Muistan kun noin 10 kuukautta sitten oltiin tokilla vauvatreffeillä ja kaikki vauvat oli oikeasti vauvoja, 3kk:n ikäisiä. Silloinkaan en pitänyt Vilhoa kovinkaan vauvana, se oli jo niin tietoinen kaikesta ja kun äidit istuivat pöydän ääressä teetä juoden, vauvat makoilivat lattialla kaikkea tutkiskellen. Sitä oli jotenkin niin lähellä, ettei osannut nähdä kuinka pieni ja avuton se oli. Samaten sitä ei itse huomaa sitä valtavaa kehitystä joka tapahtuu kokoajan, sitten yhtäkkiä, kun vauva tekee jotain uutta, sanoo jotain tai muuta niin sitä yllättyy, että ohhoh, onpas se jo iso. Tähän asti en ole hirveesti miettinyt mitä Vilhon edessä puhun, kun olen ajatellut, että ei se kuitenkaan ymmärrä. Yhtenä iltana sanoin jotain, että pitäis varmaan kohta mennä nukkumaan tms. Niin Vilho kallisti päätään ja laittoi posken matolle, niinkuin nukkuakseen. Sitä se on nyt harrastanut sen jälkeen. Eilen sanoin Vilholle, kun se ei meinannut alkaa nukkua vaan kokoajan nousi ylös sängyssä, etttä "laita pää tyynylle", niin Vilho laittoi pään alas ja yritti nukkua...Vilho kantaa yleensä mun puista harjaa mukanaan ja olen näyttänyt miten sillä harjataan niin se harjaa omaa tukkaa sillä ja välillä mun tukkaa. Kun sanon sille, että "harjaa tukkaa", niin se tekee niin. Muuten on tolla kielirintamalla ollut hiljaista. Vilho toisti paljon sanoja perässä tuossa pari kuukautta sitten, mutta nyt sanat on ollut enemmän sitä: "äiti, mamma, pappa, kakka, mappa"-linjaa. Se on kai ihan luonnollista kehitystä, kun Vilho ei ole vielä oppinut kävelemään ja eihän sitä voi kaikkea kerralla oppia, joten nyt on taas fyysisen kehityksen vuoro. Vilho on vaan tullut kovin araksi, kun se on semmonen koheltaja, kömpelö toisin sanoen. Se menee vauhdilla joka paikkaan ja silloin niitä kaatumisia ja kompastumisia tapahtuu, joten nyt kun vähäkin meinaa livetä, niin meinaa itku tulla. Se ei vielä tahdo seistä ilman tukea, paitsi silloin jos on joku kiva lelu kädessä ja huomaamattaan seisoo ilman että pitää kiinni mistään, sitten kun se huomaa, niin se menee äkkiä alas. Kävelyttäminenkään ei kiinnosta, kun pitää päästä konttaamaan. Tuohon konttaamiseen on tullut ihan uusi vaihde päälle, että sillä pääsee niin hurjan lujaa, että on kiva kontata pakoon pitkin taloa. Hauskan näköistä kun se samalla katsoo sivulle tai taakse ja nauraa, että "koitapas ottaa kiinni!".

