Tänään mentiin koko perhe Nauvoon Jannen fammon luokse yllätysvisiitille. Se oli Martin enismmäinen venereissu. Pitihän sitä jo mennä kun poika oli jo 2kk+1päivä. Mukavaa oli käydä. Kyllä on kiva nähdä, että lähemmäs 90-vuotias fammo on fyysisesti niin hyvässä kunnossa ja vaikka talvella masentaa olla kokoajan sisätiloissa, niin kun pääsee maalle omaan taloon keväällä, niin mieli kevenee. Vaikka on se silti raskasta, kun kaikki muuttuu ja yksin pitäisi kaikesta selvitä, vaikka pojat auttavatkin minkä pystyvät.

Veneessä ei Vilholle kelvannutkaan äitin sylkky - tai "synkky" niinku Vilho sanoo. Nukahti aina vaan Jannen syliin ja kun mä yritin nostaa sitä keulaan nukkumaan, niin Vilho pyysi "pappan synkky!". Martti makasi pelastusliiveissä kantokopassa ja viihtyi siinä ihan hyvin. Vaikkei kovin paljon nukkunut (Vilho nukahti viime kesänä AINA kun vene oli liikkeessä). Käytiin Nagussa syömässä hampparit ja ranskalaiset kun ei muistettu että kauppa ei olekaan auki. Kesti varmaan tunnin odottaa ruokaa. Aika paljon asiakkaita oli mutta vähän henkilökuntaa...Ihan hyvää oli silti. Ei päästy kauppaan ostamaan fammolle kahvipullaa ja maitoa (ei pyytänyt, mutta viedään aina, ettei sen tarvi stressata ettei ole tarjottavaa) niin pysähdyttiin Mattnäsin kyläpuodissa kävelymatkalla veneeltä fammon luo. Ostettiin saaristolaislimppua ja mustaviinimarjamehua, jotka olivat tosi maukkaita kävelyn jälkeen. Oli mukava kävellä paahteessa keskellä maalaismaisemaa. Tuntui tosi kesäiseltä. Vilho nukkui rattaissa...Martti katseli ympärilleen tyytyväisenä.

Lauantaina Martti täytti "jo" 2 kuukautta. Se pidättelee päätä jo hyvin, vaikka välillä se yrittää vähän liikaa niin se nytkähtää... Sylissä ei tahdo paikallaan pysyä kun niin paljon yrittää katsoa ympärilleen. Nykyään se voi jo itsekseen babysitterissä olla lyhyitä aikoja jos on kiinnostavaa katseltavaa tai mukavan valoisaa ja tuttuja ääniä ympärillä. Mutta olen todennut, että Vilho ja Martti ovat kuin yö ja päivä mitä tulee päikkäreihin. Vilho nukkui mun mielestä suurimman osan ajasta 3kk asti ja vieläkin nukkuu tosi pitkät päikkärit, joskus kolmekin tuntia tai enemmän jos ei kukaan häiritsisi... Martti taasen ei nuku jos ei olla liikkuvassa autossa, veneessä (sielläkin nukkui vain lyhyitä pätkiä) tai vaunuissa. Jos käy lenkillä ja se nukahtaa ja ajattelen, että no nyt se kyllä nukkuu pitkään ja voin tehdä jotain muuta niin ei mene pitkään niin se herää. Mutta mikä ihanaa on, että illalla Martti ryhtyy nukkumaan jo kahdeksan aikoihin, jopa seitsemältä joskus aloittaa yöunet. Herää tietysti monta kertaa vielä ennenkuin olen itse sängyssä, mutta kun minä menen sänkyyn ja syötän Martin puolenyön aikoihin, niin sen jälkeen seuraavaksi Vilho herättää mut seitsemän aikoihin. Kyllä mä siinäkin välissä Martin syötän, mutta sitä en edes muista kun olen niin horroksessa yöllä, että varmaan unissani sen teen. Että nyt kun Vilhokin menee suht aikaisin sänkyyn, noin klo21 (vaikka nyt on uhmaikä sitä vähän sekoittanut...) niin mulla on oikeesti illalla vähän omaa aikaa, kun riittää kun käyn Martin parin tunnin välein syöttämässä kunnes meen itsekin sänkyyn... Vilhon kanssa sitä omaa aikaa ei jäänyt kun se oli aina hereillä vähintään yhteentoista asti, kunnes noin vuoden tienoilla alkoi nukkua yhdeksästä yhdeksään.

Martti on kerrassaan suloinen hykertelijä, kun se itsekseen hymyilee nähdessään jonkun kiinnostavan kohteen. Vielä on aika hiljainen poika, mutta yrittää jo hiukan kommunikoida ihanan heleällä äänellä. On niin autuaan tietämätön kaikesta pahasta ja tuntuu jotenkin hirveen vastuulliselta olla täysin vastuussa tuommosesta pienestä olennosta. Olen itse hirveen herkässä mielentilassa enkä kestä yhtään ajatusta, että Martti saisi jotain traumoja kun ei me hoideta sitä hyvin... Sama Vilhon kanssa. Koko ajan ajattelee, että ollaanko me nyt sille tarpeeksi helliä ja eihän se mene pilalle kun se kokoajan tuolla Jannen kanssa mönkijällä tai pihalla "hommissa" jne... Myöskin tuntuu, että en halua mitään rahahuolia tai muuta virallista yhtään edes ajatella, aivan kuin ne ei koskisi mua. Jätän vastuun Jannelle kaikesta "virallisesta" kuten ristiäispäivän sopimisesta, yhteishuoltajuusjutuista ja mitä niitä nyt onkaan. Työasioihinkaan mun ei kannata yhtään sekaantua, kun muisti ei pelaa. Tää on varmaan joku luonnon oma keino, jolla saa äidin kantamaan vastuuta vain lapsista ja jättämään muut huolet pois mielestä alkuaikoina, ettei jää lapset heitteille...

