"Martin" eka neuvolakäynti oli maanantaina, 4-viikkoiskäynti jäi väliin kun me oltiin kaikki silloin vähän flunssassa ja neuvolantätikin oli, joten nyt 6-viikkoisena oli sitten ensimmäinen lääkärineuvola.

Ensin neuvolantäti mittasi Martin ja ihasteli tummaa paksua tukkaa joka ei vielä ole irronnut:). Painoa 6-viikkoiselle oli kerääntynyt 5795g ja pituutta 57,6cm, joten tosi hienosti on poika kasvanut. Ja olenkin huomannut, että posket ja masu kyllä pullottavat siihen malliin, että ruoasta ei ole puutetta. Vilho painoi 6-viikkoisena "vain" 5330g ja oli 58cm, vasta 3kk:n iässä alkoi pulskistumaan. Taitaa tulla Martista samanlainen sumopainija...:D

Vauvan ulkonäköä ollaan kovasti spekuloitu. Joidenkin mielestä on ihan selvästi isänsä näköinen ja joidenkin mielestä minun... Mun mielestä on tosi paljon Jannen piirteitä ja Eija-mummin. Hassua kun Vilhostakin jotkut sanovat, että IHAN pikku-Janne ja toiset sanovat, että ihan kuin Jenny pienenä. Tänään viimeksi naapurin Eija oli sanonut Vilhosta kun kävivät Hille-mummin kanssa siellä kissoja katsomassa, että ihan mun näköinen...

Äiti kävi aamupäivällä kääntymässä meillä. Oli menossa naapurin Eijan luokse käymään ja sanoin, että ottaisi mun auton ja Vilhon mukaan sinne käymään, niin saisin rauhassa syödä aamiaista ja pukea itseni ja Martin että päästäis ulos joskus kun oli niin mahtava ilma taas. Eijalla ja Måttella oli kissanpentuja ja Vilho sanoikin niitä "kissavauvoiksi".

Kun äiti toi Vilhon takaisin, mentiin kolmestaan poikien kanssa kävelylle vauva kantoliinassa ja Vilho vaunuissa. Ihan postilaatikoille vaan ja kotipihalla Vilho jo nukahti. Mentiin Maran kanssa hetkeksi istumaan pihakeinuun. Nautin niin kun oli lämmintä ja aurinko paistoi ja taivaalla oli kauniita pilviä ja niitä katselin ja tulin oikein runolliseksi ja runonpätkänkin päässäni kehittelin. Ajattelin siinä istuessani, että vitsit on kyllä ihanaa olla tässä juuri nyt....Keinu siinä natisi ja yhtäkkiä toinen keinun kannattimista irtosi ja tipahdin taas maan kamaralle! Onneksi ei käynyt kuinkaan. Martti vähän pelästyi ja alkoi itkeä kun heräsi siihen jymähdykseen. Mutteri oli irronnut...

Sitten vein Martin vaunujen kantokoppaan kuistille nukkumaan ja Vilhon vaunuissa siihen viereen ja menin puutarhahommiin. Piti pari isoa pataa renssata ja laittaa multaa niihin, mutta uppouduinkin yhteen kivikkopenkkiin, jossa kasvaa vaan vuohenkelloja ja muita rikkaruohoja. Sain siinä kolme tuntia menemään kun kuokalla tuhosin koko kasvuston ja toivottavasti juuretkin jotenkuten. Pienensin sitä penkkiä jonkun verran, kun se oli nyt vähän turhan iso, nyt se seuraa enemmän kallion reunoja eikä rönsyile liikaa - helpompi hoitaa ja leikata ruoho ulkopuolelta. Kivoilla kivillä reunustin penkin ja osan kivistä laitoin kallion päälle (se kukkapenkki on semmosen pienen kallion koloihin tehty) odottamaan inspiraatiota kun en saanut niistä mitään hienoa aikaiseksi, osan vien toista kukkapenkkiä reunustamaan. Sitten lisäsin multaa. Nyt on se kivoin homma edessä, eli istuttaa kukat. En vielä tiedä mitä istutan, täytyy katsoa jos olis jotain sopivaa aurinkoisen paikan kasvia jossain muualla puutarhassa. Se on niin paahteinen paikka, että saa olla tosi vaatimaton kasvi, tai kasveja kun siihen mahtuu useaa sorttia.