Vilho on kyllä käynyt läpi kaikki kehityksen vaiheet tosi perinpohjaisesti, kaikkea on harjoiteltu pitkään. Vilho ei vauvana viihtynyt hirveen hyvin selällä, vaan mahallaan oli paljon mikavampi olla ja siitä syystä Vilho punnersi tosi korkealle jo aikaisin, mutta löysi varpaansa vasta tosi myöhään (sitten kun maha ei ollut enää edessä;). Sitä voimaa oli yläkropassa kuin sumopainijalla. Ja sen näköinenhän Vilho olikin silloin vauvana. Sitten 5 1/2 kk iässä alkoi se "taaksepäin ryömiminen" kun yritti eteenpäin, mutta joutuikin taaksepäin, sitten 6kk:n tienoolla alkoi jo päästä eteenpäin, sillä omalla "hyljetyylillään". Sitten vasta joskus 8kk:n jälkeen Vilho alkoi osata istua, ilman että lysähti kasaan, jonka jälkeen alkoi seisomaan nousemisen harjoittelu (9- kk:n iässä), eli matalaa tukea vasten noustiin seisomaan. Vähän sen jälkeen Vilho oppi konttaamaan (n.9+ kk), vaikka kaikki luulivat, että se ohittaa varmaan sen vaiheen ja rupee seuraavaksi kävelemään. Nyt ollaan 3 kk:tta kontattu ja yhtä pitkään kävelty pitkin pöytiä ja sohvia, joten harjoitusta on kyllä takana. Mutta kun seuraa Vilhon liikkeitä niin huomaa, että se on semmonen rauhaton ja liikkeet voimakkaita eikä yhtään hillittyjä, joten luulen, että vaatii vielä harjoitusta ennenkuin tasapaino on kunnossa, kun tosiaankin kaikki pitää tehdä täysillä ja käyttäen paljon voimaa. Se ei osaa pysähtyä ja oikein keskittyä johonkin. Esimerkiksi kun Vilholla on lautasella leipä, niin se ottaa sen nätisti, mutta jos siinä on monta palaa, niin se ottaa yhden palasen niin kovalla vauhdilla, että kaikki muut palaset tippuvat pöydältä ja yleensä lautanen myös...Laura oli kuulemma samantyylinen, äkkipikainen ja "aggressiivinen"(siis ei oikeesti ollut mutta liikkeet olivat sen tyylisiä), kun oli pieni. Myös jos leikkii esim. legojen kanssa, niin Vilho vähän aikaa voi tutkia niitä legoja ja jos mä rakennan niin se tykkää tuhota niitä, mutta sit kun niitä legoja on paljon siinä, niin se laittaa molemmat kädet joukkoon ja alkaa "sotkea" niitä ja lyödä käsillä ja sit se jää lyömään sitä alustaa missä ne on ja sit se alkaa heittelemään niitä. Ei mitään rauhallista tavaroiden tutkimista. Nyt viime aikoina se on kyllä ruvennut "ruuvaamaan" kaikkea ja laittamaan "korkin päälle" ja asettamaan tavaroita tavaroiden sisään vähän nätimmin kuin mitä ennen, mutta sitäkin kestää vaan vähän aikaa ja sitten taas tuhotaan. Yks päivä Vilho ruuvasi auki patterin jonkun mutterin, siinä se oli kyllä tosi keskittynyt. Ajattelin, että no, siitä tulee putkimies. Ja joskus se jää itsekseen keittiöön leikkimään kun mä teen ruokaa tms. Sillä on semmonen duplo-legopaketti kädessä, jossa on kuvia eläimistä ja sit siinä on joku poika. Sit alkaa kuulua "puhetta", ihan niinku se leikkis jotain ihmisiä, välillä kuuluu "mamma, pappa" ja sit se puhuu eri äänillä. On tosi hauskan kuulosta.

Mä oon ruvennut käymään joogalateksessa - eli se on pilateksen ja joogan välimuoto. Pitäis parantaa ryhtiä ja vahvistaa keskikehoa. Olis mulle ihan hyvä juttu kun on tuo raskaus takana ja toinen meneillään ja mun vatsa venyi aikalailla viimeks...Ryhti on johonkin kadonnut sen myötä. Ennen olin aina selkä suorassa, mutta nyt se on lysähtänyt kasaan, joten toivottavsti olis apua siihen. Eka kerta oli aika tylsä, enkä oikein ymmärtänyt niitä liikkeitä. Tuntuivat jotenkin väkinäisiltä, ei yhtään luonnollisilta, mutta eilen oli vähän erilaisia liikkeitä mm tasapainoharjoituksia - ne oli kivoja ja muutenkin tuntui paremmalta. viime kerralla kun tehtiin aurinkotervehdyksiä (??)niin ne tuntui tosi epämukavilta, en oikein saanut asentoa oikein, mutta nyt tuntui paljon paremmilta. Yks liike on semmonen, että mä jätän sen väliin ku vatsassa ei tunnu hyvältä ku sen teen. Muutenkin se on semmonen että pitää kuulostella mikä tuntuu itsestä hyvältä, että ei kannata tehdä aina täysillä. Kun siinä on aina se "napalukko" ja "takalukko" vai mikä se oli, niin sitä napalukkoa en viitsi liikaa tehdä kun siinä jännitettään vatsaa niin että vedetään napa selkäänpäin ja sekään ei aina tunnu hyvältä. Siinä on kans joogasta niitä hengitysharjoituksia jotka on kivoja. Luulen että alkaa sujumaan paremmin kun vaan käy siellä ja tekee oman tunteen mukaan.

Vilho heräs täytyy mennä.