Mun tekee pahaa esim. kun Vilho touhuaa ulkona ja sillä on kädet ja kasvot ihan likaiset, niin mä ajattelen, että raukka jätetään heitteille kun ei ole aikaa pestä käsiä... Ja siksi kokoajan Jannellekin muistutan, että pitää olla hellä eikä saa liikaa torua ja pitää aina pestä kädet ja kasvot ja hampaat aamuin illoin ja pipo päällä vaikka on muuten lämmin...Ja vesipullo aina mukana, ettei tule nestehukka... Jos olis vähänkään ankarampi itseään kohtaan niin helposti saattais tulla masennus. Mutta onneksi mä oon aika lepsu itseäni kohtaan, ettei sitä tuu. Janne saattaa kyllä olla aika kovilla kun kokoajan neuvon ja oon niin avuton. No ei sekään mikään enkeli oo, vaan osaa olla tosi ajattelematon. Joskus se saattaa tosi järkyttävän päivän jalkeen, kun vauva ei oo nukkunut yhtään ja Vilho on ollut uhmapäällä ja mä olen laittanut pyykit, tehnyt ruokaa ja pyyhkinyt lattioita ja potattanut Vilhon ja nukuttanut päikkäreille, sillä seurauksella etten ole ehtinyt tiskikonetta tyhjentää ja täyttää (ei oo niin simppeliä sekään kun Vilho olis niin mielellään auttamassa sitä tyhjentämään vaikka olis tarkoitus se täyttää...) niin se tulee kotiin ja nähdessään tiskit tiskipöydällä sanoo, että "etkö sä oo mitään tehnyt koko päivänä?" Ja arvatkaa saako se sit pienen saarnan... Harmittaa niin p***sti kun itse haluis keskittyä siihen, että oikeesti hoitaa lapset ensin kunnolla ja sit muut jos ehtii, mutta kun sit saa kuulla olevansa saamaton... Mut nyt saa ruoanlaitot jäädä päivisin, kun se palaa aina pohjaan kun oon imettämässä Marttia tai tekemässä jotain muuta kun yritän olla liina tehokas. Pyrin siihen, että lapset olis tyytyväisiä ja että meillä kaikilla on mukavaa oli keittiö minkä tahansa näköinen. (Ainakin yritän psyykata itseäni siihen suuntaan).

Vilho lukutoukka:

Vilho on yhä kova lukemaan. Yhtenä päivänä istui sängyssään kun laitoin pyykkiä kuivumaan telineelle ja se pyysi "toinen kirja!" ja "luki" kirjan puolessa minuutissa, sitten taas "toinen klirja". Tätä tapahtui kunnes kaikki kirjat oli luettu ja Vilho vaan vaati ja vaati "toinen kirja! toinen kirja!". Sit se usein ottaa kirjan ja sanoo "mamma lukee" ja tulee syliin istumaan. Se miten se korostaa jokaista sanaa liioitellusti on kyllä niin hellyyttävää <3! "mAAAmma lUkee". Tänään oltiin pihalla ja Janne leikkas ruohoa alapihalla ja kun mä katsoin sinnepäin VIlho huomas et mulla on Jannelle jotain asiaa ja se huusi "jANNe" matkien mun huutoa miten mä aina huudan kun se on jossain pihalla eikä kuule mua...Sit se sanoi "mamma huutaa pappa". Ihanaa kun tossa puheessa alkaa olla jotain järkeä!

Siinä pihalla kun yritin istuttaa orvokkeja, niin Vilho avusti kukkien kastelussa... Se haki tynnyristä vettä ja kasteli välillä laattoja maassa ja välillä kenkiään ja välillä kukkiakin. Sitten se möyris siellä mullan seassa ja oli ihan märkä ja multainen ja sanoi "mamma mälkä, vaatteet päälle". Sitten mentiinkin kylpyyn...ja sen jälkeen syötiin ruisleipää ja juotiin mustikkakeittoa, joka on mun ja Vilhon lempparia... Vilho ryysti sitä ison mukillisen ja sanoi sitten "hYvvää". En muista kirjoitinko jo, että yhtenä päivänä kun syötiin keitettyjä ahvenia, perunaa, porkkanaa ja sipulikastiketta, niin Vilho toisti kokoajan "mmm KAla HYvää". Seuraavanakin päivänä avasi jääkaapin ja etsi sieltä "kalaa". Taitaa olla lempiruoka tuo keitetty ahven kun ennenkin on tosi mielellään syönyt sitä. Täytyy vaan tarkkaan siivota ruodot pois.

No nyt toinen sailori tuolla päästelee kaasuja sohvalla ja kohta heräilee tisulle, joten menenpä hammaspesulle ja sitten nukkumaan. Öitä!