Sitten Martti jo ilmoitteli itsestään ja Vilhokin vilkutteli vaunun suojuksen takaa. Oltiin kaikki kolme nälkäisiä ja janoisia. En ollut tietty ruokaa laittanut kun olin uppoutunut siihen puutarhaan, niin otin pakkasesta vihanneskeittoa. Syötiin Vilhon kanssa sitä ja ruisleipää.

Janne meni iltapäivällä Nauvossa käymään kun sillä oli jotain bisnestä sinnepäin. Se otti Vilhon mukaan kun olin ihan naatti, joten sain vähän levätä sohvalla Martin kanssa ja hetkeksi torkahdinkin.

Jannen piti käydä kaupassa samalla matkalla ja pyysin että se tuo jotain valmisruokaa, kun sillä yllättäen meni 2-3tuntia sillä reissulla, kun kohde olikin jossain saaressa... Ei olis ottanut Vilhoa mukaan jos olis tiennyt että kestää niin kauan. Ja oli vielä kysynyt, että eihän se ole missään saaressa...Kiva kiva. No pari kolme tuntii sinne tänne. Onneks matkalla sai kioskista Vilholle sämpylän kun se ei syönyt niin hyvin keittoa.

Janne toi kaks pizzaa, joihin laitoin lisätäytteitä ja pistin uuniin. Sit menin hetkeks tietokoneelle ja rupes tuoksumaan vähän palaneelle...!!! Sinne meni sekin safka! Pakko oli vähän syödä vaikka oli kyllä siinä rajalla, että pystyikö syömään vai ei, mutta kun ei tullut hirveesti tänään mitään syötyä niin mikä vaan maistuu.

Vilholla oli viime viikolla aika allergia- ja astmalääkärille kun sillä on usien yskää ja hengitys krohisee ja se kuorsaa. Verikokeissa ei tullut ilmi muuta kuin että jonkinnäköinen alttius hengityselinallergioille (ei sitä noin sanota mut kaikki tajuu!?) on olemassa, kuten mullakin. Ruoka-aineallergioita ei näkynyt eikä astmaa onneksi.

Korvat tarkastettiin ja niissä oli tulehdus ja lääkäri kysyi jos se kuulee... En mä ainakaan ole huomannut mitään. Välillä se ei kuule kun sitä kieltää, mutta en ole huomannut muuten että olis huono kuulo. Oli paljon eritettä tärykalvon takana ja tulehdus molemmissa korvissa. Lääkäri sanoi, että puheen kehitys voi helposti hidastua jos tässä vaiheessa on korvat täynnä tavaraa... No ei ole ainakaan kovin paljon hidastunut. Ainakin nyt puhetta tulee enemmän ja enemmän päivä päivältä.

Lääkäri epäili nyt, että krohina saattaa johtua isoista kitarisoista. Kysyi jos Vilholla usein on suu auki ja niinhän sillä usein on. No 2-3 viikon kuluttua mennään korvalääkärille ja katsotaan samassa yhteydessä myös kitarisat.

Kyllä sen huomaa, että arvasukeskuksessa ne tosiaan vaan arvailee, kun tuolla oikeassa sairaalassa selvitellään asiaa, eikä vaan sanota, että tarkkailkaa nyt vielä kotona ja jos pahenee niin tulkaa uudestaan... Ne ottaa tosissaan, eikä tuu semmosta oloa että turhaa juoksen täällä kun ei kuitenkaan ole mitään vakavaa...

Huh! Paljon olis taas kirjoittamista, mut ei nyt ehdi... Kuviakaan en ole jaksanut ladata kun on niin paljon tekemistä aina. No joku päivä otan itseäni niskasta.