Terveydenhoitaja oli vanha tuttu, ja hän totesi, että `sitä ollaan taas täällä...´ Hän muistaa mun synnytyskokemuksenkin, joten lupasi heti, että tarkkaan tutkitaan ennenkuin tehdään mitään päätöstä synnytystavasta. Hemppa oli yllättävän korkea 130. Luulin tossa kesällä, että se on matala kun olin niin väsynyt, mutta siihen olikin parempi syy...Juon silti Kräuterblutsaftia kun viimeksikin laski aika reippaasti sitten synnytyksessä - alle 90.

Kuunneltiin vikiön sydänääniä. Ei kuulunut mitään, mutta en odottanutkaan että kuuluisi kun ei Vilhonkaan kanssa kuulunut. Kun on vähän tota "vatsanpeitettä" niinkuin terveydenhoitaja sen nätisti sanoo ja voi olla että kohtu on jotenkin vähän taaksepäin kallistunut. Sitten terveydenhoitaja kysyi jos haluaisin, että hän katsoo ikivanhalla ultralla jos jotain näkyisi, mutta samalla tavalla kuin viimeksikin, se kuva oli niin pieni ja rakeinen ja liikkui kokoajan, joten kohtua oli vaikea nähdä. Kyllä pieni pilkahdus silloin tällöin näkyi "mustan aukon" alareunassa, niinkuin siinä olisi pieni sikiö ollut´. Mun mielestä se näytti kyllä semmoselta "alienilta" ku miltä ne alussa näyttääkin, mutta tässä vaiheessa en vielä uskalla varmasti todeta, että se on sikiö vaikka nyt ei torstainen ultra jännitä yhtä paljon...

Neuvolatäti neuvoi mua lopettamaan imettämisen pikkuhiljaa. Siihen sanoin vaan "juu juu", vaikka en aio lopettaa jos ei ole tarvetta. Nyt imettäminen on oikein mukavaa, kun saa vähän levätä siinä samassa. Sitten kun vauva syntyy (-JOS SYNTYY!!) niin on eri asia, miten menee, mutta todennäköisesti se vieroittautuu ennen sitä, vaikka mistä sen tietää kun se on niin tissin perään=) Tuo neuvolatäti on jäämässä tässä syksyllä eläkkeellekin, joten varmaan nuorempi seuraaja on asiasta taas ihan eri mieltä ;-)