeään - "HUII KUMMITUUUS - HIRRVIÖÖÖ - KUKA SIELLÄ??" Se ledvalo ei valaissut kunnolla vaan kaiken näki vaan niinku jonku harson läpi kuin kummitusleffassa...ja mullakin alkoi mielikuvitus laukata vaikken yleensä pimeässä metsässä pelkääkään. Viimeksikin oli sama juttu kun kävelin ledvalon kanssa... No taas mä menin sivuraiteille. Eli sitä piti vielä valittaa, että harmittaa suunnattomasti etten jaksa täysin lapsia hoitaa ja ne jää vähän niinkun heitteille, kun en jaksa ulkoilla ja leikkiä. Vilhokin on tällä viikolla saanut viikolla päivälläkin katsoa piirrettyjä videolta kun olen Martin kanssa maannut sängyllä tai sohvalla.

 Nyt tuli sellainen selostus, että tätä ei kukaan jaksa lukea, mutta pääsinpähän valittamaan jollekin toiselle kuin Jannelle kun se ei varmaan jaksa enää yhtään kuunnella tätä kun tätä on tosiaan niin pitkään jo jatkunut. Janne alkaa kyllästyä siihenkin, että mä oon ihan väsynyt ja joinakin päivinä ihan pelistä poissa, että se saa enemmän kotitöitä tehdä ku normaalisti. No sillä kai tulee tää seuraavaksi...Se muuten on kummallista, että kaikilla muilla on oireita ollut paitsi Jannella! Vilhollakaan ei ole niin paljon ollut (ainakaan en ole huomannut, mutta eihän se osaa sanoa jos sitä huimaa tms., se on kyllä päätään pidellyt enemmän viime päivinä, että voi olla korvat...:( ) mutta mulla ja Martilla enemmän. Jos jotain positiivista täytyy tästä repiä, niin se että kun yleensä flunssan/sairauden kukistumisen jälkeen tulee semmonen energiapiikki, niin tämän sairauspiikinjälkeen pitäisi olla luvassa aikamoinen energiapläjäys...Sitä odotellessa.