Tänään ltapäivällä alkoi pää jotenkin tuntua paremmalta, eikä enää ollut niin kipeä olo. Varmaan vaikuttaa se, että nyt olen oikeasti saanut levätä, kun itse olen tajunnut sen että olen oikeasti kipeä ja nyt pitää levätä, vaikka huono omatunto on kun Vilho vaan piirrettyjä katselee. Ei se sitä pilaa jos se viikon niitä katselee... Vatsa on kyllä vieläkin löysällä ja sitä inhottavaa paksua limaa on vielä ja vähän yskittää, mutta silti jotenkin semmonen päättäväinen olo, että nyt tää tautti saa taittua! Ihan pienestä aloitan ja rupeen vähän lasten kanssa enemmän touhuamaan. Tänään tanssittiin aika paljon ja laulettiin. Vilhokin on vähän oireillut, mutta onneksi ei yhtä rajusti kuin minä ja Martti, mutta en nuolase vielä, sillä tää on niin katala tauti, että kun luulee, että nyt se on ohi, niin seuraavana päivänä onkin entistä huonompi olo. Vilhon yskä kyllä vähän huolestuttaa, koska siitä mulla ja Maritllakin lähti pahenemaan, mutta toivottavasti se ei pahene. Ehkä hyvä että ne kitarisat poistettiin. Jannellakin on jotain tuntemuksia, mutta silläkään ei koskaan tule pahoja flunssan oireita, vaan aina vaan kroppa on kipeä. Kuulemma ei sen jälkeen ole ollut kurkku kipeä kun joskus nuorena oli sairaalassa ja jotain leikattiin sen kurkusta, ei kuulemma ollut mitkään risat vaan joku paise tai joku, mut mä vähän epäilen et se ei välttämättä muista oikein... Täytyypä Eijalta kysästä.

Martilla ei enää keuhkot vinkunut tänään, nielussa kyllä krohisee, mutta se johtuu varmaan siitä että sillä on niin paljon limaa kurkussa. Sitä limaa onkin tullut paksuina vihreinä klöntteinä nenästä ja mä oon yrittänyt niitä varovasti irrottaa, vaikka Martti siitä aina loukkaantuu kun sen nenää kopeloidaan, mutta pakko se on irrottaa välillä kun niin jättipalleroita sieltä tulee. Martti on muutenkin ollut tosi hyväntuulinen vaikka välillä korviaan kyllä hieroo, että ne eivät ihan vielä ole kunnossa vaikka antibioottikuuri on loppu. Mutta se vaikutus kestää kymmenen päivää, niin nyt ei auta kuin antaa särkylääkkeitä kipuun.

Onneks nuo meidän lapset on niin rauhallisia, ettei tuommoset hengitysvaikeudetkaan kauheesti pelota, tai tottakai pelottaa, ihan sikana pelottaa ja itkettää, mutta vanhemmalle helpompaa kun on rauhallisempi, kuin että olis tosi herkkä ja hermonsa menettävä...

Martti on jo noin kuukauden harjoitellut konttausasennossa keinumista ja melkein samaan aikaan alkoi laittaa jalkapohjat maahan niinkuin leikkisi "tunnelia". Se yrittää jotenkin venkuttaa niitä jalkoja alleen konttausasennossa ja pääsee aina vähän eteenpäin, mutta yleensä heittäytyy vatsalleen ja joskus pikku nassu osuu lattiaan ja itku tulee. Ja siinä kun se on "tunnelina" niin se yrittää laittaa jalat alleen niinkuin yrittäisi istumaan. Pelkään, että se vahingossa joutuu istumaan ja lennähtää takaraivolle, mutta ihmeen hyvin se hallitsee kroppaansa. Nyt olen vähän enemmän sitä istuttanut, mutta vieläkään ei ole niitä sivuheijasteita (tai on vähän muttei niihin voi luottaa) että vaan sohvalla vähän olen pitänyt ja syöttötuolissa ja Martti on siitä niin innoissaan kun näkee kaikki suoraan edessään. Kovasti samanlainen huomion hakuinen Martti on kuin VIlhokin, että aina pitää saada ihmiset hymyilemään. Ja aina hymyilee. Mutta kovin hiljainen on vielä, eikä ääneen naura kuin hyvin valittuina hetkinä, että taitaa olla enemmän kuuntelijatyyppiä:). Tai no ei nyt saa "leimata" ennenku on edes ensimmäistä sanaansa sanonut. Ainakin kovin sosiaalisen tuntuinen nyt jo ja rauhallinen. Aamulla muuten kun laitoin soittorasian soimaan, josta Martti kovasti tykkää, niin alkoi konttausasennossa sängyssä "tanssimaan" musiikin tahtiin. Sitten istutin vähän ja silloinkin alkoi keinutella itseään soittorasiaa samalla katsoen. Ja kovasti nauttii kun ottaa syliin ja tanssii. Sitäkin tänään jaksoin tehdä pitkästä aikaa. Doorsin tahdissa tanssittiin ja Martti oikein hihkui.  Harmi ettei olla päästy nyt pitkään aikaan muskariin kun joko minä tai lapset ovat olleet kipeinä tai sitten muskaritäti.

Kyllä on musiikkimiehiä Vilhokin. Haluaa nyt kokoajan kuunnella musiikkia ja laulaa. On nyt hoksannut että voi laulaa levyjen mukana. Tänään ei meinannut Jannen kanssa lähteä ulos vaan sanoi "minä haluun tanssia!" . Eilen kysyin "haluatko rock rock rock rock rockia vai tuutulauluja", niin Vilho huusi "ROCKIA!" Silti lastenmusiikkia mieluiten laulaa kun niitä osaa vähän mukana laulaa. Tänään annoin sille vispilän kun se pyöri siinä eteisen matolla ja tanssi ja lauloi ja sanoin että se on mikki, niin se pisti sen tiukasti huuliin kiinni ja alkoi siihen laulaa. Hille-mummille se lauloi monta laulua lastenlevyn tahdissa ja tanssi vimmatusti ympäri mattoa niin että meinasi tipahtaa pari kertaa. Muumilaulun osaa jo aika hyvin, mutta muista lauluista lauloi lähinnä lopputavut ja jotain lauseita sieltä täältä. Mutta kyllä on hauska seurata kun on selvästi innostunut!

Meinasin laittaa kuvai tähän, mutten nyt jaksa uusia ladata. No jos yhden vanhan laitan koneelta.

 

Tässä Vilho Elokuussa toipilaana kitarisaleikkauksesta.

Ja sekin jäi kääntämättä...

Ja tää nyt on laitettava tähän kun silmään osui, ei sitä muista että herra on ollut tuollainen vuosi sitten!